torstai 15. joulukuuta 2011

Kohta lomalle

Aikaisin lauantaiaamuna lennämme Suomeen, ja sitä ennen pitäisi hoitaa vielä monta työasiaa ja pari yksityistäkin (kuten esim pakkaaminen). Muuttokuormamme saapuu Dariin, tai ainakin Darin sataman eteen, sillä välin kun olemme Suomessa. Todennäköisesti se puretaan ja tavarat tulevat tammikuun alussa kotiin.

Irene on ahkeroinut koulussa erilaisten projektien parissa. Viimeisimpänä tietotekniikan projekti, jossa piti käyttää tietotekniikkaa jostakin ongelmasta tiedottamiseen ja etsiä sille ratkaisuja. Käykääpä kurkkimassa! Hieno Prezi-työkalulla tehty esitys ongelmasta löytyy alta.
http://prezi.com/8n-af1vic4rc/key-codes-and-keycards/
Projektilla on myös nettisivu johon Irene kokoilee sitten ehdotuksia kun niitä tulee. Jos olette facebookissa, sieltäkin löytyy projektin FB sivu. Kommentoikaapa Irenelle millä logiikalla hotellin korttilukkojen pitäisi toimia!

Niille joita kiinnostaa mitä minun työprojektissani tapahtuu, kannattaa käydä katsomassa projektin nettisivuja tanzict.or.tz. Erityisesti työkaverini Jukka päivittää blogia ja ottaa valokuvia, mutta joskus minäkin. Sieltä on linkit projektin nettivalokuvakansioon, niitä saa käydä kurkkimassa. Blogi on englanniksi, jos joku juttu kiinnostaa muttei ymmärrä saa kysellä.

Heippa kaikille ja hyvää joulua jos sitä ennen ei tule kirjoiteltua!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Viikonloppu

Mitä tehtiinkään tänä viikonloppuna? Pieni näytepala touhuistamme.

Perjantaina olin työkäynnillä Morogorossa, reilun 2 tunnin automatkan päässä Darista. Sieltä tultiin takaisin tietenkin myöhässä (kuinkas muutenkaan) joten illalliselle päästiin vasta kahdeksalta. Irene ja Pepe odottivat kotona  nälissään. Me reissun päällä olleet (kollega-Jukka ja eteläafrikkalainen asiantuntijavieras Marlon) emme saaneet reissun päällä lounasta kun aikataulut pettivät (kuinkas muutenkaan) joten siinä vaiheessa kun ruoka tuli pöytään laskeutui hiljaisuus seurueen ylle. Nawabi Khanassa oli kuitenkin ruoka hyvää, kuten yleensäkin. Ruoan jälkeen kierittiinkin sitten kotiin ja melkein suoraan nukkumaan.

Lauantaiaamuna olisi ollut oiva tilaisuus mennä töihin workshoppiin, mutta Jukka uhrautui eikä minun siis tarvinnut. Marlon halusi päästä rannalle, joten jahtari oli aamupäivän kohteena. Irene sai pienten mutkien kautta sinne kaverikseen Emman joka on samassa koulussa rinnakkaisluokalla. Emma tosin tuli myöhässä, koska odotti Ireneltä vahvistusta puhelimitse mutta unohti että hänen puhelimensa oli hiljaisella ja alkoi lakata kynsiään, tai jotain. Odotellessa Irene toimi Angry Birds -konsulttina Marlonille ja ratkaisi kuulemma pitkään vaivanneen tason.

Kun Emma vihdoin tuli, tytöt menivät uimaan ja Marlon nukahti rantatuoliin (meillä oli muitakin pitkiä päiviä kuluneella viikolla), mutta onneksi varjoon. Pepe oli siinä vaiheessa tullut snorklaamasta takaisin rantaan ja päätti ottaa auringolta suojaavan paitansa pois ja kävellä hetken rannalla. Arvatkaa oliko virhe? Tytöt tulivat uimasta ja lähdettiin joulumyyjäisiin lounaalle.

Läheisellä ostarilla oli joulumyyjäiset ja samaan aikaan toisella puolella tietä olevalla ranskalaisella koululla myös joku varainkeräyssysteemi. Pepe ja Marlon menivät Deliin lounasta odottamaan, minä tein pikaisen joululahjakierroksen ja Emma ja Irene pyörähtivät koulun puolella. Lounaan jälkeen kotiin, neidot tekemään jotain Irenen huoneeseen. Pepe nukahti sohvalle, Marlon vierashuoneeseen ja minä lueskelin rästimaileja ja etsin lähdeviitteitä yhteen konferenssiartikkeliin. Keitin kahvit ja Marlonin herättyä istuttiin keittiön pöydän ääressä pohtimassa miten yhteistyötä pitäisi jatkaa.

Tytöt päättivät että Emma jää yöksi. Tytöt kävivät pihalla naapurin tyttöjen kanssa. Emma työnsi Irenen altaaseen. Purettiin taskussa ollut kännykkä kuivumaan. Jukka kävi lainaamassa fillarin ketjuöljyä, ja vähän myöhemmin tuomassa varapuhelimensa Irenelle lainaan. Pepe heräsi ja havaitsi polttaneensa niskansa ja käsivartensa snorklatessaan koska oli ollut niin "kiire" ettei ollut ehtinyt laittaa aurinkovoidetta kuin jalkoihin. Pepe myös havaitsi polttaneensa selkänsä ja rintansa,koska oli päättänyt käppäillä rannalla ilman paitaa tai aurinkovoidetta. Pepe lähti kauppaan hakemaan kahvia ja aloe vera geeliä.

Sitten olikin illallisaika, Osakassa Teppanyakia. Nam. Muistakaa pyytää Teppanyaki-kokiksi Jackie jos käytte siellä. Kotona Marlon pakkasi ja painuttiin kaikki nukkumaan. Kolmelta aamuyöllä heräsin hyvästelemään Marlonin ja maksamaan hänen lentokenttätaksinsa. Viideltä aamulla Pepe lähti poikien kanssa kalaan pitkähihaisessa kerrastopaidassa.

