Katselin blogin käyttäjätilastoja. Yli 12 000 käyntiä on blogiin kertynyt tämän reissun aikana, ja päivittäin 20-40 -ihmistä täällä poikkeaa. Olisi kiva tietää kuka täällä piipahtaa!
Ilahtuisimme kaikki jos jättäisitte kommentteihin terveisiä silloin tällöin jos tätä luette. Jos kovin ujous iskee, laittakaa sähköpostia. Osoite löytyy blogin etusivulta omista tiedoista.
Niin, ja kiitos kovasti niille jotka terkkuja meille ovat jättäneet!
Huomenna muuten alkaa täällä virallisesti kevät.
maanantai 31. elokuuta 2009
Adoptoi yrittäjä
Löysin vähän aikaa sitten netistä Kiva-organisaation, joka nimestään huolimatta ei ole suomalainen. Nettisivut löytyvät osoitteesta www.kiva.org ja kaikki tämän kirjoituksen kuvat ovat Kiva-sivuilta peräisin.
Kivan kautta voi kuka tahansa jolla on luottokortti ja PayPal-tili (ilmainen nettimaksupalvelu) voi lainata rahaa kehitysmaan yrittäjälle ja seurata yrittäjän kehitystä. Kiva kerää rahaa ympäri maailmaa, ja jo 25 dollarilla pääsee mukaan. Yrittäjät määrittelevät yhdessä Kivan paikallispartnerin kanssa paljonko rahaa tarvitaan ja sopivat takaisinmaksuaikataulusta. Kiva kerää nettisivujensa kautta rahat lainoihin. Kullakin yrittäjällä voi siis olla lainoittajanaan kymmeniä ihmisiä eri maista. Minun kiva-yrittäjäni:
Justin Biira's Group on ryhmä joka pyörittää klinikkaa Ugandassa. Koulutettuja lääkäreitä ei ryhmässä taida olla, mutta hoitelevat haavoja ja ruhjeita parhaansa mukaan sekä antavat äitiysneuvontaa.
Agness Mamboleo pyörittää kampaamoa Tansaniassa ja ansaitsee siitä noin 90 dollaria kuussa. Lainalla laajennetaan kampaamon toimintaa.
Akouwa Amedzoko on kuuden lapsen äiti, jolla on pieni ruokabisnes. Lainalla ostetaan maissia varastoon, ja tavoitteena olisi myös ostaa kalaa vähän säännöllisemmin. Akouwa asuu Togossa.
Bello Tchonda myy vaatekankaita Togossa. Lainalla hän laajentaa varastoaan ja valikoimaansa.
Jokaiselle näistä yrittäjistä olen lainannut 25 dollaria, yhtenä monesta lainaajista. Kaikki ovat jo alkaneet lyhentää lainaansa. Lyhin laina-aika näistä neljästä on neljä kuukautta, pisin 17 kuukautta. Korkoa lainoista ei makseta. Ensi kuussa olen luultavasti saanut jo takaisin 25 dollaria jonka voin sitten taas lainata eteenpäin.
Sijoittajan elämä on jännittävää! Sääli vaan ettei Kiva toimi Etelä-Afrikassa ainakaan vielä.
Kivan kautta voi kuka tahansa jolla on luottokortti ja PayPal-tili (ilmainen nettimaksupalvelu) voi lainata rahaa kehitysmaan yrittäjälle ja seurata yrittäjän kehitystä. Kiva kerää rahaa ympäri maailmaa, ja jo 25 dollarilla pääsee mukaan. Yrittäjät määrittelevät yhdessä Kivan paikallispartnerin kanssa paljonko rahaa tarvitaan ja sopivat takaisinmaksuaikataulusta. Kiva kerää nettisivujensa kautta rahat lainoihin. Kullakin yrittäjällä voi siis olla lainoittajanaan kymmeniä ihmisiä eri maista. Minun kiva-yrittäjäni:
Justin Biira's Group on ryhmä joka pyörittää klinikkaa Ugandassa. Koulutettuja lääkäreitä ei ryhmässä taida olla, mutta hoitelevat haavoja ja ruhjeita parhaansa mukaan sekä antavat äitiysneuvontaa.
