Afrikkalaisia eläimiä

Vaikka villieläimiä ei täällä Darissa kovasti näekään, eläinkunnan kanssa ollaan välillä paljonkin tekemisissä.

Viimeaikoina muurahaiset ovat yrittäneet vallata taloamme, ja ilmeisesti myös naapuritaloja. Hassua kyllä, valtausyritys on keskittynyt toisen kerroksen kylppäreihin eikä esimerkiksi keittiöön niin kuin luulisi. Ahkeran myrkyttämisen jälkeen hyökkäyksiä ei nyt ole näkynyt.

Muita ötököitä juoksee välillä keittiönlaatikoissa, ihan yksityistapauksia tosin. Ja Mary on listinyt pari pikku pikku torakkaa keittiön allaskaapista. Hiiriä ei enää ole näkynyt keittiössä, ovat siirtyneet ulos. Maryn työvaatteita oli pyykkituvasta pureksitty.

Liskoja on ulkona paljon ja sisällä joskus näkyy, sellaisia ihan pieniä ja sieviä. Ne syövät ötököitä ja siksi Maryä on kielletty niitä tappamasta. Jostain syystä ne ovat enimmäkseen täällä aika vaaleita, sellaisia kermanvärisiä. Sopivat sisustukseen ihan mukavasti.

Ulkona roskiksien ympäristössä elelee muutama kulkukissa, ne taitavat kyllä hankkia ruokansa aika laajalta alueelta. Välillä täällä, välillä muualla. Toivottavasti pitävät mahdolliset rotat kurissa. Kulkukoiria ei hirveästi näy, vahtikoiria kyllä.

Uima-altaassa on välillä rapuja! Ilmeisesti ne lähtevät käppäilemään läheiseltä rannalta ja sitten ilmeisesti haistavat veden ja päätyvät altaaseen. Aika hengettöminä ne yleensä sieltä löytyvät, kloorivesi ei taida olla ihan terveellinen elinympäristö äyriäisille.

Lintuja on paljon, välillä etenkin illan hämärtyessä kuuluu aika monenlaisten lintujen ääniä. Variksia myös valitettavan runsaasti, ihan ongelmaksi asti. Jopa varistenhävityskampanjoita on pidetty, ne eivät kuulu tänne luontoon mutta jostain ovat tulleet ja rannikolle jo levinneet.

Iltahämärän aikaan näkyy hienosti erikokoisia lepakoita, isoja ja pieniä. Pepe on käynyt sukeltaessa katsomassa kalojen lisäksi merikilpikonnia ja hummereita, ja kuullut veden alla myös valaiden laulua.

Ja tietenkin katukuvassa näkyy mopojen tarakoilla kuljetushäkeissä kanoja ja ankkoja. Katujen varsilla heti kun menee keskustasta ulos on siipikarjaa ja vuohia, lehmiäkin on ihan Darin alueella näkynyt.

Ja juuri nyt meidän perhe on täynnä kuin pienet possut kun käytiin paikallisessa japanilaisravintolassa lounaalla. Sellaisia eläinkuntamietteitä tänään.

Melkein sakotettu

Olin tänään Darin keskustassa tanskalaisen ystäväni Pernillen kanssa kangaskaupoilla, Pernillen laina-autolla. Kuten tavallista, keskustassa oli hirveä hässäkkä ja parkkipaikat täynnä, mutta onneksi ystävällinen parkkiassistentti viittoili että pikku Micrallemme löytyy tilaa pientareelta, paikasta jossa se ei ole kenenkään tiellä.

Ostosten jälkeen palattiin autolle, ja kas kummaa, parkkiassistentti oli kadonnut ja etupyörässä oli pyörälukko. Etuikkunaan oli jätetty lappu jossa kerrottiin mihin numeroon saa soittaa autonsa vapauttamiseksi.

Pernille soitti, ja iloinen ääni ilmoitti että tulossa ollaan - ennen kuin Pernille oli kertonut missä auto on. Ei hätää, he tietävät kyllä! Lieneekö parkkiassistentilla ollut diili parkkivahtien kanssa, ilmiannetaan väärinpysäköivät valkonaamat, niillähän on rahaa.

Askarit (vartijat) saapuivat paikalle ruskeissa univormuissaan pamput vyöllä. Pakollisten tervehdysten ja pahoittelujen jälkeen päästiin asiaan. 65000 shillinkiä sakkoa! Siis noin 33 euroa, aika kova maksu täkäläisittäin... mutta ei mitään mahdollisuutta tarkistaa pitääkö paikkaansa. Ikkunaan jätetyssä lapussa ei ole mitään hintaa.

Kerroimme että ilman kuittia ei makseta mitään. Vartijat sanoivat että voimme lähteä kaupunginvirastolle maksamaan ja lähtivät meidän kanssamme kävelemään sinne. Ennen matkaanlähtöä toki vielä tarjottiin mahdollisuutta maksaa 35000 ilman kuittia... mutta pysyimme tiukkana.

Muutaman korttelin matkalla piti selvittää mm mistä maasta ollaan, puhutaanko swahilia ja mikä on uskontokunta. Sellaista small talkia täällä.

Perillä kiivettiin toiseen kerrokseen etsimään pomoa joka vastaanottaa sakot - mutta pomo olikin lähtenyt jo kotiin! Olihan jo puolipäivä. Pole. Sori. Pernilleltä menee hermot aika herkästi, ja hän ilmoitti aika napakasti että ei ole meidän ongelma jos pomo ei ole töissä, ja ei pidä mennä lukitsemaan autoja jos ei ole eväitä hoitaa hommaa kunnolla loppuun asti.