Aamupäivä vellottiin kotona, tytöt puuhasivat omiaan ja minä viimeistelin omaa osaani artikkelista ja skypetin aiheesta kaverin kanssa Suomeen. Emma lähti kotiin, syötiin pastaa lounaaksi. Irene meni toisen suomalaisperheen kanssa teatteriin, minä kuntosalille juoksumatolle. Kun tulin salilta muutkin olivat tulleet. Läksyjä, netistä uutisia, facebookista kavereiden kuulumisia, iltapala ja nukkumaan.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Sansibarillakin on piipahdettu

Sillä välin kun Pepe oli Suomessa (siis jo syyskuussa), me käytiin muutamien ystävien kanssa pikavisiitillä viikonloppuna Sansibarilla. Jonkun verran perusturistijuttuja ehdittiin tehdä, kuten auringonlaskun drinkit hotellin kattoterassilla.


Sansibarin arkkitehtuurissa on paljon arabivaikutteita, välillä vähän koukeroista ja värikästä, mutta kivan näköistä.


Sen lisäksi että leikittiin turisteja Stone Townissa, käytiin myös katsomassa apinoita pienessä luonnonpuistossa. Tuommoisia takareisivenytyksiä minunkin pitäisi tehdä!


Apinat söivät rauhassa lehtiä eivätkä meistä paljon välittäneet.


Luonnonpuiston vieressä oli mangrove-metsä jonne oli rakennettu luonnonpuisto. Kaunis paikka, melkein aavemainen.

Upeita juurakoita.


Ehkä kuitenkin eksoottisin näky tuolta viikonlopulta oli tämä ranskanperuna-sipuli-kolmen juuston pizza jonka irlantilainen ystävämme Paul tilasi.


Lopuksi todettava että tahtoo tuommoisen lyhdyn, vaikka terassille!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Halloween

 Kristiina pääsi taas leikkimään kasvoväreillä, kun ystävämme Mari päätti järjestää isoille suomalaislapsille Halloween-juhlat. Pepestä tuli vihreä goblin tai jotain, ja Kristiina laittoi vaan kevyen arkimeikin.


TANZICT-projektin suomalainen tiimi on vähän reissussa rähjääntynyt. Jukka muutti samana iltana uuteen asuntoonsa, ja jostain syystä vartijat eivät meinanneet päästää sisään...


Maskeerauspiste oli keittiössä ja yleisöä riitti koko ajan.


Hämähäkkinaisia oli kaksi, tässä toinen.



Nassesetä... ei kun Erik toimi kuskina kun lapsia vietiin toimintapisteistä toiseen. Joka paikassa oli tehtävä suoritettavana, josta palkkioksi sai namia.


Meillä opetettiin jenkkaa, ja kun kaikki oli maalattu tanssittiin yhdessä mörköjenkkaa Jaakko Tepon tahtiin. Karmaisevaa!


Lopuksi herkuteltiin Marin perheen luona lasten aikaisemmin illalla tekemien kurpitsalyhtyjen valossa.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Aikaa, liikennettä ja muuta sekalaista.

Afrikassa on aikaa, välillä niin paljon ettei tahdo pohjoisesta tullut valkonaama oikein hahmottaakaan miten paljon sitä on, ja miten vähän on kiire, millään. Jos ei se ole valmis tällä viikolla, niin sitten seuraavalla, tai sitä seuraavalla. Kyllä se joskus valmistuu, sitten kun sen on aika valmistua.

Mistä tuli mieleen että aiemman postauksen fundia ei ole näkynyt lipastoa korjaamaan, joten laatikot ovat edelleen samassa innovatiivisessa järjestyksessä. Kollega-Jukan uuden kodin lieden uunin tiiviste piti korjata ja uuni putsata, joten paikalle tilattiin fundi. Arvaatteko jo? Fundi irrotti hellasta kaikki irtilähtevät osat, totesi ettei osaa laittaa niitä takaisin, pisti osat muovipussiin ja pakeni paikalta. Jukka sai uuden hellan.

Liikenteessä on kyllä kaikilla valtava kiire, kerrassaan sekuntipeliä ja tarvittaessa ajetaan pientareilla, vastaantulevien kaistoilla, väärään ajosuuntaan ja vaikka toisen auton katon yli jos tarpeen. (Se etten tuota viimeistä ole vielä nähnyt ei tarkoita etteikö joku niin tekisi jos pystyisi) Vilkkuja ei välttämättä käytetä mutta äänimerkkejä sitäkin enemmän. Tööttäys ei välttämättä ole vihaista tai kärsimätöntä, vaan vain ilmaisu siitä että "hei minä olen täällä", jottei kanssa-autoilija vahingossa vaihda kaistaa eteen tai tule sivutieltä päälle. Myös taksit ja pienet mopotaksit kysyvät tööttäämällä "tarvitsetko kyytiä", joten aamulla tien varressa kimppakyytiä odotellessa ohi kulkee jatkuva virta autoja joiden "bi-bib" merkeille pitää puistella päätä. Osalle se ei riitä, vaan ajavat varpaiden eteen kysymään että eikö varmasti ja miksei.

Liikenteessä on kaikenlaisia mielenkiintoisia kuljetuksia, esimerkiksi vesiautoja on paljon. Darin taloista vain osa on vesijohtoverkon piirissä ja monille vettä tuodaan vähän niinkuin Suomessa lämmitysöljyä, tankkiautolla säännöllisin väliajoin. Juomakelpoista se ei ole mutta pesukelpoista kyllä. Meidän pieni 10 asunnon taloyhtiö on vesijohdon päässä, joten meillä on melkein aina vettä. Joka asunnon katolla on vesisäiliö johon pumpataan taloyhtiön sähköpumpulla vesi. Silloin sitten kun vartijat unohtavat laittaa pumpun päälle riittävän usein, vettä yhtäkkiä ei olekaan. Vesi lämpenee katolla näillä keleillä sellaiseksi haaleanlämpimäksi, että vedenlämmitintä ei tarvitse laittaa päälle. Silti ei palele suihkun jälkeen.

Juomavettäkin voi tilata kotiinkuljetuksena tai ostaa itse kaupasta tonkissa. Me suodatetaan nykyään juomavesi, Pepe toi Suomesta Nerox-merkkisen suodattimen ja hyvin toimii, joten juomavettä ei tarvitse kaupasta kantaa.

Meillä aloitti kotiapulainen, Mary, joka perittiin toiselta suomalaisperheeltä. Kova mimmi tekemään töitä, me ei ehditä sotkea riittävästi joten pitää kohta pistää Mary ruoanlaitto-oppiin jotta riittää tekemistä.

