perjantai 18. heinäkuuta 2008

Hyvää syntymäpäivää, Madiba!



Töissä oli tänään hengennostatus-ulkoilupäivä. Ihan niin kuin missä tahansa muuallakin: ensin motivoiva vierailijapuhuja, sitten tapahtumafirman ylipirteät nuoret jakoivat meidät joukkueisiin ja pistivät kisailemaan erilaisissa ryhmätyötä vaativissa tehtävissä.

Päivän aluksi kuitenkin laulettiin "Happy Birthday Madiba" ja liehutettiin lippua. Nelson Mandela siis täytti tänään 90 vuotta, ja juhlapäivää on hehkutettu koko heinäkuu jo etukäteen. Madiba on Nelson Mandelan xhosa-klaanin nimi, jota käytetään hänestä kunnioituksen osoituksena. Kaikki lehdet ja tv-mainokset ovat olleet täynnä eri värisiä harvahampaisia muksuja lähettämässä rakkaita terveisiä koko kansan Madiballe.



Tiedekampuksella on nörttien ja konttorirottien lisäksi myös kongressikeskus, ja sen lähettyvillä klubitalo, uima-allas, tenniskenttiä, jalkapallokenttä, beach volley -kenttä ja piknik-alue grilleineen ja pöytineen. Työntekijät perheineen saavat käyttää virkistysaluetta, joten tänne varmaan tullaan kesemmällä.
Oranssit kukat kasvoivat parkkipaikan verkkoaidassa.

torstai 17. heinäkuuta 2008

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Kaupunkiluontoa

















Työpaikkani sijaitsee aidatulla kampuksella, ja rakennukset ovat useamman kukkulan rinteillä. Seassa on paljon rakentamatonta pusikkoa, ja alueella elää kuulemma paljon villieläimiä, tosin ei mitään kovin isoja. Ei siis leijonia, pikkuantilooppeja ilmeisesti joskus pompottelee autoteilläkin.




















Meidän toimistorakennuksen liepeillä asustelee lauma jyrsijöitä jotka tunnetaan nimellä "dassie". Sellaisia ison limpun kokoisia karvamönttejä, vilistelevät siellä eivätkä erityisesti pelkää ihmisiä. Yksi työkaveri väitti että ne ovat eläintieteellisesti norsun sukulaisia, tiedä häntä. Kuvassa dassie nurkalla vaanimassa jotain.

Pieniä askeleita

Uuteen paikkaan ja elämään sopeutuminen tapahtuu pienten onnistumisten kautta. Osaan jo ajaa töihin (tosin navigaattori toimii henkisenä tukena edelleen) ja tänään löysin jo sellaisenkin reitin jossa ei tarvitse kääntyä kolmen kaistan yli oikealle ilman liikennevaloja. Kun muutetaan, pitää taas löytää uusi reitti mutta ainakin loppupää on nyt tuttu.


Tiedän useita ruokakauppoja, ja ymmärrän jo suunnilleen mitä eri asiat täällä normaalisti maksavat. Olen myös löytänyt sekä kirja- että musiikkikauppoja.

















Osasin ottaa eväät töihin niin kuin kaikki muutkin, jotta ei tarvitse syödä kanttiinin kananmaksapataa.






















Perusrutiinit toimistossakin alkavat muotoutua: aamulla ensimmäiseksi laitetaan uusi patteri päälle, jotta toimistossa voi muutaman tunnin kuluttua olla ilman villashaalia. Sitten haetaan kahvia, ja kysytään kaikilta miten menee ja mitä kuuluu. Pelkkä "huomenta" ei täällä riitä.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Hotellissa

Hotellielämä menettää mahdollisen hohtonsa aika pian, kuten kaikki paljon matkustavat tietävät. On tässä kuitenkin mukaviakin piirteitä.






















Huoneiden vakiovarusteisiin kuuluu pikkukarahvi portviiniä ja lasi väsyneelle matkaajalle. Jos karahvista ottaa yömyssyn, se täydentyy seuraavana päivänä.

















Sänky on mukava ja iso, ja tyynyjä on vähintäänkin riittävästi. Niistä saa rakenneltua hyvän pesän vaikkapa läppärityöskentelyyn. Nukkumaan mennessä joutuu kyllä osan laittamaan lattialle, muuten ei mahdu sekaan.