Meidän pikku vartijoita alkoi hermostuttaa, ja he päättivät viedä meidät viraston portin vartijoiden kopille jossa oli ilmeisesti joku pikkupomo. Pomo ehdotti ensin että voimme maksaa 40000, ja sitten tarjosi vielä 18000 superalennusta. Tässä kohtaa Pernille oli jo melkoisen tuohtunut, ja hän ilmoitti aika lujalla äänellä että on törkeää vaatia lahjuksia, mitään ei makseta ilman kuittia, auto on avattava ja hän voi tulla maanantaina maksamaan kuittia vastaan koko summan ja samalla tekee raportin siitä että kaupungin työntekijät yrittävät pyytää lahjuksia sakkojen maksamisen sijaan.

Tässä kohtaa pikkupomo otti lapun itselleen ja ilmoitti että pojat lähtevät avaamaan lukon, ei tarvitse tulla maanantaina takaisin.

Dar es Salaamin pormestari on ilmeisesti pyrkinyt tiukentamaan erilaisia asioita kaupungissa, muun muassa pysäköinnin valvontaa. Vaikuttaisi siltä että henkilöstön koulutuksen ja motivoinnin kanssa on vielä hieman tekemistä.

Arjen sattumuksia.

Aina ei tiedä mitä täältä kirjoittaisi. Valittaa ei viitsisi, mutta mikään sokerikuorrutettu matkailumainosviestintäkään ei innosta, ja tuntuu että näinköhän nämä meidän normaalit arjen säädöt ketään kiinnostaa.

Kokeillaan.

Minä olen viime viikkoina töissä säätänyt muun ohessa tansanialaisen retkikunnan matkaa Suomeen. Ensi viikon lauantaina lähdetään (toivottavasti) ja säätämisen määrä on ollut kyllä käsittämätön. Saa nähdä miten pinna riittää viikon reissun ajan kun valmisteluissakin meinaa jo paukahtaa. Hieman mielialaa nosti kyllä, kun kollegani Jukka ehdotti että kostoksi ensimmäisellä illallisella tarjotaan pelkkää mämmiä. Hmm... saiskohan Zetorista?

Irenen koulu on taas sujunut ihan hyvin. Tänne muutti yksi uusi suomalaisperhe jolla on kaksi Irenen ikää lähellä olevaa tyttöä, nyt on siis kiva kun on neljä isoa suomalaistyttöä kavereina. Edelleenkin me tosin viihdytään aika hyvin kaikki kotona keskenään, viikonloppuisinkin on välillä intensiivisen työ- ja kouluviikon jälkeen ihan mukava olla kotona, käydä salilla ja uimassa, katsella elokuva dvd:ltä ja olla vaan. Meillä ei siis tällä hetkellä ole kytketty telkkaria verkkoon ollenkaan, kun kansallisen verkon ohjelmat ei oikein kiinnosta ja kaapelitv on varsin kallis. Telkkarista katsellaan sitten elokuvia tai pelataan Wiitä.

Aloitettiin tällä viikolla taas tanssinopetus, nyt kokeillaan argentiinalaisen tangon alkeita kun sille tuntui olevan kysyntää. Kivaa on, ja ryhmään tippuu pikkuhiljaa lisää ihmisiä. Miehistä vaan on täälläkin vähän vajetta. Kurssia pidetään kerran viikossa läheisessä jooga/tanssi/pilatesstudiossa ja toisen kerran viikossa on "vapaaharjoitukset" meidän kattoterassilla.

Meidän katolla urheillaan muutenkin. Jukka pitää combat-tyyppistä musiikkiliikuntaa kahdesti viikossa, ja se on tosi kivaa ja jopa koukuttavaa. Kunto on noussut selvästi, pomppua riittää paremmin. Lisäksi välillä salilla ja meidän altaassa uimassa, Pepe käy myös täkäläisen liikuntakeskuksen pidemmässä altaassa välillä. Irenellä on koululiikunnan lisäksi taas jalkapalloa ohjelmassa, nyt vaan treenejä mutta myöhemmin alkaa sitten pelitkin.

Vielä ei ole pikkusateiden aika mutta jostain syystä tällä viikolla on satanut. Ihan mukava että tulee vähän viileämpiä päiviä, mutta liikenne menee sitten aika sekaisin ja tiet huonoon kuntoon jos enemmän sataa. Sadekaudella ei korjata teitä ollenkaan, nyt meidän muutamalla lähikadulla oli aloitettu asfalttiin tulleiden reikien korjaus. Ehtivät jyrsiä vanhaa asfalttia pois isoiksi kulmikkaiksi aukoiksi, mutta uutta ei ole näkynyt. Toivottavasti eivät tielaitoksessa paljon säikkyneet sateita... kuopat vaan syvenee nyt.

Asuinalueen turvallisuutta parannettiin, nyt on hälytysnapit talossa. Kukaan ei tosin tiedä mitä pitäisi tapahtua kun niistä painaa tai tapahtuuko mitään. Ihan turvallinen olo on kyllä edelleen ollut.

Hyvää pihvilihaa täältä ei oikein saa edelleenkään, paitsi ehkä brasilialaisten ravintolasta ja etelä-afrikkalaisten lihakaupasta, jos ne on sattuneet saamaan. Molemmista valitetaan että Tansaniassa leikataan liha miten sattuu ja siitä on vaikea saada hyvää. Onneksi kala on hyvää ja kaikkea muuta kyllä saa, jotkut asiat tosin ovat hurjan kalliita niin kuin kunnollinen suklaa tai juustot. Helpottaa kulutuksen kohtuullistamista.

Terveisiä meiltä.