Täällä kirjeenvaihtajanne Dar es Salaamista. Kohta Halloween-juhlista kuvia...




maanantai 24. lokakuuta 2011

Kotona taas, hieman haikeina

Viime viikko meni Etelä-Afrikassa. Minä olin töissä ja Irene ja Pepe lomailemassa. Pikkuisen ehdittiin tuttujakin tavata, mutta ei tietenkään läheskään kaikkiin ehtinyt ottaa yhteyttä vaikka oli hyvät aikomukset. Ehkäpä sitten ensi kerralla, tällä hetkellä suunnittelemme menevämme häihin sinne helmikuussa.

Kotiinpaluu oli vähän apea, tuli kovasti muistoja mieleen Pretorian vuosista ja ilma oli tietysti ihana. Täällä päässä tuttu hikinihkeys iski päälle kuin märkä pyyhe ja jotenkin meinasi ihan kunnolla kiukuttaa kun hiki alkoi virrata vaatteiden alla.

Angsti siitä kuitenkin sitten päivän mittaan hellitti töitä tehdessä, ja Irenekin meni kaverin luokse käymään, joten eiköhän tämä tästä. Rutiineihin kiinni taas. Jospa huomenna olisi taas itsepuolustustunnin aika... keskiviikkona vähän salsaa ja torstaina kävelylenkki.

Töissä on positiivinen kiire ja hässäkkä, ensi maanantaina on meidän projektin sekä uuden innovaatiotilan avajaiset, ja samoissa bileissä myös paikallisen yrityshautomon avajaiset. Viikko meneekin niitä valmistellessa. Mukavaa.

Terveisiä Suomen syksyyn, ja kaikkialle muualle maailmaan mukavaa lokakuuta olipa vuodenaika mikä hyvänsä. Meidän kevätkesä vaan lämpenee.


torstai 6. lokakuuta 2011

Fundi hoitaa hommat

Ministeriö tilasi meille toimistohuonekalut ja tietokoneet, ilmeisesti jo joskus elokuun alussa. Nyt ne sitten saapuivat, ja toimittaja kasasi huonekalut viime perjantaina.

Pari juttua jäi kesken, esimerkiksi laatikoiden lukot jäivät asentamatta. Maanantaiaamuna piti asentajien tulla muttei näkynyt. Tänään lähtiessäni kokoukseen minulla oli edelleen mukava kolmen laatikon pikku laatikosto työpöydän alla, ilman lukkoa.

Kokouksesta tullessani tilanne oli tämä:


Lukkofundi oli käynyt, kuulemma vasaroinut laatikostoparkaa tunnin verran ja sitten lähtenyt sanoen että osa puuttuu. En uskaltanut koskea koko systeemiin, odotan nyt jännityksellä koska fundi palaa vasaroimaan tämän loppuun asti, ja vieläkö siitä tulee lipasto. Tiettyä luovuutta kaverilla kuitenkin selvästi oli, minulle ei olisi tullut mieleen laittaa laatikoita takaisin noin.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Sunnuntai rannalla

Vietettiin sunnuntaipäivää Darin eteläpuoleisella rannikolla.


South Beach Resort-hotelli myy päivälippuja rannalleen, lippu maksaa noin kaksi euroa ja siitä osan saa käyttää kuponkina ruokaan.


Ranta on tosi hieno, silkinpehmeää hiekkaa ja puhdas ranta.


Palmun alla oli mukava lekotella, hintaan kuului oma katos pöydällä ja tuoleilla sekä aurinkotuoleja.


Kookospähkinä- ja saronkikauppiaat olivat paikalla mutta kunnioittavan välimatkan päässä.

Kuvat otti Irene.


Jos joku muu suunnittelee paikalla käyntiä, voimme suositella oman paikan ottamista mahdollisimman kaukana karaokekatoksesta ja vesiskootterivuokraajista. Muuten oli mukavaa.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Arkiintuvaa

Elämä alkaa muistuttaa arkea. Aluksi voimassa oleva jatkuva eksoottisuuden tunne on haihtunut, se "hui, me ollaan Tansaniassa, jännää!". Ollaanhan me, ja kaikkea uutta tulee edelleen vastaan mutta jotenkin tähän alkaa olla tottunut.

On löytynyt se tietty peruskuvio, kaupat joissa käydään, ravintolat joissa syödään, pieni joukko suomalaisia joille voi soittaa kun kaipaa apua, neuvoja tai vaan seuraa. Koulu sujuu Irenellä, töissäkin jo jokunen asia etenee, ja Pepe on löytänyt paikallisia avustajia hommien hoitamiseen. Koulupukukin tuntuu jo aika normaalilta.

Jatkuva melkein-vatsataudin tila on hellittänyt. Ei meillä kellään mitään isompia ongelmia ole ollut, mutta aluksi oli sellainen jännittävä fiilis aina kun piti mennä vessaan. Vatsa möyrysi ja pulputti. Yhtenä päivänä en uskaltanut lähteä toimistoon kun tuntui että pitäisi olla lähellä kotivessaa, mutta ei siitäkään mitään varsinaista tautia tullut.

Silmätulehduksen sain, menin lääkäriin ja se meni ohi. Irene ja Pepe säästyivät siltä, mutta kuulemma se on täällä aika yleistä koululaistenkin keskuudessa.

Nyt tuntuu jo ihan normaalilta, ilmeisesti vatsat ovat tottuneet paikalliseen bakteerikantaan. Sitä työlupaa ei ole edelleenkään, eli melkein kaikki irtain maallinen omaisuutemme uinuu edelleen Ruususen unta Etelä-Afrikassa. No, edellisessä muutossa saatiin jouluksi tavarat kotiin, ehkäpä nyt sitten jo aikaisemmin. Työlupa on edelleen tulossa ensi viikolla.

Lämpötila nousee pikku hiljaa. Iltaisin ja aamuisin on mukavaa, päivällä välillä hieman turhan lämmintä mutta täällä meidän niemimaalla on aika mukavaa kun täällä tuulee yleensä vähän. Jahtiklubin jäseniksi on päästy ja nousuvedessä käydään uimassa ainakin muutaman kerran viikossa.

Olisi tosi kiva saada ne omat astiat, vaatteet yms, mutta elämää tämä on tälleenkin. Ja ihan mukavaa. Tänään mennään yhden suomalaispariskunnan kanssa syömään, Jukka on samalla firmalla töissä mutta eri projektissa ja vaimonsa Soni on luvannut opettaa Irenelle vähän kalligrafiaa.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kaikki hyvin!

