Ensimmäinen kuukausi

Istuskelemme Irenen kanssa kattoterassilla, on lauantai ja aikaa miettiä ja raportoida teillekin kaikille mitä kuuluu. Minä olen ollut täällä nyt melkein kuukauden, Irene ja Pepe kolme viikkoa. Meillä on laina-auto käytössä, kiitos suomalaisten tuttujen jotka menivät Suomeen saamaan vauvaa. Työlupa on koko ajan tulossa ensi viikolla. Ensi viikolla se on sitten taas tulosaa ensi viikolla.

Muuttokuormamme odottaa Etelä-Afrikassa sitä työlupaa. Pankkitiliä ei voi avata kun ei ole työlupaa, joten luottokortilla ja runsailla käteisnostoilla sumplitaan. Meillä on kuitenkin hommat erittäin hyvin, on asunto, postilokero, nettiyhteys toimii kotona, ja pursiseuran jäsenyyskin virallistuu puolentoista viikon päästä. Onneksi käytiin jo heinäkuussa katsomassa asuntoa, ja onneksi muutenkin sain hyviä neuvoja toimia nopeasti näiden tiettyjen juttujen kanssa.

Sieltä käsin ei ehkä avaudu miksi pursiseura on välttämättömyystekijöiden joukossa... Suurin syy on se, että siellä on ainoa lähikulmilla oleva puhdas ja turvallinen uimaranta jonne voi mennä lasten kanssa, jättää autonavaimen kenkään sillä välin kun ui, ja ostaavettä ja limpparia baarista. Täkäläisessä infrassa, teissä, liikenteessä, ihimisten toiminnassa yms jokapäiväisessä on ainakin näin aluksi sen verran potutuksen ja stressin aiheita, että jotain vastapainoa tarvitsee. Lämpimässä nousuvededssä plutaillessa joka kerran tulee sitten se tunne, että on tämä sittenkin aika hieno paikka.

Jäsenet saavat viedä vieraita pursiseuralle, joten näette sitten kun tulette käymään. Siellä järjestetään myös purjehduskursseja, joten Irene ryhtyy varmaan optimistijollailemaan kunhan uusia alkeiskursseja alkaa.

Äiti kysyi puhelimessa mikä täällä on erilaista kuin Etelä-Afrikassa. Kaikki! Noin suunnilleen. Pretoriassa ollessa ei asuttu kehitysmaassa, sitä puolta näin kyllä työmatkoilla ja muilla reissuilla, mutta muuten arki oli varsin sujuvaa kun alkujärjestelyt oli hoidettu. Täällä tiet ovat meidän naapuruston ulkopuolella suurelta osin huonoja, ja ruuhkia on paljon. Mitään vähänkään poikkeuksellisempaa ostosta ei tuosta vaan käydä lähiostarista ostamassa, vaan kysellään kavereilta mistä ehkä mahdollisesti löytyis, pohditaan pitäisikö teettää fundilla vai ostaa, etsitään ostospaikkaa nimettömältä kadulta joka on toinen oikealle Masai Motorsin jälkeen, siellä missä se irlantilainen pubi ennen oli... Eipä tule turhia shoppailtua kun kaikki on hirmu operaation takana.

Seuraavalle Etelä-Afrikan käynnille on jo keräilty pientä ostoslistaa. Muuten, jos joku on tänne suuntaan tulossa ja laukkuun mahtuisi ihan pikkuinen parisängyn petauspatja nipin saa tuoda...

Mausteet ja hedelmät esimerkiksi ovat edullisia. Salaattia sen sijaan ei tahdo oikein kunnollista löytyä, täällä taitaa olla vähän liian lämmin sille. Ketsuppia taas on seitsemäätoista lajia, samoin muroja, säilykkeitä vaikka mitä... Mutta ne taas ovat suhteessa aika kalliita. Etsin lenkkareita vähän aikaa kun yhdet jäivät vahingossa Suomeen ja toiset ovat kuormassa tulossa. Edullisia barbi- muovista tehtyjä jäljitelmiä oli kyllä, kohtuullisen metsästyksen jälkeen sitten löytyi aitojakin jotka taas maksoivat paljon. Ei paljon jääty pronaatiotukia miettimään, kun oli oikeankokoiset tavallisen kunnolliset lenkkarit niin ne ostettiin.

Tuoksutkin ovat erilaisia. Työpaikan vessassa tuoksuu makeanhedelmäinen puhdistusaine, täällä ei havuntuoksuja harrasteta. Hiki haisee aika usein. Taksikuskeilla on aina puhdas paita, mutta välttämättä pesulle ei ole päästy ihan juuri. Kaveri kertoi että kotiavulle piti järjestää pesupiste ensimmäiseksi hajuhaittojen takia. Kaikilla ei ole täälläkään suihkua, eikä juoksevaa vettäkään.

Vesijohtovettä ei voi juoda. Pullovettä saa kyllä isoissa tonkissa halvalla, mutta kaikkein halvimmat brändit maistuvat kemikaaleilta. Pepe tuo Suomessa käydessään meille varmaan vesisuodattimen, kuulemma Nerox-merkkinen on hyvä. Pepe piipahtaa siis Suomessa syyskuun lopussa.

Ilma alkaa täällä lämmetä kesää kohden mennessä, ja sen huomaa että talo lämpenee päivän aikana yhä enemmän. Naapuri vinkkasi että kattoterassille rakennettu katos vähentää yläkerran lämpenemistä, ja toki antaa täällä enemmän mahdollisuuksia käyttää sitä terassiakin eri säässä. Auringossa ei tee mieli istua. Hyttysiä ei vielä hirveästi ole mutta kesää kohti tulee lisää. Nyt on pärjätty hyttysmyrkyillä, mutta teetetään vielä varoiksi hyttysverkot sänkyihin. Ikkunoissa ja parvekkeiden ovissa on verkot valmiiksi asennettuina.

Irene viihtyy koulussa hyvin vaikka mukuttaakin siitä. Keittiönlaatikoista ei enää ole löytynyt papanoita. Kattoterassilla tuulee kivasti, meri on sininen ja juotiin kylmät tölkilliset limsaa. Kohta lähdetään pursiseuran biitsille uimaan. Kaikki hyvin siis.