Haipakkaa

Ari lähti ja Viivi, Ville ja Maikki tulivat syysloman viettoon. Oli oikein mukava mutta touhuntäyteinen viikko.

Matka oli ilmeisesti vähän rankka, etenkin kun kaikki eivät kuulemma olleet malttaneet nukkua yökoneessa vaan oli pitänyt katsella South African Airlinesin elokuvatarjontaa. Heti perille päästyä piti sitten lähteä ostamaan mm. lierihattu. Onneksi löytyi mieleinen...

Siitä se sitten lähti. Irene ja Kristiina olivat koulussa ja töissä (epäreilua! sanoi Irene) ja sillä välin muut kävivät mm. Lesedin kulttuurikylässä tutustumassa afrikkalaisiin perinteisiin.

Paikallisia kansantanssejakin oli tarjolla, Piia ja Viivi kävivät jopa osallistumassa. Ruokakin oli kuulemma hyvää, krokotiilia ja muuta perinteistä oli tarjolla ja palvelu pelasi muutenkin. Lesediä olen kuullut moitittavan vähän keinotekoiseksi, mutta hienosti siellä on kyllä aina kaikki toteutettu. Täällä on aito asiakaspalveluhenki välillä harvinaista herkkua, tuolta sitä kuitenkin löytyy.

Sääkuulumisia: Jakarandat kukkivat ja kadut ovat sinisinä. Sateet ovat vihdoin alkaneet pitkän meinaamisen jälkeen, ja puutarha alkaa jo vihertää kivasti. Ihanaa kun ei ole pölyistä!

Minä olen käynyt aika ahkerasti kuntosalilla, otin avuksi personal trainerin jolta olen treenin ohessa oppinut paljon lisää paikallisesta elämänmenosta. Tänään salilla tuli todettua peltikaton haitat: kello puoli viiden sadekuuro iski niin lujaa salin kattoon että hetkeen ei kuulunut edes musa ja Keegankin joutui huutamaan ohjeensa. Viideltä taas aurinko paistoi ja taivas oli sininen.

Autolle mennessä oli jännän kosteaa kun kuumasta maasta nousi vesihöyryä. Muutenhan täällä on lämmintä mutta aika kuivaa. Uima-altaan vesi on jo aika lämmintä, Viivi, Ville ja Irene olivat päivittäin tuntikaupalla altaassa ja aikuisetkin jonkun verran. Kesäistä on. Puolentoista viikon päästä saapuvat Mummi ja Pappa joita jo kovasti odotellaan!

Turisteina

Piia ja Ari ehtivät siis ensimmäisinä korkkaamaan vierashuoneemme, ja viikon aikana meidänkin paikallistuntemuksemme on lisääntynyt. Erityisesti Pepen joka on ollut oppaana, Irenehän on ollut koulussa ja Kristiina töissä. Viikonloppuna on sitten ehditty porukallakin jotain tehdä.


Luonnotieteellinen museo oli kuulemma hieno. Isoja luurankoja näyttää olleen. Samalla reissulla joukkue iski vanhingossa johonkin kaupungin työntekijöiden henkilöstöravintolaan jossa oli kuulemma hyvää ja edullista ruokaa.

Torstai-iltana käytiin syömässä tällaisen järvimaiseman vieressä. Järvi on padottu pienestä joesta, ja sen rantaa pitkin kulki puisia jalkakäytäviä jotka yhdistivät kuusi eri ravintolaa. Mukava paikka kuuman päivän iltaan.

Lauantaina ostoksille, Kristiina tällä kertaa oppaana. Ensin oltiin Magnolia Dellin käsityö- ja taidemarkkinoilla. Nämä nuoret miehet kauppasivat perinteisiä zulu-käsitöitä. Kristiina löysi seinille hienoja punottuja vateja, jotka kuulemma ovat savisen olutruukun päälle tarkoitettuja kansia... laitettiin seinälle kun ei olutruukkuja nyt sattunut olemaan.