Netti kotona oli taas pari päivää poikki, kun kiintiö tuli täyteen ja paketin päivittämisessä suurempaan meni hetki.

No, ekaksi sanottava että kaikki hyvin vaikkei meistä mitään ole kuulunut, ja ennen kaikkea emme olleet tänään uponneella matkustajalautalla Sansibarin ja Pemban välillä. Kuulemma lautta oli pakattu ylitäyteen, ja osa matkustajista oli viisaasti kieltäytynyt menemästä kyytiin kun näki miten täynnä se oli. Pelastustoimet ovat käynnissä, ja vesi on lämmintä mutta ikävä kyllä kaikki eivät ole selvinneet. Kurja juttu.

Meille ei kuulu ihmeitä, töitä ja koulua, arjen puuhia. Työlupaa ei vieläkään ole joten tavaroita ei ole Etelä-Afrikasta lähetetty, ensi viikolla, tai sitten seuraavalla ensi viikolla, tai sitä seuraavalla ensi viikolla...

Irenellä alkaa olla koulussa kavereita. Eilen juteltiin kahdestaan pitkät pätkät koulun sosiaalisista kuvioista ja siitä kuinka sielläkin on ne pellet, muodikkaat, nörtit ja muut jengit - sekä sitten ne ihan tavalliset jengien väliin jäävät joita ei nämä systeemit niin kiinnosta. Irene on siellä tavallisten joukossa, ja koulu menee mukavasti.

Kotona ollaan jätetty lämminvesivaraaja kokonaan pois päältä. On niin lämmin, että viileä suihku on ihan ok. Joskus aamuisin unisena tuntuu että se on vähän liian viileää, mutta ei se oikeasti kovin kylmää ole.

Arkirutiini on nyt muodostunut sellaiseksi, että Irene viedään kouluun siinä varttia yli 7, ja siitä suoraan Pepe vie minut töihin. Kotiin lähtiessä kävelen 200 metriä toiseen toimistotaloon jossa on työssä toinen suomalainen konsultti ja pääsen hänen kyydissään kotiin. Irene on haettu sitä ennen. Välillä joku tulee meille kylään tai Irene menee kaverin luokse josta sitten haetaan myöhemmin. Illalla käydään ulkona syömässä tai syödään jotain simppeliä kotona, pastaa tms. Irene vie eväät kouluun ja aika kevyesti mekin päivällä syödään joten illalla sitten enemmän. Odotetaan jo että keittiötavarat tulisivat jotta voisi kokata itse.

Suomi-koulu alkoi toissapäivänä, se on joka torstai-ilta. Siellä opetetaan Suomen kieltä ja kielioppia, ja kai myös Suomen historiaa yms tietoutta. Irene on isojen ryhmän vanhin ja ikähaitari ryhmässä on 7-12 joten opettajalle riittää haastetta.

Tänään mennään yhdelle suomalaisperheelle kylään, ja muitakin tulee. Kivaa!

tiistai 30. elokuuta 2011

Eidkö vai eikö?

Outo tilanne suomalaisiin tai vaikka eteläafrikkalaisiinkin kalenterihin tottuneena: milloin on Eid? Eid el Fitr on siis Ramadanin eli muslimien pyhän kuukauden ja paastonajan päätösjuhla, vuoden tärkein juhla, kuin joulu. Tansanian kalenterissa Eidille on varattu kaksi pyhäpäivää. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että islamin kalenteri seuraa kuun kiertoa, mistä johtuu muun muassa se, että Ramadan on joka vuosi hieman eri aikaan. Useimmissa maissa juhlapyhät ja kalenteri lasketaan etukäteen, onhan kuun kierto ja muidenkin taivaankappaleiden liikkeet aika hyvin jo tiedossa. Tämä kuitenkin on kuulemma asia josta uskonoppineet kiistelevät, ja joidenkin koulukuntien mielestä Eid on sitten kun taivaalla silmillä katsottuna näkyy uuden kuun sirppi. Ei ennen.

Tansania kuuluu tähän vanhakantaisempaan koulukuntaan, ja kalentereissa lukee "tentative Eid el Fitr". Juhla siis tiedetään suunnilleen mutta ei ihan tarkkaan. Tänä vuonna se oli alustavasti merkitty tiistaille ja keskiviikolle. Maanantailta siirrettiin yksi kokous pois siltä varalta että se olisikin jo silloin. Eilen illalla sitten jännättiin, onko tänään vapaapäivä vai pitääkö mennä töihin ja kouluun. Tieto tuli illalla: kuuta ei näkynyt ja Eid on keskiviikkona ja torstaina.

Eid muistuttaa joulua myös siten, että lapset saavat lahjoja. Ajatelkaapa normaalin lapsiperheen joulunodotussäpinää lisättynä sillä, että edellisenä päivänäkään ei vielä varmasti tiedä onko joulu huomenna vai ylihuomenna!

Tänään oli sitten liikenteessä hiljaista. Ne jotka esimerkiksi halusivat lähteä Eidinä jonnekin matkalle, ovat tietenkin matkansa varanneet ja lähtivät joka tapauksessa. Koulunkin portilla oli hiljaisempaa.

Tansanian väestöstä on muslimeja hieman alle puolet, ja kalenterissa on vapaapäivinä sekä muslimien että kristittyjen pääpyhät.

lauantai 27. elokuuta 2011

Ensimmäinen kuukausi

Istuskelemme Irenen kanssa kattoterassilla, on lauantai ja aikaa miettiä ja raportoida teillekin kaikille mitä kuuluu. Minä olen ollut täällä nyt melkein kuukauden, Irene ja Pepe kolme viikkoa. Meillä on laina-auto käytössä, kiitos suomalaisten tuttujen jotka menivät Suomeen saamaan vauvaa. Työlupa on koko ajan tulossa ensi viikolla. Ensi viikolla se on sitten taas tulosaa ensi viikolla.