Agness Mamboleo pyörittää kampaamoa Tansaniassa ja ansaitsee siitä noin 90 dollaria kuussa. Lainalla laajennetaan kampaamon toimintaa.
Akouwa Amedzoko on kuuden lapsen äiti, jolla on pieni ruokabisnes. Lainalla ostetaan maissia varastoon, ja tavoitteena olisi myös ostaa kalaa vähän säännöllisemmin. Akouwa asuu Togossa.
Bello Tchonda myy vaatekankaita Togossa. Lainalla hän laajentaa varastoaan ja valikoimaansa.
Jokaiselle näistä yrittäjistä olen lainannut 25 dollaria, yhtenä monesta lainaajista. Kaikki ovat jo alkaneet lyhentää lainaansa. Lyhin laina-aika näistä neljästä on neljä kuukautta, pisin 17 kuukautta. Korkoa lainoista ei makseta. Ensi kuussa olen luultavasti saanut jo takaisin 25 dollaria jonka voin sitten taas lainata eteenpäin.
Sijoittajan elämä on jännittävää! Sääli vaan ettei Kiva toimi Etelä-Afrikassa ainakaan vielä.
torstai 20. elokuuta 2009
Työmatkalla Kapkaupungissa
Lentelin eilen illalla Kapkaupunkiin, lento saapui vähän yli yhdeksältä. Kentällä piti olla hotellin kuljettaja vastassa, vaan eipä näkynyt. Matkatoimisto ei tullut antaneeksi mitään puhelinnumeroa matkaan ja hetken käkäiltyäni päätin etten jää odottelemaan ja otin taksin. Kapkaupungin lentokentällä on ihan eurooppalaistyyppisiä mittareita, kuljettaja jopa tiesi missä hotelli on. Kirjautuessani sisään hotelliin vuoropäälikkö tuli varovasti kyselemään oliko lento myöhässä, kuljettaja oli kuulemma ollut seitsemältä vastassa ja odottanut tunnin. Matkatoimisto oli antanut saapumisajaksi lentoni lähtöajan. Hupsistakeikkaa.
Johannesburgin lentokentällä oli pari eri sanomalehteä tarjolla ilmaiseksi ja otin ne salkkuuni mukaan. Luinkin lentokoneessa kirjaa joten hotellin aamukahville olikin ottaa mukaan lukematon sanomalehti, jee. Jos aamiaista pitää syödä yksin, se on paljon mukavampi tehdä lehden kanssa.
Kapkaupungissa on ollut (vaihteeksi) paljon lakkoja, tällä kertaa paikallisjunayhtiön työntekijät lakkoilevat. Tuloksena valtava liikennekaaos. Tämä aika vuodesta on kuulemma "striking season" jolloin sopimuksia neuvotellaan uudestaan. Tähän mennessä lakossa ovat olleet roskakuskit, lääkärit, taksikuskit, bussikuskit... lähellä oli ettei koko valtiollinen sähkölaitos mennut lakkoon ja sähköt poikki.
Tämän hetkisen lakon tuloksena siis Kapissa aamu- ja iltapäiväruuhkat ovat aika hirveitä. Ensimmäinen tapaaminen siirtyi puoli kymmeneksi koska muut osapuolet eivät päässeet lähiöistä tänne aikaisemmin. Yksi heistä koukkasi minut kyytiin ja mentiin kahvilaan palaveriin. Paikkana huippuhieno ostoskeskus, Victoria Wharf ja siellä La Playa Café, merinäköalalla.
Seuraava kokouksen osallistujista tuli 15 minuuttia myöhässä ja sitä seuraava puoli tuntia myöhässä. Sattuuhan sitä. Kahvi oli kuitenkin ihan hyvää ja keskustelu myöskin vaikka muutamat asiat piti kerrata kolmeen kertaan.
