...vaan älkääpä huoliko, tällä kertaa ei kakkajuttuja.
Kuvassa yliopiston henkilökunnalle tarkoitetun naistenvessan yksi koppi. Aikaisemmin suhtauduin vähän penseästi näihin, mutta pienen totuttelun jälkeen täytyy todeta että tämä on ihan toimiva konsepti. Löytyy vessapaperia (vasen yläkulma), pesu- ja vessanvetovettä oranssissa ämpärissä, kaikki oli puhdasta ja mihinkään, no paitsi vesikippoon, ei tarvitse koskea.
Vielä helpompaa olisi jos pitäisin hameita aina niin kuin paikalliset, mutta pitkien housujenkin kanssa olen oppinut toimimaan. Lisäbonuksena pysyy reisilihakset peruskunnossa kun monta kertaa päivässä käy vessassa kyykkimässä. Facebookissa jo pohdinkin olisiko näillä kansanterveydellistä merkitystä, pysyykö reidet ja polvet pidempään hyvässä kunnossa jos käy säännöllisesti vessassa kyykkimässä?
Kyykkyvessaan tottuneet kauhistuvat välillä pyttyvessoja, siinä kun joutuu koskemaan ainakin reisillään siihen pyttyyn missä kaikki muutkin ovat istuneet. Joku varmaan osaa kertoa kumpi oikeasti on hygieenisempi vaihtoehto, mutta ainakin pienempään hätään kyykkyvessa toimii kuin... kyykkyvessa.
tiistai 29. lokakuuta 2013
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
"Meidänlaisemme ihmiset ovat tyylikkäitä"
Näin meitä valisti paikallinen kuivapesula. Jäi vähän määrittelemättä mitä tarkkaanottaen tuo "like us" tässä tarkoittaa. Toisesta kuvasta photoshopatut ihmiset? Minä en kyllä ole tyylikäs, tälläkään mittarilla, mutta saipa siitä taas hymyn huulille. Tansanialaiset mainokset ovat hauskoja.
Peter-päivitys
Peter kasvaa, pärisee, kääntyy selältä vatsalleen ja juttelee kovaa, tosin vain yhdellä tavulla. MämmämmämmämmämämämMÄÄMmämMÄÄ.
Äiti-Mary oli huolestunut kun joku naapuri oli huomauttanut siitä että Peterin rinnassa on pieni kuoppa ja arveli ettei se mahdu hengittämään ollenkaan! Mary soitti heti päivystävälle asiantuntijalle eli minulle kun sattui olemaan viikonloppu eikä hän ollut töissä ja ilmoitti että hän tulee Peterin kanssa käymään NYT.
Tässä videota Peteristä (ja vähän Pepestäkin). Ei se hirveän sairaalta vaikuttanut, mutta sovittiin että Pepe varaa lääkäriajan ja menevät käymään. Lääkäri klinikalla sanoi että ei hänen mielestään vaikuta sellaiselta että haittaisi mitään, mutta ehdotti että otettaisiin kuvat varmuuden vuoksi ja antoi lähetteen röntgeniin kun heillä ei sellaista ole.
Perjantaina oli sitten röntgen ja ensi viikolla vielä uusi lääkärikäynti, mutta kurkittiin jo röntgenlääkärin lausunto ja hänen mielestään kaikki oli normaalia. Eli ei varmaankaan mitään hätää. Terveisiä vaan.
Äiti-Mary oli huolestunut kun joku naapuri oli huomauttanut siitä että Peterin rinnassa on pieni kuoppa ja arveli ettei se mahdu hengittämään ollenkaan! Mary soitti heti päivystävälle asiantuntijalle eli minulle kun sattui olemaan viikonloppu eikä hän ollut töissä ja ilmoitti että hän tulee Peterin kanssa käymään NYT.
Tässä videota Peteristä (ja vähän Pepestäkin). Ei se hirveän sairaalta vaikuttanut, mutta sovittiin että Pepe varaa lääkäriajan ja menevät käymään. Lääkäri klinikalla sanoi että ei hänen mielestään vaikuta sellaiselta että haittaisi mitään, mutta ehdotti että otettaisiin kuvat varmuuden vuoksi ja antoi lähetteen röntgeniin kun heillä ei sellaista ole.
Perjantaina oli sitten röntgen ja ensi viikolla vielä uusi lääkärikäynti, mutta kurkittiin jo röntgenlääkärin lausunto ja hänen mielestään kaikki oli normaalia. Eli ei varmaankaan mitään hätää. Terveisiä vaan.
Hotellielämää
Viime aikoina olen työmatkaillut pitkästä aikaa Tansaniassa, ja ihmetellyt muun muassa hotelleja.
Arushassa yhteistyökumppanimme teki pyynnöstämme meille hotellivarauksen paikkaan jonka pääasiallisin bisnes tuntui olevan ravintolan pyörittäminen, mutta hotellihuoneitakin oli muutama. Nimikin oli kiva: Hotel Pepe.
