Sillä välin kun Pepe oli Suomessa (siis jo syyskuussa), me käytiin muutamien ystävien kanssa pikavisiitillä viikonloppuna Sansibarilla. Jonkun verran perusturistijuttuja ehdittiin tehdä, kuten auringonlaskun drinkit hotellin kattoterassilla.
Sansibarin arkkitehtuurissa on paljon arabivaikutteita, välillä vähän koukeroista ja värikästä, mutta kivan näköistä.
Sen lisäksi että leikittiin turisteja Stone Townissa, käytiin myös katsomassa apinoita pienessä luonnonpuistossa. Tuommoisia takareisivenytyksiä minunkin pitäisi tehdä!
Apinat söivät rauhassa lehtiä eivätkä meistä paljon välittäneet.
Luonnonpuiston vieressä oli mangrove-metsä jonne oli rakennettu luonnonpuisto. Kaunis paikka, melkein aavemainen.
Upeita juurakoita.
Ehkä kuitenkin eksoottisin näky tuolta viikonlopulta oli tämä ranskanperuna-sipuli-kolmen juuston pizza jonka irlantilainen ystävämme Paul tilasi.
Lopuksi todettava että tahtoo tuommoisen lyhdyn, vaikka terassille!
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
tiistai 8. marraskuuta 2011
Halloween
Kristiina pääsi taas leikkimään kasvoväreillä, kun ystävämme Mari päätti järjestää isoille suomalaislapsille Halloween-juhlat. Pepestä tuli vihreä goblin tai jotain, ja Kristiina laittoi vaan kevyen arkimeikin.
TANZICT-projektin suomalainen tiimi on vähän reissussa rähjääntynyt. Jukka muutti samana iltana uuteen asuntoonsa, ja jostain syystä vartijat eivät meinanneet päästää sisään...
Maskeerauspiste oli keittiössä ja yleisöä riitti koko ajan.
Hämähäkkinaisia oli kaksi, tässä toinen.
Nassesetä... ei kun Erik toimi kuskina kun lapsia vietiin toimintapisteistä toiseen. Joka paikassa oli tehtävä suoritettavana, josta palkkioksi sai namia.
Lopuksi herkuteltiin Marin perheen luona lasten aikaisemmin illalla tekemien kurpitsalyhtyjen valossa.
TANZICT-projektin suomalainen tiimi on vähän reissussa rähjääntynyt. Jukka muutti samana iltana uuteen asuntoonsa, ja jostain syystä vartijat eivät meinanneet päästää sisään...
Maskeerauspiste oli keittiössä ja yleisöä riitti koko ajan.
Hämähäkkinaisia oli kaksi, tässä toinen.
Nassesetä... ei kun Erik toimi kuskina kun lapsia vietiin toimintapisteistä toiseen. Joka paikassa oli tehtävä suoritettavana, josta palkkioksi sai namia.
Meillä opetettiin jenkkaa, ja kun kaikki oli maalattu tanssittiin yhdessä mörköjenkkaa Jaakko Tepon tahtiin. Karmaisevaa!
Lopuksi herkuteltiin Marin perheen luona lasten aikaisemmin illalla tekemien kurpitsalyhtyjen valossa.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Aikaa, liikennettä ja muuta sekalaista.
Afrikassa on aikaa, välillä niin paljon ettei tahdo pohjoisesta tullut valkonaama oikein hahmottaakaan miten paljon sitä on, ja miten vähän on kiire, millään. Jos ei se ole valmis tällä viikolla, niin sitten seuraavalla, tai sitä seuraavalla. Kyllä se joskus valmistuu, sitten kun sen on aika valmistua.
Mistä tuli mieleen että aiemman postauksen fundia ei ole näkynyt lipastoa korjaamaan, joten laatikot ovat edelleen samassa innovatiivisessa järjestyksessä. Kollega-Jukan uuden kodin lieden uunin tiiviste piti korjata ja uuni putsata, joten paikalle tilattiin fundi. Arvaatteko jo? Fundi irrotti hellasta kaikki irtilähtevät osat, totesi ettei osaa laittaa niitä takaisin, pisti osat muovipussiin ja pakeni paikalta. Jukka sai uuden hellan.
Liikenteessä on kyllä kaikilla valtava kiire, kerrassaan sekuntipeliä ja tarvittaessa ajetaan pientareilla, vastaantulevien kaistoilla, väärään ajosuuntaan ja vaikka toisen auton katon yli jos tarpeen. (Se etten tuota viimeistä ole vielä nähnyt ei tarkoita etteikö joku niin tekisi jos pystyisi) Vilkkuja ei välttämättä käytetä mutta äänimerkkejä sitäkin enemmän. Tööttäys ei välttämättä ole vihaista tai kärsimätöntä, vaan vain ilmaisu siitä että "hei minä olen täällä", jottei kanssa-autoilija vahingossa vaihda kaistaa eteen tai tule sivutieltä päälle. Myös taksit ja pienet mopotaksit kysyvät tööttäämällä "tarvitsetko kyytiä", joten aamulla tien varressa kimppakyytiä odotellessa ohi kulkee jatkuva virta autoja joiden "bi-bib" merkeille pitää puistella päätä. Osalle se ei riitä, vaan ajavat varpaiden eteen kysymään että eikö varmasti ja miksei.