Muuttokuormamme odottaa Etelä-Afrikassa sitä työlupaa. Pankkitiliä ei voi avata kun ei ole työlupaa, joten luottokortilla ja runsailla käteisnostoilla sumplitaan. Meillä on kuitenkin hommat erittäin hyvin, on asunto, postilokero, nettiyhteys toimii kotona, ja pursiseuran jäsenyyskin virallistuu puolentoista viikon päästä. Onneksi käytiin jo heinäkuussa katsomassa asuntoa, ja onneksi muutenkin sain hyviä neuvoja toimia nopeasti näiden tiettyjen juttujen kanssa.

Sieltä käsin ei ehkä avaudu miksi pursiseura on välttämättömyystekijöiden joukossa... Suurin syy on se, että siellä on ainoa lähikulmilla oleva puhdas ja turvallinen uimaranta jonne voi mennä lasten kanssa, jättää autonavaimen kenkään sillä välin kun ui, ja ostaavettä ja limpparia baarista. Täkäläisessä infrassa, teissä, liikenteessä, ihimisten toiminnassa yms jokapäiväisessä on ainakin näin aluksi sen verran potutuksen ja stressin aiheita, että jotain vastapainoa tarvitsee. Lämpimässä nousuvededssä plutaillessa joka kerran tulee sitten se tunne, että on tämä sittenkin aika hieno paikka.

Jäsenet saavat viedä vieraita pursiseuralle, joten näette sitten kun tulette käymään. Siellä järjestetään myös purjehduskursseja, joten Irene ryhtyy varmaan optimistijollailemaan kunhan uusia alkeiskursseja alkaa.

Äiti kysyi puhelimessa mikä täällä on erilaista kuin Etelä-Afrikassa. Kaikki! Noin suunnilleen. Pretoriassa ollessa ei asuttu kehitysmaassa, sitä puolta näin kyllä työmatkoilla ja muilla reissuilla, mutta muuten arki oli varsin sujuvaa kun alkujärjestelyt oli hoidettu. Täällä tiet ovat meidän naapuruston ulkopuolella suurelta osin huonoja, ja ruuhkia on paljon. Mitään vähänkään poikkeuksellisempaa ostosta ei tuosta vaan käydä lähiostarista ostamassa, vaan kysellään kavereilta mistä ehkä mahdollisesti löytyis, pohditaan pitäisikö teettää fundilla vai ostaa, etsitään ostospaikkaa nimettömältä kadulta joka on toinen oikealle Masai Motorsin jälkeen, siellä missä se irlantilainen pubi ennen oli... Eipä tule turhia shoppailtua kun kaikki on hirmu operaation takana.

Seuraavalle Etelä-Afrikan käynnille on jo keräilty pientä ostoslistaa. Muuten, jos joku on tänne suuntaan tulossa ja laukkuun mahtuisi ihan pikkuinen parisängyn petauspatja nipin saa tuoda...

Mausteet ja hedelmät esimerkiksi ovat edullisia. Salaattia sen sijaan ei tahdo oikein kunnollista löytyä, täällä taitaa olla vähän liian lämmin sille. Ketsuppia taas on seitsemäätoista lajia, samoin muroja, säilykkeitä vaikka mitä... Mutta ne taas ovat suhteessa aika kalliita. Etsin lenkkareita vähän aikaa kun yhdet jäivät vahingossa Suomeen ja toiset ovat kuormassa tulossa. Edullisia barbi- muovista tehtyjä jäljitelmiä oli kyllä, kohtuullisen metsästyksen jälkeen sitten löytyi aitojakin jotka taas maksoivat paljon. Ei paljon jääty pronaatiotukia miettimään, kun oli oikeankokoiset tavallisen kunnolliset lenkkarit niin ne ostettiin.

Tuoksutkin ovat erilaisia. Työpaikan vessassa tuoksuu makeanhedelmäinen puhdistusaine, täällä ei havuntuoksuja harrasteta. Hiki haisee aika usein. Taksikuskeilla on aina puhdas paita, mutta välttämättä pesulle ei ole päästy ihan juuri. Kaveri kertoi että kotiavulle piti järjestää pesupiste ensimmäiseksi hajuhaittojen takia. Kaikilla ei ole täälläkään suihkua, eikä juoksevaa vettäkään.

Vesijohtovettä ei voi juoda. Pullovettä saa kyllä isoissa tonkissa halvalla, mutta kaikkein halvimmat brändit maistuvat kemikaaleilta. Pepe tuo Suomessa käydessään meille varmaan vesisuodattimen, kuulemma Nerox-merkkinen on hyvä. Pepe piipahtaa siis Suomessa syyskuun lopussa.

Ilma alkaa täällä lämmetä kesää kohden mennessä, ja sen huomaa että talo lämpenee päivän aikana yhä enemmän. Naapuri vinkkasi että kattoterassille rakennettu katos vähentää yläkerran lämpenemistä, ja toki antaa täällä enemmän mahdollisuuksia käyttää sitä terassiakin eri säässä. Auringossa ei tee mieli istua. Hyttysiä ei vielä hirveästi ole mutta kesää kohti tulee lisää. Nyt on pärjätty hyttysmyrkyillä, mutta teetetään vielä varoiksi hyttysverkot sänkyihin. Ikkunoissa ja parvekkeiden ovissa on verkot valmiiksi asennettuina.

Irene viihtyy koulussa hyvin vaikka mukuttaakin siitä. Keittiönlaatikoista ei enää ole löytynyt papanoita. Kattoterassilla tuulee kivasti, meri on sininen ja juotiin kylmät tölkilliset limsaa. Kohta lähdetään pursiseuran biitsille uimaan. Kaikki hyvin siis.

torstai 18. elokuuta 2011

Postia tuli!

Ja ensimmäisen meidän postilokeroon tulleen postilähetyksen lähetti..... Hillevi!
Kiitos postikortista, ei ole ihan tarkkaa tietoa kauanko sen tulo kesti kun tällä viikolla käytiin tänään eka kertaa katsomassa.

Ilmeisesti posti ei aina ole ainoa syypää siihen jos kirjeet tulevat perille hitaasti. Käytiin eilen pursiseuralla kyselemässä jäsenanomuksen etenemistä, ja neiti toimistossa kysyi emmekö ole saaneet kirjettä. Kulmat kurtussa hän sitten selasi lähtevän postin pinoa, ja löysi kirjeemme, päivätty 2.8. eli reilu kaksi viikkoa sitten. Säästyipä postimaksu.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kuvia ja tunnelmia

Jogurttipurkin kyljessä on jotenkin ihan suomalaisen näköinen maisema, pikku taloja ja lehmä niityllä. Mango ei vaan sovi siihen kuvaan. Kivan vanhanaikaisen näköistä kuvakieltä välillä suomalaisen silmään.