Trendikahvilasta lähdettiin sitten kaupungin köyhään osaan, Athloneen. Työttömyys noin 80%, paljon ongelmia päihteiden ja jengien kanssa. 50 000 ihmistä palvelee yksi "terveyskeskus" jonne ei voi varata aikaa. Aamulla mennään jonottamaan ja neljältä potkaistaan pihalle ne joita ei siihen mennessä ole ehditty palvella. Seuraavana aamuna sitten uudestaan yrittämään. Jos on puukotettu tai muuten tulee isosti verta, pääsee jonon ohi.
Athlonessa on sekä heikkokuntoisia kerrostaloja, pieniä muurattuja paritaloja sekä peltihökkeleitä. Osalla pienistä omakotitaloista tai paritaloista on takapihalla peltihökkeli. Talon pääasukkaat alivuokraavat takapihahökkeliä jollekin vielä hieman köyhemmälle, jotta saisivat itse vähän lisää rahaa elämiseen.
Marlon Parker on yksi Athlone Living Labin vetäjistä. Pienessä keskuksessa tehdään hämmästyttäviä asioita vähillä resursseilla ja tietotekniikan avulla. Soppakeittiö ruokkii nälkäisiä, tavallisista kouluista pois potkituille ongelmalapsille opetetaan tietotekniikkaa ja käytöstapoja, suihkuunkin pääsee. Osa ongelmista on sellaisia etten halua niistä edes kirjoittaa.
Athlonen kyläyhteisö haluaa toimia itse ongelmien selvittämiseksi. Huumenuorten äidit bloggaavat ja tukevat toisiaan. Entiset addiktit tukevat nykyisiä addikteja eri chat-kanavilla ja neuvovat missä pääsee hoitoon, miten elämässä eteenpäin. Marloninkin veli on vankilassa, huumeiden takia.
Yksi bloggaavista äideistä kävi juttelemassa ja kertoi miten hienoa on kun entiset huumenuoret opettavat nyt vanhuksia tietotekniikan käyttöön. Marlon sanoi että vaimo on vähän pahana kun Marlon oli tuonut heidän uuden ison TVnsä keskuksen oleskelutiloihin... mutta vaimo on keskuksessa töissä myös ja tyyni kuin viilipytty eikä hirveän pahana näyttänyt olevan. Nöyränä palasin hotelliin. Ihmeellisiä ihmisiä täällä on.
Siitä olikin sitten hyvä pyyhkäistä kerskakulutuksen pariin. Kävin loistavaa sushia syömässä ja katsomassa löytyiskö pitkään etsimäni työjakkupuku. Löytyi se. Kummallista tämä elämä täällä.
Johannesburgin lentokentällä oli pari eri sanomalehteä tarjolla ilmaiseksi ja otin ne salkkuuni mukaan. Luinkin lentokoneessa kirjaa joten hotellin aamukahville olikin ottaa mukaan lukematon sanomalehti, jee. Jos aamiaista pitää syödä yksin, se on paljon mukavampi tehdä lehden kanssa.
Kapkaupungissa on ollut (vaihteeksi) paljon lakkoja, tällä kertaa paikallisjunayhtiön työntekijät lakkoilevat. Tuloksena valtava liikennekaaos. Tämä aika vuodesta on kuulemma "striking season" jolloin sopimuksia neuvotellaan uudestaan. Tähän mennessä lakossa ovat olleet roskakuskit, lääkärit, taksikuskit, bussikuskit... lähellä oli ettei koko valtiollinen sähkölaitos mennut lakkoon ja sähköt poikki.
Tämän hetkisen lakon tuloksena siis Kapissa aamu- ja iltapäiväruuhkat ovat aika hirveitä. Ensimmäinen tapaaminen siirtyi puoli kymmeneksi koska muut osapuolet eivät päässeet lähiöistä tänne aikaisemmin. Yksi heistä koukkasi minut kyytiin ja mentiin kahvilaan palaveriin. Paikkana huippuhieno ostoskeskus, Victoria Wharf ja siellä La Playa Café, merinäköalalla.