Kodin tavaroita hankkiessani vastaan tuli mukava puinen naispatsas. Se istuksii nyt toisella yöpöydällä kirjapinoni päällä ja pitää seuraa. Ostoskumppani hieman irvi priorisointiani, kuulemma usein ei aloiteta patsaasta ja kauniista valaisimesta.



Sain kuitenkin tänään jo tilattua meille sängyt, myös vierashuoneeseen.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Kuvia

Vihdoin sain kännykkäni keskustelemaan tietokoneen kanssa, ja siis joitain kuvia siirrettyä koneelle.















Tässä mökissä asuu kotitonttu, tai sitten siellä voi myös säilyttää puutarhatyökaluja. Vuokraisäntä oli sitä mieltä että mökkiin voi rakentaa saunan, mutta ehkäpä tyydymme kuntosalin tms paikkojen saunoihin.


Vaan kukapa tietää, jos saunan tarve vielä iskee? Polku uima-altaalle siis on kuitenkin valmiina. Tai sitten se voidaan vuokra, ainakin jalkapallon MM-kisojen aikaan pihamökkikin voisi olla kovaa valuuttaa. Varauksia otetaan vastaan.
















Piha on iso ja nurtsia riittää, paikoittain nurkat ovat jopa vähän päässeet rehevöitymään ja kesällä varmaan hommaa riittää jos haluaa pitää pihan siistinä.

Näin talvella kasvu on hidasta eikä nurmikoitakaan tarvitse usein ajaa. Osa puista pudottaa täälläkin lehtensä talveksi, ja päivystävä puutarhuri ei ole näköjään käynyt haravoimassa.


















Uima-altaassa ei varsinaisesti kroolata, ainakaan montaa vetoa peräkkäin. Kesällä se varmasti kuitenkin on kiva olemassa, ainakin lapset varmaan viihtyvät siellä.

Täkäläisissä uima-altaissa on kaikissa "Kreepy Krauly" tai "Barracuda" joka kulkee itsekseen pitkin uima-altaan pohjaa ja imee sieltä lehtiä ja roskia pois.

Meidän Kreepyn pyöreä pää näkyy kuvassa, siellä se on töissään vaikka talo on tyhjillään ja kukaan ei ole hetkeen käynyt uimassa. Pitääköhän se ottaa pois kun menee uimaan, vai tuleehan se hamuamaan varpaita?

Suomessa en ole vastaavia nähnyt, tosin en kyllä kenenkään piha-altaassakaan ole oleillut kun ei niitä meikäläisessä ilmastossa niin kovin ole.

Talo on vähän sen oloinen että sitä on rakennettu useassa palassa, olo/ruokailuhuonehässäkässä vaihtuu lattiamateriaali kesken kaiken ja muutenkin huoneet on vähän siroteltu sinne tänne. Hukkatilaa on paljon mutta mitäpäs me pienistä, tilaa on joka tapauksessa riittävästi. Täällä ei mainosteta "tehoneliöitä".
















Tässä kuvassa siis etummaisena grillikatos, joka on monen paikallisen mielestä kodin tärkein kohta. Asuntoilmoituksissa mainitaan ehdottomasti jos sellainen on.

"Braai" on siis kaikkea grillaamiseen liittyvää: grillikatos tai -tila, itse grilli tai vaikka grillibileet.
Kaupan lihatiskiltä löytyy valmiita braai-pakkauksia tarkoitukseen sopivia lihapaloja. Kaupassa oli myös kokonainen hylly erilaisia strutsinlihoja.






Brumm brumm...

Nyt on vihdoin pyörät alla, jee! Yllättäen vasemmalla puolella ajelu ei niin kovin vaikeaa olekaan, etenkin kun muutaman päivän ehdin katsella liikennettä kyydistä käsin. Navigaattori on kyllä ehdoton peli, jos pitäisi samalla yrittää lukea karttaa ja katukylttejä niin pikkuisen jo menisi hankalaksi. Vieläkään en kunnolla hahmota kaupungissa missä päin olen, Pretoria on hyvin kukkulainen kaupunki ja enimmäkseen ei näe kovin kauas.

