sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Lento lähtee!

Huomenna alkaa tutustumismatka, menen yksin kolmeksi viikoksi. Jospa sillä reissulla löytyisi asuntokin, olisi sitten heinäkuun lopussa kivempi muuttaa kun vähän tietäisi minne mennä. Jotenkin ei meinaa osata edes vaatteita pakata. Lähetystön väki onneksi on jakanut tietoa ja neuvoja, mutta silti hankalaa hahmottaa esimerkiksi millaista paikallinen työpukeutuminen on.

Kuulemma yöt ovat kylmiä mutta päivällä on lämmintä... päivällä tarkenee jakku päällä, mutta aamulla pitäisi olla jotain muutakin. Huivi? En oikein ole huivi-ihmisiä. Mutta pian se selviää.

Melko toissijaistahan tämä vaatteiden pohtiminen on, mutta on niin reikäpäinen olo että pelkään unohtavani jotain perustavaa... niin kuin vaikka pikkarit. Kaikkea tietysti saa mutta ei ihan ensimmäiseksi viitsisi lähteä hankkimaan.

Jännittää! Mutta ylihuomenna olen jo viisaampi sen suhteen millaista on Pretoriassa.

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Haikeutta ilmassa.

Paperityöt on nyt (kai) suurimmaksi osaksi tehty, tai ainakin runsaasti paperia kiikutettu ja lähetetty lähetystöön. Nyt vaan sit toivotaan että ne sieltä prosessoituisivat viisumeiksi.

Keskiviikkona kävin tanssimassa, oli vähän sellainen "viimeistä kertaa" fiilis ja vähän haikeana juteltiin ja halailtiinkin monen tanssikaverin kanssa. Jospa kuitenkin vielä heinäkuun lopun Suomi-käynnillä ehtisi jonnekin jäähyväistansseja tanssimaan.

Tyttären kanssa kiukutellaan muuttolaatikoiden keskellä, jännittää varmaan molempia ja tietysti myös muuttotavaran kanssa puljaus on tylsää, etenkin kun pitäisi osata luopua tavarasta eikä vaan hamsteroida kaikkea jonnekin talteen. Pakko ottaa hommista välillä taukoa ja pelata vaikka yksi sammakkopeli ja syödä välipalaa.

Skype on ihana keksintö! Olen yllyttänyt muutaman koesoiton jälkeen suunnilleen kaikkia vastaantulevia asentamaan sen, jotta olisi sitten helppo jutustella. Haloo kaikki tutut joilla se jo on: ottakaa yhteyttä!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Rojua ja rompetta

Miten voi olla yhdellä kolmihenkisellä perheellä niin paljon tavaraa? Olemme aloittaneet tavaroiden lajittelun: mukaan, varastoon tai kierrätykseen. Ajattelin aloittaa kevyesti, CD-levyistä... no, onhan niitä tanssinopettajaperheessä ehkä enemmän kuin keskimäärin, mutta en silti ole tajunnut että niitä on näin paljon. Eikä niistä voi luopua, ei ollenkaan! Mitä me muuten sitten tehdään kun koti-ikävä iskee jos ei ole edes omaa musiikkia mukana?

Pelkään jo seuraavaa vaihetta eli kirjojen läpikäyntiä. Minä olen niitä ihmisiä joille kirjat ovat ystäviä, muistoja tietyistä elämänvaiheista, stressileluja ja pääntyhjentäjiä. Kirjoja on mukavaa lukea uudelleen ja löytää niistä uusia asioita ja ilahtua vanhojen tuttujen tapaamisista: ai niin, tuokin henkilö tässä kirjassa, enpä muistanutkaan. Miten voisin muka lähteä suureen maailmaan ilman kirjojani?