Tämä lounas maksoi alle euron, paikassa nimeltä Holiday Out. Sitä vastapäätä oli joskus muinoin Holiday Inn. Se on jo vaihtanut paikkaa, mutta tämä pysyy eikä ihme. Hinta-laatusuhde on mainio.



Intian valtameri on täällä suurkaupungin kulmillakin kirkas, ja lämmin.


Käytöstä poistettujen veneiden puusta tehdään huonekaluja. Tässä kiva sohvaidea hotellista jossa asuimme ennen kuin pääsimme kotiin.


Nousuveden aikaan meressä on mukava uida. Kuva on pursiseuran rannalta, Irenen vieressä juoksee saman ikäinen suomalaistyttö Sera jonka kanssa kaveruus alkoi välittömästi.


Meidän asuinalueella on 10 asuntoa ja aika iso uima-allas.


Kattoterassilta näkyy merelle, tosin vastapäisten talojen ohi mutta kuitenkin. Toisaalta vastapäisten talojen puolella menee melko vilkas tie, meillä on hiljaista. Kiva alue kuitenkin ja hyvin hoidetun oloinen.


Elämä täällä on toki muutakin kuin rantaa ja auringonpaistetta, mutta keskitytään nyt näihin tällä kertaa. Omaan kotiin muuttaessa oli myös monta ärsytyksen aihetta kun "siivottu" asunto oli aika likainen, korjauksista huolimatta paikkoja repsottaa siellä täällä ja joku oli käynyt kakkimassa keittiön laatikoihin. Mutta merinäköala on silti kiva.

Posti, osa 2

Niin mistä mahtaa tietää missä se posti on? Löydä kuvasta postitoimisto. Lisäpisteitä saa kuvaajan löytämisestä. Posti sijaitsee paikassa nimeltä Morogoro stores, jonka kaikki paikalliset kyllä tietävät. Sieltä saa myös paikallista taidetta, koruja ja luomuruokaa ainakin mainosten mukaan.



No mutta mitä se Mgunzu valittaa, meillähän on kyltti seinässä! Sen kun tulee postitoimiston eteen ja katsoo.


Postilokerot ovat tietenkin ulkona jotta niihin pääsee käsiksi myös postin aukioloaikojen ulkopuolella. Meidän postilokero sijaitsee täällä, kolmanneksi alemmassa rivissä. Ei ole selvinnyt onko tuo naulakko osa työntekijöiden taukotilaa, vai löytötavaratoimisto. Siinä se kuitenkin on.

torstai 4. elokuuta 2011

Posti kulkee?

Täällä on mahdollista vastaanottaa postia vain postilokeroon. Fyysistä osoitettakin kysellään välillä, mutta postia ei kotiin kanneta. Tietyssä postissa on vain tietty määrä lokeroita ja lisää ei tule, joten päätin olla ajoiossa liikkeellä ennen kuin koko uusien ulkomaalaisten lauma keksii myös hakea lokeroa. Jos lokerot ovat täynnä, pääsee jonotuslistalle ja lokeroita vapautuu sitten kun joku muuttaa tai ei maksa lokeron maksua ajoissa.

Menin sitten postitoimistoon saatuani paikallisilta sisäpiirin tietoa siitä missä se on, mitään kylttiä ei tietenkään kadulle ole näkyvissä. Kokeneena afrikkalaisena mukanani oli läjä erilaisia papereita, vuokrasopimus, suosituskirje työnantajalta, passi ja kopioita passista, jne. Hymytön rouva tili takana katseli minua ja papereitani epäluuloisesti ja antoi melko innottomasti lokeronhakulomakkeen täytettäväksi. 

Palautin lomakkeen täytettynä tiskille, ja rouva veti hihasta ässän.
-"Kaksi valokuvaa"
Voitonriemuisena kaivoin kaksi mustavalkoista passikuvaa kansioistani. Olisiko siis mahdollista saada jokin asia hoidettua yhdellä käynnillä? 
- "Nämä ovat liian suuria"
- Siis mitä, passikuvatko??
- "Pitää olla postimerkin kokoisia kuvia"
Tässä kohtaa postin yrmeää rouvaa meinasi jo väkisin hymyilyttää. Siitä sai mgunzu (valkoinen) lippulappuineen. Pokka kuitenkin piti, kun hän näytti minulle lomaketta jossa tosiaan oli valokuvalle postimerkin kokoinen tila.
- "Tulkaa huomenna uudestaan".
Systeemi 1 - Mgunzu 0.

Siitäpä sitten toimistolle, jossa ystävällinen assistenttimme Sabra skannasi valokuvani ja printtasi oikean kokoisia kuvia. Annoin Sabralle tarvittavan määrän rahaa ja sovimme että hän kävisi jättämässä lomakkeet ja kuvat postiin. Mutta eihän se niin tietenkään käy... Rouvan pitää tulla itse käymään, koska kaksi muutakin lappua pitää allekirjoittaa. Ei, ei niitä voi antaa mukaan allekirjoitettavaksi.
Systeemi 2 - Mgunzu 0

Tänään oli sitten vuorossa erä 3. Pamppailevin sydämin menin taas postiin oikeankokoisten valokuvieni kanssa. Toinen yrmeä rouva vastaanotti lappuseni ja valokuvani, etsi käsinkirjoitetun listan jossa oli vapaita postilokeroita, veti yhden yli ja antoi minulle kaksi avainta sekä kortin johon oli liimattu toinen oikeankokoisista valokuvistani.
Systeemi 2 - Mgunzu 1

Näin ollen meille voi nyt lähettää postia osoitteeseen PO Box 23441, Oysterbay, Dar es Salaam. 

Hauska yksityiskohta: itse asiassa tuota Oysterbay-kohtaa ei tarvittaisi välttämättä ollenkaan, sillä koko Dar es Salaamin postilokerot on numeroitu juoksevasti. Yli 5-numeroisia postilokeroita ei ainakaan Sabra tiennyt olevan, mistä voi päätellä että parin miljoonan kaupungissa on alle satatuhatta postilokeroa. Tämä pitää siis sisällään myös yritysten postilokerot. 