Kävin ystävän kanssa kaupungin ulkopuolella, Centurionissa ostoksilla. Siellä on ostoskeskus joka on osittain ulkona. Tuntuu siis siltä kuin kävelisi kaupungissa ostoskadulla, mikä on tosiaankin outo tunne kun täällä elämä tuntuu aika paljon menevän sisätiloissa. Useimmissa kaupunginosissa ei kannata käveleskellä ulkona ainakaan käsilaukun tms varastettavan kanssa, ja missään tapauksessa ei pimeällä.

Paikasta toiseen mennään omalla autolla tai taksilla, ja ulkona ollaan sitten omalla pihalla, golfkentällä tai vaikka tenniskentällä tms. Arkiliikuntaa ei tahdo mittariin kertyä, pitää siis erikseen käydä kuntoilemassa. Ehkäpä sitä golfiakin sitten pitää harkita...

torstai 10. heinäkuuta 2008

Käpälät kohmeessa

Vietettyäni ensimmäistä kokonaista päivää toimistossa olen jo paikallisten kanssa samaa mieltä siitä, että kylmää on. Siis sisällä, näin päiväsaikaan ulkona olisi lämpimämpi. Rakennuksia ei mitenkään eristetä, ikkunat ovat yksinkertaisia ja yön aikana kylmentynyt rakennus ei ehdi päivällä lämmetä. Kesällä lienee sitten päinvastainen tilanne näiden isojen ikkunoiden kanssa...

Sähköposti ei toimi, aikataulut eivät pidä, eilen faktana kerrottu osoittautuukin tänään vasta suunnitelmaksi, tai haaveeksi. Huokaus. Ilmeisesti tähän tottuu.

Hotellin täti soitti minulle aamulla taksin joka lupasi tulla viiden minuutin päästä. Kymmenen minuutin kuluttua soitettiin uudelleen, ja taksikuski kertoi auton olevan ihan pikkuisen rikki, ja pyysi soittamaan kollegalleen. Kollega ilmaantui ja vei iloisesti perille. Kun kysyin hintaa, hän meni vähän hämilleen ja kysyi mitä yleensä olen vastaavasta matkasta maksanut. Nääs kun kyseessä on kaverin auto ja bisnes, niin hän ei sitten oikein tiennyt mitä pitäisi veloittaa. Sovimme hinnan ja olimme molemmat tyytyväisiä.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Arkistuvaa

Alan jo vähän hahmottaa ympäristöäni, siis sekä kaupunkia että toimintakenttää. Samalla Liisa Ihmemaassa -tunne on hieman lieventynyt, ja elämässä alkaa jo olla rutiineja ja arjenkin tuntua siinä määrin kuin sitä nyt hotellielämässä on. Oikea arki alkaa tietysti sitten kun on asetuttu kotiin.

Niin, se *ihana* asunto on nyt meidän ja tänään saan ehkä avaimet jotta voin mennä katselemaan uudelleen ja vähän pohtimaan mitä huonekaluja ja muuta tavaraa pitäisi ensimmäiseksi hankkia, ja mitä ehkä kannattaa pakata muuttokuormaan mukaan.

Lauantaina kävin suomalaisystävän kanssa tutustumassa paikalliseen ostoskeskukseen. Tarkoitus oli lähinnä perehtyä huonekalukauppojen tarjontaan ja vertailla hintoja, mutta jotenkin kummasti eksyttiin vaatekauppoihinkin. Vaatteet ovat tosi edullisia, mutta kaikki eivät niin hirveän hyvälaatuisia - ei kyllä tosin Suomessakaan aina. Kivan näköisiä ja hyvin leikattuja vaatteita kuitenkin löytyy, tuntui että jopa paremmin kuin Suomessa löytyi mukavaa työvaatetta. Tämä voi tosin olla harhaa, Suomessa en viime kuukausina kovasti ole ehtinyt shoppailla.