Liikenteessä on kaikenlaisia mielenkiintoisia kuljetuksia, esimerkiksi vesiautoja on paljon. Darin taloista vain osa on vesijohtoverkon piirissä ja monille vettä tuodaan vähän niinkuin Suomessa lämmitysöljyä, tankkiautolla säännöllisin väliajoin. Juomakelpoista se ei ole mutta pesukelpoista kyllä. Meidän pieni 10 asunnon taloyhtiö on vesijohdon päässä, joten meillä on melkein aina vettä. Joka asunnon katolla on vesisäiliö johon pumpataan taloyhtiön sähköpumpulla vesi. Silloin sitten kun vartijat unohtavat laittaa pumpun päälle riittävän usein, vettä yhtäkkiä ei olekaan. Vesi lämpenee katolla näillä keleillä sellaiseksi haaleanlämpimäksi, että vedenlämmitintä ei tarvitse laittaa päälle. Silti ei palele suihkun jälkeen.
Juomavettäkin voi tilata kotiinkuljetuksena tai ostaa itse kaupasta tonkissa. Me suodatetaan nykyään juomavesi, Pepe toi Suomesta Nerox-merkkisen suodattimen ja hyvin toimii, joten juomavettä ei tarvitse kaupasta kantaa.
Meillä aloitti kotiapulainen, Mary, joka perittiin toiselta suomalaisperheeltä. Kova mimmi tekemään töitä, me ei ehditä sotkea riittävästi joten pitää kohta pistää Mary ruoanlaitto-oppiin jotta riittää tekemistä.
Täällä kirjeenvaihtajanne Dar es Salaamista. Kohta Halloween-juhlista kuvia...
Mistä tuli mieleen että aiemman postauksen fundia ei ole näkynyt lipastoa korjaamaan, joten laatikot ovat edelleen samassa innovatiivisessa järjestyksessä. Kollega-Jukan uuden kodin lieden uunin tiiviste piti korjata ja uuni putsata, joten paikalle tilattiin fundi. Arvaatteko jo? Fundi irrotti hellasta kaikki irtilähtevät osat, totesi ettei osaa laittaa niitä takaisin, pisti osat muovipussiin ja pakeni paikalta. Jukka sai uuden hellan.
Liikenteessä on kyllä kaikilla valtava kiire, kerrassaan sekuntipeliä ja tarvittaessa ajetaan pientareilla, vastaantulevien kaistoilla, väärään ajosuuntaan ja vaikka toisen auton katon yli jos tarpeen. (Se etten tuota viimeistä ole vielä nähnyt ei tarkoita etteikö joku niin tekisi jos pystyisi) Vilkkuja ei välttämättä käytetä mutta äänimerkkejä sitäkin enemmän. Tööttäys ei välttämättä ole vihaista tai kärsimätöntä, vaan vain ilmaisu siitä että "hei minä olen täällä", jottei kanssa-autoilija vahingossa vaihda kaistaa eteen tai tule sivutieltä päälle. Myös taksit ja pienet mopotaksit kysyvät tööttäämällä "tarvitsetko kyytiä", joten aamulla tien varressa kimppakyytiä odotellessa ohi kulkee jatkuva virta autoja joiden "bi-bib" merkeille pitää puistella päätä. Osalle se ei riitä, vaan ajavat varpaiden eteen kysymään että eikö varmasti ja miksei.
Liikenteessä on kaikenlaisia mielenkiintoisia kuljetuksia, esimerkiksi vesiautoja on paljon. Darin taloista vain osa on vesijohtoverkon piirissä ja monille vettä tuodaan vähän niinkuin Suomessa lämmitysöljyä, tankkiautolla säännöllisin väliajoin. Juomakelpoista se ei ole mutta pesukelpoista kyllä. Meidän pieni 10 asunnon taloyhtiö on vesijohdon päässä, joten meillä on melkein aina vettä. Joka asunnon katolla on vesisäiliö johon pumpataan taloyhtiön sähköpumpulla vesi. Silloin sitten kun vartijat unohtavat laittaa pumpun päälle riittävän usein, vettä yhtäkkiä ei olekaan. Vesi lämpenee katolla näillä keleillä sellaiseksi haaleanlämpimäksi, että vedenlämmitintä ei tarvitse laittaa päälle. Silti ei palele suihkun jälkeen.
Juomavettäkin voi tilata kotiinkuljetuksena tai ostaa itse kaupasta tonkissa. Me suodatetaan nykyään juomavesi, Pepe toi Suomesta Nerox-merkkisen suodattimen ja hyvin toimii, joten juomavettä ei tarvitse kaupasta kantaa.
Meillä aloitti kotiapulainen, Mary, joka perittiin toiselta suomalaisperheeltä. Kova mimmi tekemään töitä, me ei ehditä sotkea riittävästi joten pitää kohta pistää Mary ruoanlaitto-oppiin jotta riittää tekemistä.
Täällä kirjeenvaihtajanne Dar es Salaamista. Kohta Halloween-juhlista kuvia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)