Niitä eläimiä - Mikumista edelleen

 Sain palautetta siitä, että eläinten kuvia saa edelleen laittaa eikä blogiyleisö ole vielä kyllästynyt. Laitetaanpa sitten. Mikumissa yksi reissun monista kivoista puolista oli se, että nähtiin aika paljon poikasia eri lajeista, ja monia eläimiä paljon kerralla.

Pikkuseeprat ovat aina vaan hauskoja katseltavia harjat pystyssä! Aika monella seepramammalla oli maha sen näköinen että lisää pieniä oli tulossa.

Matriarkan ympärille kerääntynyt lauma nukkui puun varjossa, ja aina kun varjo siirtyi pois jonkun päältä, tämä nousi haukotellen ylös ja etsi uuden varjopaikan. Muuten ei paljon tapahtunut.

Vaikka leijonat eivät kovin reippailta vaikuttaneetkaan, aina se sykähdyttää kun leijona ottaa katsekontaktin... mielessä käy heti, mahdanko näyttää murealta.

Safariautomme oli sellaista mallia, josta katto nostetaan ylös ja alle mahtuu seisomaan. Pepe seisoi melko lailla koko ajan, tämä oli minun kuvakulmani.

Monenlaisia lintuja nähtiin.

Kirahvien väritys ja kuviot vaihtelevat aika paljon, kuulemma mitä tummempi, sitä vanhempi, mutta jonkun verran on myös yksilöllisiä eroja.

Taustalta ei ehkä erota, mutta näimme isoja laumoja kirahveja. Ne vain hajaantuivat kukin oman puunsa alle syömään, ja kun puita oli aika harvassa niitä ei samaan kuvaan montaa osu.

Kuljettaja-matkanjärjestäjä-toimitusjohtaja-eräopas Kanuth.

En muista enää mikä tämän hienon värisen linnun nimi oli. Lilaa, oranssia, sinistä, turkoosia... ei ehkä suojavärinä hyvä mutta upeat värit.

Auringonlaskut ovat täällä jotenkin erilaisia, en tiedä miksi. Ehkä vain siksi että savannilla taivasta näkyy kerrallaan niin paljon.

Tässä vähän sitä kirahvilaumaa, ja levollista maisemaa.

Matemwe Beach ja Mnemba

Pääsiäisenä mentiin Sansibarille, tällä kertaa Jukan suosituksesta kohteena Matemwe Beach Village, ja sukeltaminen ja snorklaaminen Mnemba-atollilla.
http://www.matemwebeach.net/

 Matemwe Beach Village on paikallisen kylän vieressä eikä eristä vieraitaan kylän elämästä. Näin ollen kyläläisillä ja vierailla on paljon tilaisuuksia tarkkailla toisiaan.

Kylän elämää rytmittää nousuvesi ja laskuvesi, laskuveden aikaan ranta oli täynnä elämää. Lapset leikkivät matalikossa ja aikuiset tekivät töitä.

Kylän naiset "viljelevät" merilevää, pohjaan viritettyihin naruihin tarttuu merilevää jota sitten kerätään parin viikon välein pois. Kuivatettu merilevä kuulemma myydään Kiinaan lääkkeiden raaka-aineeksi.

30-asteisessa vedessä ei palele vaikka siellä kulkisi vaatteet päällä. Kastuminen ei ketään huolettanut, rantamatalassa käveltiin ja istuttiin ihan tyynesti työvaatteissa.

Tältä se tuore levä näyttää.

Merisiilejäkin löytyy, joten paljain jaloin kävely vaatii varovaisuutta. Merisiilen piikeistä tulee kenkkuja reikiä jalkaan. Me oltiin vedessä uimakengät jalassa.

Pepe katseli meille jahtia, jo kelpaisi pursiseuran rantaan tällaisella saapua.

 Auringonnousun aikaan oli rannalla tarjolla kahvit. Noustiin varhaiskahville ja aamun valoja katselemaan.

Kalastajat lähtivät aamun ensi valossa liikkeelle.

Roskia rannalta keräävä poika katseli lähteviä veneitä kaihoisasti.

Ruokalistalla oli illallisella aina vain kaksi alkuruoka- ja kaksi pääruokavaihtoehtoa josta valita. Sansibarilla ei aina saa kaikkia raaka-aineita, ja pienen majatalon on helpompi pitää laatu yllä kun lista on suppeampi. Ruoka oli erinomaista. Tässä mustekalaa.