Sunnuntaina päätin urheasti aloittaa vasemmalla puolella ajamisen opettelun. Otin auton avaimet esiin ja tallasin reippaasti autokatokseen, avasin oven ja leiskautin itseni vauhdikkaasti - pelkääjän paikalle etupenkille. Hehe. Toisella yrittämällä pääsin jo kuljettajan paikalle, sain navigaattorinkin käyntiin mutta autoa en. Ilmeisesti akku simahtanut. Täkäläisten autojen akut ovat kuulemma heikkoa tekoa, ja jo tällainen parin viikon seisominen yhdistettynä kylmiin, jopa nollakelin öihin voi tiltata akun lopullisesti.

Siihen lopahti autoilu, nyt odottelen että tutuntuttu tulee korjaamaan tilanteen. Ehkäpä jo tänään. En siis lähtenyt toimistolle taksilla, kävin yhdessä tapaamisessa lähetystön autonkuljettajan suosiollisella avustuksella ja palasin hotelliin lukemaan sähköposteja, dokkareita ja erinäköisten viiteryhmien nettisivuja.

Maanantai ja eilinen kuluivat Kapkaupungissa. Hienoja maisemia ja kaunis kaupunki, valitettavasti vaan sää oli huono. Onneksi tulee varmasti uusia mahdollisuuksia käydä kaupungissa ja kiivetä Pöytävuorelle. Pretorialaisten mukaan paratiisi maan päälle saataisiin yhdistämällä Kapkaupungin maisemat ja Pretorian ilmasto. Näin voi olla.

Pretoria on n. 1,5 km korkeudessa ja kuulemma tämä korkean paikan leiri voi alkuun väsyttää. Tänään ainakin on olo väsynyt.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Hyvää viikonloppua!

Viides päiväni reissussa alkamassa. Tuntuu kuin olisin ollut täällä jo useita viikkoja, niin paljon uutta tietoa ja uusia ihmisiä tullut eteen. Uusi kotiseutu tuntuu hyvältä, ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, ja turvallisuuskysymyksistä huolimatta tuntuu siltä että täällä voi elää hyvää elämää.

Kohta pitää alkaa ottaa itsenäisiä ensiaskeleita, ryhtyä ajamaan autoa ja opettelemaan reittejä työpaikalle, ruokakauppaan, ostoskeskukseen... kyllä tämä tästä.

Aamulla aikaisin oli kahdeksan astetta lämmintä, mutta aurinkoinen päivä on tästäkin tulossa ja luultavasti noin 20 asteessa ollaan päivällä. Eilen kokouksessa ihmisillä oli villakaulahuiveja ja yhdellä jopa myssy päässä kun on niin kylmä talvi. Iltapäivällä minä taas tein töitä terassilla auringossa ja nautin lämmöstä.


keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Hajanaisia huomioita

Pakko kirjoittaa hetimiten joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia, kun myöhemmin niitä ei enää huomaa ihmetellä...

Täällä on yksitoista virallista kieltä, ja esimerkiksi tv-ohjelmissa saatetaan puhua sekaisin useampaa. Nyt tv:ssä olevassa rugby-ohjelmassa (joo, en varsinaisesti seuraa) keskustellaan jonkun joukkueen strategiasta siten, että yksi keskustelijoista puhuu afrikaansia ja loput englantia. Kukaan ei siis tulkkaa mitään millekään kielelle, vaan keskustelu jatkuu yhtä sujuvasti kuin samalla kielellä sujuisi.

Saippuaoopperassa henkilöt käyttäytyvät kielellisesti siten kuin oikeassakin elämässä: puhuvat eri henkilöiden kanssa eri kieliä. Ainakin kolmea eri kieltä, en vielä tunnista afrikkalaisia kieliä niin että tietäisin mikä on mitä. Koko hoistinki tekstitetään englanniksi, myös ne kohdat joissa puhutaan englantia. Sinänsä ihan hyvä, joidenkin roolihenkilöiden aksentti on niin voimakas että en heti erottanut milloin puhuttiin englantia.

Ravintolaan saa tuoda omat viinit, myös niihin joissa on alkoholioikeudet. Tarjoilijat avaavat ja tarjoilevat viinit, mutta ravintola saa laskuttaa tästä palvelusta "korkkausmaksua". Hienot ravintolat joissa on hyvät viinilistat nyrpistävät ymmärrettävästi hieman tälle, mutta eivät voi sitä kieltää.