Hotel Pepen ruoka olikin oikein hyvä, ja suhteessa ravintolan hintoihin hotelliyön hinta oli varsin edullinen. Huone oli tosin sen verran pieni, että sängyn ympärille jäi kahdelta sivulta vain noin 30 cm tilaa, yhdessä reunassa mahtui juuri matkalaukkua aukeamaan. Sänky sinänsä oli kiva, mutta valitettavasti suunnilleen yhtä pitkä kuin leveäkin joten piti nukkua kulmittain. En tiedä mitä joku minua isompi mies olisi siinä tehnyt. Suihkussa oli melko pelottava sähköpikalämmitysvehje siinä suihkupään ja putken välissä, ja tietty johtohässäkkä näkyvillä. "Älä koske sähkölaitteisiin märkänä" kaikui mielessä kun sitä yritin sammuttaa. Se piti tietysti aina erikseen laittaa päälle ja sammuttaa ennen ja jälkeen suihkun. Turhaa sinänsä ettei se vesi silti ollut lämmintä.
No, kaikenkaikkiaan ihan ok, puhdas ja siisti paikka ja hyvin nukutti, mutta aamiaisella meinasi pikkuisen alkaa harmittaa. Edellisenä iltana respa kertoi että pitää sanoa monelta haluamme aamiaista, ja sovimme olevamme aamiaisella kello 7. Kävelin ravintolaan 7:10, ja henkilökunta sanoi "oooOOooo" ja alkoi siivota edellisen illan jälkiä ja joku alkoi viritellä kaasuhellaa päälle.
Kun vedet oli keitetty ja termoksessa sivupöydälle tuotu, ja kuppejakin tuli, mentiin hakemaan kahvia. Pöydässä oli tietty Africafe-pikakahvipurkki, ja siitä kuppiin ja vettä päälle. Ihmeteltiin siinä työkaverin kanssa kun ei oikein liuennut ja pyydettiin tarjoilija paikalle. Kävi ilmi että pikakahvi oli loppu, joten he olivat reippaina täyttäneet pikakahvipurkin normaalilla kahvijauheella. Selitin sitten tarjoilijalle että ei se ihan näin toimi, vaan että pitäisi sitten tehdä kahvinkeittimellä kahvia. Jättivät kuitenkin purkin pöytään normaalilla tansanialaisella rasti ruutuun-mentaliteetilla, jottei päästäisi sanomaan ettei aamiaispöydässä ollut kahvia. Kyllä oli kahvia. Ei juomakelpoista tosin, mutta oli.
Siirryttiin sitten teehen. Tarjoilupöydässä oli yksi (1) pussi teetä. Huomautimme tästä, jolloin joku lähti hakemaan teetä. Kaupasta. Henkilökunta moitti minua kärsimättömyydestä kun sanoin että aamiaistarvikkeiden olisi kiva olla paikalla aamiaisen alussa eikä lopussa.
Tästä viisastuneena pyysin seuraavassa paikassa varaamaan "hyvän hotellin" ja nyt ollaan sitten tätä kirjoittaessa 55 euroa yöltä maksavassa paikassa. (edellinen taisi olla noin 18 euroa yöltä) Huone on isompi ja suihkusta tuli kuumaa vettä. Odotan jännityksellä aamiaista, tosin illallisella ilmeni että heillä on vain pikakahvia joten ainakaan sen suhteen ei pitäisi sekaannuksia tulla.
Illallisella tarjoilija reippaasti suositteli kaiken olevan hyvää, tosin tilattaessa tuli hieman neuvostoliittolainen tunnelma kun kävi ilmi että yhtä ja toista listan antimista ei sitten kuitenkaan juuri tänään ollut saatavilla. Muun muassa pastaa ei ollut. Kanapastaa pyytänyt kollega etsi listalta uutta annosta ja tarjoilija kieppui ympäriinsä. Uusi tilaus oli katkarapuja ja tarjoilija kävi varmistamassa kokilta että niitä on. Ei ollut mutta pastaa oli löytynyt. Ei uskallettu kysyä että mistä se löytyi ja mikähän oli parasta ennen -päiväys.
Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää. Muuten, miksi missään maassa missään hotellissa ei vessan peili ole sellainen että siinä olisi riittävän hyvä valaistus ja sitä pääsisi riittävän lähelle että pystyisi vaikka meikkaamaan? Ei ole pelkästään afrikkalaisten hotellien ongelma. Ja kaikki töpselit on aina piilossa huonekalujen takana niin että pitää sisustaa koko kämppä uudelleen jos haluaa yhtä aikaa käyttää tietokonetta ja ladata kännykkää ja vielä päästä vessaan ilman että pitää kiivetä yöpöydän yli.
Täällä mielensäpahoittaja, Mbeya, Tansania. Hyvää yötä.