Seuraava kokouksen osallistujista tuli 15 minuuttia myöhässä ja sitä seuraava puoli tuntia myöhässä. Sattuuhan sitä. Kahvi oli kuitenkin ihan hyvää ja keskustelu myöskin vaikka muutamat asiat piti kerrata kolmeen kertaan.
Trendikahvilasta lähdettiin sitten kaupungin köyhään osaan, Athloneen. Työttömyys noin 80%, paljon ongelmia päihteiden ja jengien kanssa. 50 000 ihmistä palvelee yksi "terveyskeskus" jonne ei voi varata aikaa. Aamulla mennään jonottamaan ja neljältä potkaistaan pihalle ne joita ei siihen mennessä ole ehditty palvella. Seuraavana aamuna sitten uudestaan yrittämään. Jos on puukotettu tai muuten tulee isosti verta, pääsee jonon ohi.
Athlonessa on sekä heikkokuntoisia kerrostaloja, pieniä muurattuja paritaloja sekä peltihökkeleitä. Osalla pienistä omakotitaloista tai paritaloista on takapihalla peltihökkeli. Talon pääasukkaat alivuokraavat takapihahökkeliä jollekin vielä hieman köyhemmälle, jotta saisivat itse vähän lisää rahaa elämiseen.
Marlon Parker on yksi Athlone Living Labin vetäjistä. Pienessä keskuksessa tehdään hämmästyttäviä asioita vähillä resursseilla ja tietotekniikan avulla. Soppakeittiö ruokkii nälkäisiä, tavallisista kouluista pois potkituille ongelmalapsille opetetaan tietotekniikkaa ja käytöstapoja, suihkuunkin pääsee. Osa ongelmista on sellaisia etten halua niistä edes kirjoittaa.
Athlonen kyläyhteisö haluaa toimia itse ongelmien selvittämiseksi. Huumenuorten äidit bloggaavat ja tukevat toisiaan. Entiset addiktit tukevat nykyisiä addikteja eri chat-kanavilla ja neuvovat missä pääsee hoitoon, miten elämässä eteenpäin. Marloninkin veli on vankilassa, huumeiden takia.
Yksi bloggaavista äideistä kävi juttelemassa ja kertoi miten hienoa on kun entiset huumenuoret opettavat nyt vanhuksia tietotekniikan käyttöön. Marlon sanoi että vaimo on vähän pahana kun Marlon oli tuonut heidän uuden ison TVnsä keskuksen oleskelutiloihin... mutta vaimo on keskuksessa töissä myös ja tyyni kuin viilipytty eikä hirveän pahana näyttänyt olevan. Nöyränä palasin hotelliin. Ihmeellisiä ihmisiä täällä on.
Siitä olikin sitten hyvä pyyhkäistä kerskakulutuksen pariin. Kävin loistavaa sushia syömässä ja katsomassa löytyiskö pitkään etsimäni työjakkupuku. Löytyi se. Kummallista tämä elämä täällä.
perjantai 7. elokuuta 2009
Yksin ja yhdessä
Huomisaamuna pääsen hakemaan Pepen ja Irene lentokentältä. Ne muutamat yksinäiset viikot ennen lomaa ja tämä viikko loman jälkeen ovat muistuttaneet miten tärkeä perhe on täällä ulkomailla asustellessa. On toki perhe maailman tärkein asia Suomessakin, mutta omissa tutuissa sosiaalisissa ympyröissä, ympäristössä jossa on helppo harrastaa ja liikkua yksinkin ja on ystäviä joita tavata, yksin oleilu on erilaista. Ehdottomasti en pystyisi tai ainakaan haluaisi olemaan yksin tällaisella reissulla pysyvästi, ainakaan tässä elämänvaiheessa. Hatun nosto kaikille niille sitkeille sieluille jotka siihen pystyvät.
Periaatteessa toki yksin ollessa on vapaa muiden asettamista aikatauluista ja velvollisuuksista. Voi olla töissä myöhään ilman että kukaan kaipaa... hmm, ei välttämättä positiivinen asia. Työnarkomania ja uupuminen uhkaa täällä helposti, etenkin kun oma näkemys siitä milloin joku on "valmis" tai riittävän hyvä ei aina ole ihan samanlainen kuin kollegoilla. Olen päätynyt hälyttävän usein viime aikoina tekemään loppuun jonkun toisen hommia.