Ari löysi sopivan kesäauton. Tällaisen nimi on paikallisessa kielenkäytössä "skorro skorro", eli suunnilleen "romu romu". Takana näkyvä keltapaitainen pysäköintikonsultti tuli kyselemään aikeitamme, oli kuulemma hänen autonsa. Merkki oli Kommando, ja erikoisuutena oli aukiveivattava takaikkuna. Kysyimme meneekö helposti katsastuksesta läpi, ja kuulemma ei ongelmaa: Jarrut toimivat, valot ja vilkut pelaa, ja auto kulkee. Mitäpäs sitä muuta tarvitsee?

Saalis ja onnellinen turisti. Tosin vadit ja Piian kädessä oleva kilpi ovat Kristiinan, mutta aika paljon löytyi silti. Löysimme myös hyvän kangaskaupan, hinnat olivat puuvillakankaissa noin 30% suomalaisista. Kangasta on nyt sitten sen verran että Ari ei ehkä saakaan viedä vaatteitaan takaisin Suomeen, eivät ehkä mahdu...

Irenen koulu

Viikko sitten tulivat ensimmäiset vieraat Suomesta joten blogin päivittäminen on jäänyt kaupungin näyttämisen jalkoihin. Nyt sitten monien toiveiden mukaan vähän juttua Irenen koulusta. Irene kertoi mitä kirjoitettiin, äiti kirjasi.

Tässä Irene tekee Lexiaa, joka on tietokoneohjelma, jolla opiskellaan englantia. Se ei ole peli, ettei tarvitse olla kade. Silloin kun luokkakavereilla on sellainen tunti jossa Irene ei vielä oikein pärjää mukana, Lexia on yksi vaihtoehto tekemiseksi.

Kuluneena viikkona Irene tosin sai välillä lukea suomenkielisiä Harry Pottereita jotka Piia ja Ari toivat tuliaisiksi.

Kuvassa Irenen luokka. Kansallisuuksia löytyy seuraavasti: Ruotsista, Yhdysvalloista, Intiasta, Kanadasta, Saksasta, Kolumbiasta, Englannista, Malista ja Malesiasta (kai). Niin ja Suomesta tietty. Arvaa kuka on mistäkin? Arvauksia saa laittaa kommentteihin. Helpotamme sen verran että amerikkalaisia on neljä, muun maalaisia yksi kutakin.

Tässä on Irenen paras kaveri, saksalainen Nike (lausutaan Nicki). Tytöt ovat kyläilleet toistensa luona jo muutaman kerran. Niken isä on Saksan suurlähetystössä töissä.

Tässä on Irenen englanninopettaja Elnett (lausutaan Alnett). Elnettin kanssa Irenellä on yksityistunti aina silloin kun muulla luokalla on espanjaa, ja usein muinakin päivinä. Elnett on myös koulun yleis-sijainen, joten jos joku muu opettaja on kipeä jää Ireneltä Elnettin tunti väliin.
Elnett on tosi kiva, Irenen lempiope.

Koulunjälkeisharrastukset ovat alkaneet. Harrastetunteja on keskiviikkoisin ja perjantaisin, kumpanakin päivänä oli 8 eri vaihtoehtoa joista valita. Irene otti keskiviikkoon sirkuskoulun, jossa opetellaan jongloreerausta, nuoralla tanssia, taikatemppuja, tasapainottelua, yksipyöräisellä ajoa, puujaloilla kävelyä, pallon päällä kävelyä ja muuta sellaista. Itse saa valita mitä milloinkin harjoittelee. Välillä opetellaan jotain yhdessä, esimerkiksi ilmapallokuvioiden tekemistä. Irene osaa tehdä jo inkkarihatun, kypärän, miekan ja kukan ilmapallosta. Viimeksi harjoiteltiin akrobatiaa, esimerkiksi sirkusopen hartioilla seisomista.

Perjantaisin on voimistelua telineillä ja permannolla. Viimeksi opettelussa oli kuperkeikka siten että siitä pääsee seisomaan. Irene osaa jo sen.