Kun postia ei voi vastaanottaa kuin lokeroon, ilmeisesti monet käyttävät työpaikkaansa postiosoitteenaan, jakavat postilokeroita, tai muuta sellaista. Mietin lieneekö jossain kukoistavia bisneksiä jotka vuokraavat postilokeron osia niille joilla ei ole varaa omaan... Tämähän on toki kiellettyä, mutta en usko että se tarkoittaa etteikö sitä voisi tapahtua. Voi myös olla että olen ymmärtänyt jotain tästä systeemistä väärin, jos joku kokeneempi lukee tätä saa korjata.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Uusi alku

Aika hässäkkää ollut viime aikoina, terve vaan ja pahoittelut kaikille jotka ovat odotelleet uutta postausta. Minun osaltani loma Suomessa on ohi, Irene ja Pepe ovat vielä viikon Suomessa. Valtaosa tavaroistamme on varastossa Etelä-Afrikassa odottamassa sitä, että pääsemme uuteen kotiin asumaan, sekä sitä että saan työluvan.

Suomen kodissamme uusittiin takka, eli vanha purettiin ja rakennettiin uusi. Pinnoitus jäi vielä odottamaan Etelä-Afrikasta tulevia liuskekiviä. Onneksi löydettiin vuokralainenkin, ja kotimme on hyvissä käsissä.

Minä tulin tänään Dar es Salaamiin. Päivä meni matkalaukkujen purkamiseen ja päiväuniin, illalla kävin suomalaisen perheen kanssa syömässä. Ihana huomata että suomalaisten keskinäinen suojaverkko ja avunanto toimii täälläkin, heti on luottavaisempi olo lähteä kasaamaan arkeen tarvittavia asioita kuntoon. Huomenna alan järkätä puhelinliittymiä, mokkulaa, pankkitiliä... Saapi nähdä ovatko ne prosessit yhtä hankalia kuin Etelä-Afrikassa.

Terveisiä kaikille, Perhe Afrikassa jatkuu Tansaniassa. Yritämme taas päivittää juttuja tänne vähän useammin. Kirjoittakaa tekin meille viestejä, on kivempi kirjoittaa kun tietää että joku lukee.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kiitoksia terkuista!

Terveisiä ja onnitteluja uudesta sijainnista on tullut eri kanavilla, kiitos kaikille!

Irene sai koulupaikan ja edessä onkin sitten totuttelu koulupukuun. Täällä se on aika tavallista mutta tämä meidän eteläafrikkalainen koulu ei koulupukuja harrastanut, koulun omat t-paidat oli kyllä muttei mitään pakkoa käyttää niitä.

Irene on jo Suomessa lomalla, isä-Lassin kautta saa yhteyden ja luultavasti Irenen oma Suomi-numerokin on käytössä jos sim-kortti on ollut tallessa. Jos joku kaipailee eikä ole numeroita, minulta saa tarvittaessa. Tänä viikonloppuna Irene menee Mummin ja Papan kanssa serkkuni häihin tapaamaan sen suunnan sukulaisia pitkästä aikaa. Onnea Laurille ja morsiolle!

Pepen kanssa täällä kylmässä yritetään hahmottaa tulevaa muuttoa ja ennen kaikkea siivota turhia tavaroita pois. Onneksi kierrätys ei ole ongelma, Marthalle ja kadun puutarhureille on annettu vaatteita, kenkiä ja leluja ja taatusti aina löytyy käyttäjä.

Ilmassa tuoksuu savu... Suomessa ja Nokialla kuulemma platformit ovat liekeissä, täällä palavat tienvarsien ruohikot niin että joinain aamuina on satanut nokihiutaleita taivaalta.

Hyviä helteitä Suomeen! Meillä on sekä sisällä että ulkona 15 astetta lämmintä.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Tansaniaan!

Viime ajat on ollut aika kiirettä, ja tulevaisuuden suunnitelmat olivat niin levällään ettei niistä tehnyt mieli mitään puhua. Nyt siis on varmistunut että muutamme täältä Tansaniaan, Dar es Salaamiin, varmaankin elokuun alussa. Työkuvioni on aika samanlainen kuin täälläkin eli Suomen Ulkoministeriön rahoittama projekti.

Ireneä ollaan nyt hässäkällä ilmoitettu kouluun, ja vielä on vähän epävarmaa mahtuuko haluamaamme kouluun heti elokuussa. Jos ei niin sitten mietitään valitaanko toinen koulu, vai jäävätkö Pepe ja Irene muutamaksi kuukaudeksi - puoleksi vuodeksi Suomeen kunnes koulupaikka järjestyy. Ensi viikolla pitäisi tulla tieto koulusta.

Asunto ja kaikki muukin on tietenkin ihan auki, ehkä menemme Pepen kanssa Darin kautta kotiin heinäkuun alussa ja käytetään pari päivää asuntojen katseluun. Tai jotain.

Irene lähti tänään kesälaitumille Suomeen ja reippaasti pakkasi poistettaviin noin 10 muovikassillista tavaraa, vaatteita enimmäkseen mutta vähän muutakin. Marthan perhe oli iloinen. Meillä on nyt sama souvi edessä. Pysykää kuulolla, ilmoittelemme kun asiat tarkentuvat...

torstai 14. huhtikuuta 2011

Seisomapaikkoja tarjolla ja kahta en vaihda

 Tänään aamuruuhkassa näkyi seisomapaikkaversio tyypillisestä työnantajan tarjoamasta kuljetuksesta työmaalle. Liekö ollut lava märkä kun ei väki halunnut istua. Vähän heput huojahtelivat siellä kun työnjohtaja kaasutteli, mutta kaikki pysyivät kyydissä ainakin sen aikaa kun minä heidän takanaan ajoin.

Kuten kuvasta näkee, seuraavia Suomi-vieraita odotellaan jo melko kiihkeästi. Siis toki muutenkin, mutta kun suomalainen sinappi on loppu niin se jo saa katselemaan kelloa että koska ne tulee.... sinappi ja ruispalat ovat ne kaksi suomalaista elementtiä joita on kiva olla pakastimessa ja jääkaapissa. Kaikkea muuta saa joko vastaavia tai ainakin yhtä hyviä vaikkakin erilaisia versioita. Kahta en vaihda, vai miten se meni....