Arushassa yhteistyökumppanimme teki pyynnöstämme meille hotellivarauksen paikkaan jonka pääasiallisin bisnes tuntui olevan ravintolan pyörittäminen, mutta hotellihuoneitakin oli muutama. Nimikin oli kiva: Hotel Pepe.
Hotel Pepen ruoka olikin oikein hyvä, ja suhteessa ravintolan hintoihin hotelliyön hinta oli varsin edullinen. Huone oli tosin sen verran pieni, että sängyn ympärille jäi kahdelta sivulta vain noin 30 cm tilaa, yhdessä reunassa mahtui juuri matkalaukkua aukeamaan. Sänky sinänsä oli kiva, mutta valitettavasti suunnilleen yhtä pitkä kuin leveäkin joten piti nukkua kulmittain. En tiedä mitä joku minua isompi mies olisi siinä tehnyt. Suihkussa oli melko pelottava sähköpikalämmitysvehje siinä suihkupään ja putken välissä, ja tietty johtohässäkkä näkyvillä. "Älä koske sähkölaitteisiin märkänä" kaikui mielessä kun sitä yritin sammuttaa. Se piti tietysti aina erikseen laittaa päälle ja sammuttaa ennen ja jälkeen suihkun. Turhaa sinänsä ettei se vesi silti ollut lämmintä.
No, kaikenkaikkiaan ihan ok, puhdas ja siisti paikka ja hyvin nukutti, mutta aamiaisella meinasi pikkuisen alkaa harmittaa. Edellisenä iltana respa kertoi että pitää sanoa monelta haluamme aamiaista, ja sovimme olevamme aamiaisella kello 7. Kävelin ravintolaan 7:10, ja henkilökunta sanoi "oooOOooo" ja alkoi siivota edellisen illan jälkiä ja joku alkoi viritellä kaasuhellaa päälle.
Kun vedet oli keitetty ja termoksessa sivupöydälle tuotu, ja kuppejakin tuli, mentiin hakemaan kahvia. Pöydässä oli tietty Africafe-pikakahvipurkki, ja siitä kuppiin ja vettä päälle. Ihmeteltiin siinä työkaverin kanssa kun ei oikein liuennut ja pyydettiin tarjoilija paikalle. Kävi ilmi että pikakahvi oli loppu, joten he olivat reippaina täyttäneet pikakahvipurkin normaalilla kahvijauheella. Selitin sitten tarjoilijalle että ei se ihan näin toimi, vaan että pitäisi sitten tehdä kahvinkeittimellä kahvia. Jättivät kuitenkin purkin pöytään normaalilla tansanialaisella rasti ruutuun-mentaliteetilla, jottei päästäisi sanomaan ettei aamiaispöydässä ollut kahvia. Kyllä oli kahvia. Ei juomakelpoista tosin, mutta oli.
Siirryttiin sitten teehen. Tarjoilupöydässä oli yksi (1) pussi teetä. Huomautimme tästä, jolloin joku lähti hakemaan teetä. Kaupasta. Henkilökunta moitti minua kärsimättömyydestä kun sanoin että aamiaistarvikkeiden olisi kiva olla paikalla aamiaisen alussa eikä lopussa.
Tästä viisastuneena pyysin seuraavassa paikassa varaamaan "hyvän hotellin" ja nyt ollaan sitten tätä kirjoittaessa 55 euroa yöltä maksavassa paikassa. (edellinen taisi olla noin 18 euroa yöltä) Huone on isompi ja suihkusta tuli kuumaa vettä. Odotan jännityksellä aamiaista, tosin illallisella ilmeni että heillä on vain pikakahvia joten ainakaan sen suhteen ei pitäisi sekaannuksia tulla.
Illallisella tarjoilija reippaasti suositteli kaiken olevan hyvää, tosin tilattaessa tuli hieman neuvostoliittolainen tunnelma kun kävi ilmi että yhtä ja toista listan antimista ei sitten kuitenkaan juuri tänään ollut saatavilla. Muun muassa pastaa ei ollut. Kanapastaa pyytänyt kollega etsi listalta uutta annosta ja tarjoilija kieppui ympäriinsä. Uusi tilaus oli katkarapuja ja tarjoilija kävi varmistamassa kokilta että niitä on. Ei ollut mutta pastaa oli löytynyt. Ei uskallettu kysyä että mistä se löytyi ja mikähän oli parasta ennen -päiväys.
Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää. Muuten, miksi missään maassa missään hotellissa ei vessan peili ole sellainen että siinä olisi riittävän hyvä valaistus ja sitä pääsisi riittävän lähelle että pystyisi vaikka meikkaamaan? Ei ole pelkästään afrikkalaisten hotellien ongelma. Ja kaikki töpselit on aina piilossa huonekalujen takana niin että pitää sisustaa koko kämppä uudelleen jos haluaa yhtä aikaa käyttää tietokonetta ja ladata kännykkää ja vielä päästä vessaan ilman että pitää kiivetä yöpöydän yli.
Täällä mielensäpahoittaja, Mbeya, Tansania. Hyvää yötä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)