Pikapuurosekoituksia on kaupassa kuten Suomessakin, mutta täällä niiden kuuluu olla "creamy", eli sekaan on sotkettu kahvikermajauheen tapaista sössöä. Luomuna löytyy kyllä pelkkää kauraakin. Hedelmä- ja vihanneshyllyt ovat aivan uskomattomia vaikka on talvi. Nam.

Minulla on kulkukortti, olen siis olemassa!

Vastaus eilisen kysymykseen: kyllä, sisäkkö avaa vuoteen. Ja jättää suklaakarkin tyynylle. Luultavasti hilkka päässään mutta en nähnyt kun olin illallisella. Tässä "hotellissa" on seitsemän huonetta, viime yönä meitä oli kolme vierasta. Palvelu on siis yksilöllistä ja hyvää joskin vähän hössöttävää. Vähän kuin olisi aika touhukkaan tädin luona kylässä.

Tänään kävin katsomassa asuntoja yhden välittäjän kanssa, toinen on vuorossa perjantaina. Välittäjä oli silmämääräisesti arvioituna noin 75-vuotias saksalaisrouva, joka on asunut täällä 40 vuotta. Auto on ilmeisesti ollut hänellä valtaosan tästä ajasta käytössä... ja niin me mentiin töyssyhidasteiden yli niin että nuttura vaan tärisi. Kuulemma hän ryhtyi asunnonvälittäjäksi kun eläkkeellä oli niin tylsää. Neljästä talosta yksi oli hirveä, kaksi ihan kivaa ja yksi aivan ihana. Miedosti rakastuin siihen taloon... nyt vaan pitää pitää pää kylmänä ja varmistaa että kaikki yksityiskohdat on ok ennen kuin päättää mitään. H. lähetystöstä oli onneksi mukana ja kyseli kaikki ne kysymykset sähköaidoista ja hälytysjärjestelmistä joita minä en vielä älyä kysyä. Uima-allas oli kaikissa.

Iltapäivällä kävin tulevassa työpaikassani. Sain kulkukortin ja työpöydän, olen siis virallisesti olemassa. Toimistoalueelle mennään valvotun portin läpi ja joka paikassa pitää näyttää kulkulupaa tai täyttää vierailijakortti ja näyttää passi.

Työpaikan respan pöydällä oli kaksi valtavaa munakennoa, varmaan noin 50 kananmunaa. Kuulemma mahdollisesti joku on käynyt kaupittelemassa munia ja herra vastaanottovirkailija on päättänyt ostaa muutaman kotiinsa. Mitenhän munakauppias on päässyt tälle huippuvartioidulle alueelle? Vai lieneekö jollain ICT-asiantuntijalla sivubisnes?

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Ensikosketus



Ei-niin-mukavan yölennon ja passitarkastusjonon jälkeen oli kiva päästä perille ja kohdata hymyilevä tilaustaksin kuljettaja tervetuloa-kyltin kanssa. Ihmiset tosiaan hymyilevät täällä, aidosti ja leveästi. Olen tavannut tänään jo kolme autonkuljettajaa (koska en vielä uskaltanut väsyneenä alkaa opetella vasemmanpuoleista liikennettä) ja kaikkien kanssa syntyi hyväntuulista juttua.

Sää on kaunis, yhtä aikaa lämmin ja viileä, vähän kuin Suomessa toukokuun lämpiminä päivinä.

Majatalo on viehättävä ja puutarha kaunis.
Jotenkin täällä tulee USA:n etelävaltioiden kaupungit mieleen... samalla tavalla viehättävää mutta paikoittain nuhjuista.
Prosessit eivät ole mitenkään viimeisen päälle trimmattuja, mutta
ihmisiltä löytyy kyllä yritystä ja palveluhenkeä, ja tosiaan se valloittava hymy pelastaa jo paljon.
Huoneessani on sängyllä niin paljon tyynyjä (kymmenen!) että en tiedä mitä niiden kanssa pitää tehdä kun käy nukkumaan. Ehkä sisäkkö käy "avaamassa" vuoteen?
Kohta illalliselle suomalaiskollegan kanssa. Ihanaa, kun on joku paikallistuntemusta omaava huolehtimassa.
Huomenna ja loppuviikosta sitten vuorossa asuntojen etsimistä ja työympäristöön tutustumista.