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Päivän kuva

Luulisi että tähän tottuu, mutta niin vaan hirvittää joka kerran kun näkee näitä liikenteessä. En käsitä edelleenkään miksei poliisi puutu tähän, ei ole laillista täälläkään.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Hai ostat sie hyvän Mersun?

Lähtö lähestyy uhkaavaa vauhtia, ja omaisuuden myyntiä, lahjoittamista tai poiskuljetusta pitää alkaa suunnitella.

Pepe otti ostajaehdokkaalle kuvia meidän hienosta Mersusta. "Nice Benz!" sanoi Marthakin silloin kun Mersu tuli kotiin.

Nyt kiireellä tarjouksia peliin, tämä loistoyksilö ei täällä kauan happane. Eikä ole kallis. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tosin tehty, mikä saattaa suomalaisia ostajaehdokkaita vähän häiritä. Mutta silti, vintagea!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Äänestetty on!

Lauantaina käytiin Pepen kanssa äänestämässä lähetystössä. Pihalla tavattiin Johannesburgissa asuva suomalaisperhe joiden kanssa on jutskailtu erilaisissa suomalaistilaisuuksissa, hekin ovat lähdössä kesällä Etelä-Afrikasta pois.

Lähetystö on tärkeä paikka näin ulkosuomalaiselle. On kiva tietää että jossain täällä on pieni pläntti Suomea ja suomalaisuutta, josta saa tukea, apua, kontakteja ja vaikka uuden passin jos entinen varastetaan (kop kop, ei ole sellaista vielä käynyt). Lähetystö myös verkottaa täällä asuvia suomalaisia toisiinsa, ja suomalaisten yhteisö onkin meille kaikille aika tärkeä. Silloin kun jokin menee pieleen, soitto toiselle suomalaiselle usein auttaa.

Muistakaahan äänestää jos ette sitä vielä ole tehneet!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Paanasten kanssa Pilanesbergissä

Näistä kuvista kiitos Paanasille ja Tuulalle etenkin joka oikeaoppisesti lajitteli kuvat aiheen mukaan ja laittoi Picasaan. Kukahan tekisi kaikille mun kuville saman??

Majapaikkana Pilanesbergissä oli tällä kertaa Manyane Chalets (googlaamalla löytyy jos jotain kiinnostaa) jossa mekään ei oltu aikaisemmin käyty. Täytyy sanoa, että hinta-laatusuhde oli ehdottomasti paras, ja muutenkin tällaiseen perhereissaukseen ja ison porukan kanssa oli tosi hyvä.

 Ravintolan ja vastaanoton yhteydessä on iso yhteinen uima-allas. Altaalla oli yllättävän väljää vaikka majoituspaikat tuntuivat olevan täynnä. Saattoi johtua siitä, että osa majoittujista oli tullut lähinnä Sun Cityssä olevan konsertin takia ja siksi lapsia oli varmaan tavallista vähemmän.
Manyane-alueen sisällä kulkee luontopolku jonne voi mennä itse käppäilemään, tai tilata opastetun kävelyn. Alueella liikkuu kirahveja, impaloita, seeproja ym ei-vaarallisia eläimiä, ja välillä niitä pääsee aika lähelle.


Tällaisissa pikku mökeissä asuimme. Meillä oli kaksi vierekkäistä mökkiä. Kummassakin on pedit neljälle hengelle, kaksi sänkyä parvella ja kaksoissänky alakerran makuuhuoneessa.



Ensimmäisenä aamuna kirahvi oli aamupalalla mökkiemme takapihalla muutaman kymmenen metrin päässä, eikä siis minkään aidan takana. Oli aika jännä tunne, ihan kuin ois ollut Afrikassa!



Puiston puolella käytiin taas kerran toteamassa että Pilanesberg Centerin kahvi on edelleen pahaa, siksi tekohymyt. (Ja tiedoksi vaan että kokeiltu on: se cappuccino on vielä pahempaa!)



Seeprapyllyjen lisäksi tällä kertaa nähtiin myös elefantin pylly. No, oikeasti nähtiin ihan joka puolelta, tämä oli vaan kaikessa kurttuisuudessaan niin nätti. Eikö tekisikin mieli ottaa esiin Nivea-purkki ja rasvata tuo?

 Hymy herkässä lintujentarkkailumajassa. Reissulla nähtiin siis Big 5 -ryhmästä norsu, sarvikuono ja leijona. Leopardia ei ole nähty mekään koskaan, ja puhvelia ei ole nähty Pilanesbergissä. Hyvä saldo siis. Leijona nähtiin Eeron synttärisafarilla, sitä ei varmaan oltaisi itse löydetty.

Perinteitä on siirrettävä sukupolvilta toisille... vanha vuosijuhlatemppu toimii edelleen ruokaa odotellessa. Ravintolassa oli tosi hyvä ruoka, vaikka ekana iltana keittiö olikin vähän hitaalla tuulella. Mutta hyvää se oli sitten kun lopulta tuli.

Kiva reissu!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Onnille Ireneltä!


Onni lähetti Irenelle kirjeessä ihanan sydämen kun oli tullut ikävä. Kun ei malteta odottaa postin kulkua toiseen suuntaan, tässä Onnille vastaus Ireneltä.


Rakkaita terveisiä meiltä kaikilta!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Crescent Road Guest House raportoi

Cresent Road Guest Housella on ollut loistava käyttöaste viime aikoina!


Veera kävi starttaamassa Afrikka-turneensa meiltä. Kuvassa lähdön hetki, Irene ei sitten kuitenkaan lähtenyt mukaan vaikka tyylin puolesta olisikin sopinut joukkoon.


Venäläisen perhe kävi myös ja Rantanen Tours vei heidät mm Kapkaupunkiin ja Pöytävuorelle. Ihan kohta pitää hankkia Pepelle koppalakki ja virkapuku, aika rutiinilla noi kuljettajan ja matkaoppaan hommat jo hoituu.


Paanaset meidän Jyskän naapurista kävivät myös, tässä tulotunnelmissa kuohuviiniä ja mansikoita. Ai missäkö Sanni on?

Irene kaappasi Sannin jo ovelta ja varsin tiivis kaksiviikkoinen neideillä oli yhdessä. Laitan lisää kuvia Paanasten reissusta kunhan saan niitä heiltäkin. Paanasten vierailuun osui Irenen koululomaviikko sekä yksi pitkä viikonloppu joten me Irenen kanssakin päästiin osallistumaan touhuihin.