Voi harrastaa ja liikkua miten haluaa. Periaatteessa. Olen käynyt lenkillä ja salillakin joo. Helposti vaan käy niin että kun pimeällä on kurja lähteä yksin ajelemaan, se liikkuminen tapahtuu kotona juoksumatolla, mitä voi ihan yhtä helposti tehdä silloin kun perhe on kotona. Pahimmassa tapauksessa kotona liikkuminen on vaan sitä kaasulämmittimen taluttamista. Kohta alan jutella sille, me ollaan jo melkein kavereita.
- No niin, rullaillaanpas ruokapöydän ääreen.
- niik-niik-niik-niik
* *
- Sitten mennään katsomaan telkkaria.
- niik-niik-niik-niik
* *
- Aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä! Kerronko makuuhuoneen lämppärille terkkuja?
Huolestun sitten kun se alkaa vastata muullakin kuin kitisevillä pyörillä. Vielä se ei ole onneksi kommentoinut tv-ohjelmia.
Tervetuloa kotiin, rakkaat!
Periaatteessa toki yksin ollessa on vapaa muiden asettamista aikatauluista ja velvollisuuksista. Voi olla töissä myöhään ilman että kukaan kaipaa... hmm, ei välttämättä positiivinen asia. Työnarkomania ja uupuminen uhkaa täällä helposti, etenkin kun oma näkemys siitä milloin joku on "valmis" tai riittävän hyvä ei aina ole ihan samanlainen kuin kollegoilla. Olen päätynyt hälyttävän usein viime aikoina tekemään loppuun jonkun toisen hommia.
Voi harrastaa ja liikkua miten haluaa. Periaatteessa. Olen käynyt lenkillä ja salillakin joo. Helposti vaan käy niin että kun pimeällä on kurja lähteä yksin ajelemaan, se liikkuminen tapahtuu kotona juoksumatolla, mitä voi ihan yhtä helposti tehdä silloin kun perhe on kotona. Pahimmassa tapauksessa kotona liikkuminen on vaan sitä kaasulämmittimen taluttamista. Kohta alan jutella sille, me ollaan jo melkein kavereita.
- No niin, rullaillaanpas ruokapöydän ääreen.
- niik-niik-niik-niik
* *
- Sitten mennään katsomaan telkkaria.
- niik-niik-niik-niik
* *
- Aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä! Kerronko makuuhuoneen lämppärille terkkuja?
Huolestun sitten kun se alkaa vastata muullakin kuin kitisevillä pyörillä. Vielä se ei ole onneksi kommentoinut tv-ohjelmia.
Tervetuloa kotiin, rakkaat!
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Suomiloma
Suomi-loma minun osaltani tuli ja meni, Pepe ja Irene ovat vielä muutaman päivän Suomessa.
Kuten odottaa saattoi, kolme viikkoa huiskahti ohi silmänräpäyksessä ja ollenkaan kaikkia ihmisiä ei ehditty nähdä joita piti.
Perinteisiä ja kivoja Suomen kesään kuuluvia asioita tehtiin kuitenkin.
Poimittiin metsämansikoita.
Oltiin mökillä. Oma mökki on maailman paras paikka! Tällä kertaa vaan sielläkin oltiin aika lyhyen aikaa kun muuallekin piti ehtiä.
Nautittiin kauniista kesäilloista mökin laiturilla.
Vähän harmaampikin keli tuntui ihan mukavalta. Saimaa on hieno kelillä kuin kelillä.
Käytettiin perinteisiä mökkiasusteita. Mökillä kuuluu pitää hassuja hattuja ja jonkun toisen mökille jättämiä liian isoja kumppareita!
Mökkimuotikisan voitti kuitenkin tällä kertaa suvereenisti Pepe. Huomaa asiaankuuluva huru-ukko-ilme!