Rannalla oli muutamia katoksia joihin pääsi varjoon pötköttämään. Yhdessä katoksista oli pieni pöytä ja kaksi tuolia, sinne pääsi kuun valoon illallista syömään yksi pari kerrallaan jos älysi pyytää. Ja mepä pyydettiin, oli mukavaa. Pepe syötti rantaravuille sämpylää...

Riippumatossakin oli usein joku lukemassa.

Aamulla aikaisin henkilökunta toi patjat rantapedeille.

Sukellusreissu oli kunnon dhow-veneellä, samassa kyydissä sekä sukeltajat ja snorklaajat. Yhteensä meitä oli 17 asiakasta ja miehistöä varmaan kymmenkunta henkeä, ja hyvin mahduttiin.

Muikea sukeltaja valmistautuu. Reissulla oli kaksi sukellusta ja myös snorklaajille kahdessa eri paikassa sessio, välissä tarjoiltiin hedelmiä, leipää ja keksejä sekä teetä. Hieno kokemus erityisesti minulle, alkoi heti houkutella mennä uudelleen. Seuraavalle Pepen sukellusreissulle lähdetään Irenen kanssa snorklaamaan mukaan, tosin ensin harjoitellaan altaassa ja jahtarilla jotta on varmasti maskin ja snorkkelin kanssa mukava olo.

Majatalossa oli kiva löhöilyalue, ja värit koordinoitu joka paikassa. Paikassa oli myös kohtuullisen iso uima-allas ja lasten allas, sekä kaksi kissaa ja kaksi koiraa leikkikavereina niille jotka sellaista kaipasivat. Lapsiperheitä oli pääsiäistä viettämässä myös ja hyvin näyttivät viihtyvän. Saataisikohan me tänne Suomesta seuraa.... hmmm?

Ensimmäinen kerta Mikumissa

 Irene lähti pääsiäislomaksi Suomeen, ja irlantilaiset työtutut olivat käymässä joten mentiin viikonloppuna käymään Mikumin kansallispuistoon. Mikumi on Darista katsoen lähin puisto, 4 tunnin ajomatkan päässä.

Otettiin paikalliselta pieneltä matkanjärjestäjältä paketti, johon kuului matkat Darista Mikumiin ja takaisin, kaikki ruoat, kaksi yöpymistä sekä kaksi puolen päivän ja yksi koko päivän safaria. Maksoi 300 dollaria per henki, ihan kohtuullinen. Kanuth Adventure Toursin toimitusjohtaja Kanuth itse ajoi autoa ja toimi safarioppaana, oli ihan hyvä opas.

Nähtiin tällä kertaa paljon leijonia, tämän puun alla makaili uninen yhdeksän leijonan lauma. Kanuth ajoi jeepin reippaasti 10 metrin päähän, melkein tuntui ettei ihan niin lähellä olisi tarvinnut olla. Onneksi jellonia nukutti kamalasti, eivät jaksaneet kiinnostua.

Tästä ja monista muista puista näki melko tarkkaan minkä korkuinen on kirahvi. Kirahveja oli tosi paljon, kerralla nähtiin enimmillään varmaan yli 40, jokainen parturoimassa alapuolelta omaa puutaan.

Tällä kertaa kuvasin puunkäkkyröitä, toki myös eläimiä mutta maisemat kiehtoivat melkein enemmän. Rauhoittava maisema.

Yövyimme puiston ulkopuolella TanSwiss-hotellissa. Ihan ok paikka ja suht hyvä ruoka, mutta sisustus oli aika erikoinen, liekö ollut yhdistelmä tansanialaista ja sveitsiläistä sisustusmakua... erityisesti ne kullanväriset pitsikukkaverhot ja television päällä olleet reikäommelliinat olivat hassuja. Mutta siistiä oli ja hyvät sängyt, eipä siellä niin paljon sisustus haitannut.

Puu(x2) . t: Irene :)

Vieraat sanoivat etteivät ole missään safarilla nähneet niin paljon eläimiä, ja kieltämättä melkein runsaudenpula oli. Porukkaa ei ollut hirveästi, kiva ettei tarvinnut taistella jeeppilaumassa näkymistä. Viimeisen aamun safari jätettiin väliin, koska puiston porttihenkilökunta oli kotona nukkumassa eikä ollut 45 minuutin odottelun jälkeen vielä saapunut... tyypillistä Tansaniaa, valitettavasti. Mutta ei harmittanut, aiemmat safarit olivat ihan riittäviä.