Pepe teki puuhommia. Taustalla Papan Irenelle rakentama leikkimökki. Arvannette että Muumit olivat rakennusaikaan kova juttu.
Ihasteltiin suomalaista metsä- ja järvimaisemaa. Tällaista ihanaa ja avaraa mäntymetsää oli oikein ikävä. Metsän tuoksu oli ihan huippuihana pitkän tauon jälkeen. Suomessa tuoksuu hyvältä!
Käytiin kurkkaamassa mitä kotitalolle kuuluu. Kiitos Ilonalle ja Pihlalle, saatiin viettää omassa kodissa pieni pätkä lomasta. Etenkin Irene arvosti sitä kovasti.
Saunottiin eri paikoissa. Kuvassa kelluva sauna joka vieraili Timon 40-v synttäreillä.
Lisäksi käytiin tanssimassa, palloiltiin Jyväskylässä ja Lahdessa, lenkkeiltiin Suomen kesässä hiekkateillä ja kaupungin kaduilla, kyläiltiin ja oltiin vaan. Jäätelöä ja makkaraa, mansikoita, herneitä, lohta ja ruisleipää nautittiin sopivasti eli aika paljon.
Kiitos kaikille joiden vieraanvaraisuudesta saimme nauttia, ja paljon haleja niillekin joiden kanssa ei onnistuttu tällä kertaa törmäämään.
Ah ja voih, taas tuli Suomeen ikävä! Terveisiä teille kaikille rakkaat ystävät!
Kuten odottaa saattoi, kolme viikkoa huiskahti ohi silmänräpäyksessä ja ollenkaan kaikkia ihmisiä ei ehditty nähdä joita piti.
Perinteisiä ja kivoja Suomen kesään kuuluvia asioita tehtiin kuitenkin.
Poimittiin metsämansikoita.
Oltiin mökillä. Oma mökki on maailman paras paikka! Tällä kertaa vaan sielläkin oltiin aika lyhyen aikaa kun muuallekin piti ehtiä.
Nautittiin kauniista kesäilloista mökin laiturilla.
Vähän harmaampikin keli tuntui ihan mukavalta. Saimaa on hieno kelillä kuin kelillä.
Käytettiin perinteisiä mökkiasusteita. Mökillä kuuluu pitää hassuja hattuja ja jonkun toisen mökille jättämiä liian isoja kumppareita!
Mökkimuotikisan voitti kuitenkin tällä kertaa suvereenisti Pepe. Huomaa asiaankuuluva huru-ukko-ilme!
Pepe teki puuhommia. Taustalla Papan Irenelle rakentama leikkimökki. Arvannette että Muumit olivat rakennusaikaan kova juttu.
Ihasteltiin suomalaista metsä- ja järvimaisemaa. Tällaista ihanaa ja avaraa mäntymetsää oli oikein ikävä. Metsän tuoksu oli ihan huippuihana pitkän tauon jälkeen. Suomessa tuoksuu hyvältä!
Käytiin kurkkaamassa mitä kotitalolle kuuluu. Kiitos Ilonalle ja Pihlalle, saatiin viettää omassa kodissa pieni pätkä lomasta. Etenkin Irene arvosti sitä kovasti.
Saunottiin eri paikoissa. Kuvassa kelluva sauna joka vieraili Timon 40-v synttäreillä.
Lisäksi käytiin tanssimassa, palloiltiin Jyväskylässä ja Lahdessa, lenkkeiltiin Suomen kesässä hiekkateillä ja kaupungin kaduilla, kyläiltiin ja oltiin vaan. Jäätelöä ja makkaraa, mansikoita, herneitä, lohta ja ruisleipää nautittiin sopivasti eli aika paljon.
Kiitos kaikille joiden vieraanvaraisuudesta saimme nauttia, ja paljon haleja niillekin joiden kanssa ei onnistuttu tällä kertaa törmäämään.
Ah ja voih, taas tuli Suomeen ikävä! Terveisiä teille kaikille rakkaat ystävät!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
