tiistai 14. joulukuuta 2010

Kukkuu!

Tälläinenkin päivänsäde piipahti meillä järjestämässä kirjahyllyn alimmat kirjat. Irene toimi kirjojen vastaanottajana, Popo-neito leikki aika pitkään kantamalla kirjoja ihmisille ja viemällä niitä vakavana takaisin.

Terveisiä teille sinne pohjoiseen! Kivoja ihmisiä on täällä kohdattu, niin suomalaisia kuin monia muitakin kansallisuuksia.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Hermanus lokakuussa 2010

Kaikenlaista me ehdittiin tälläkin reissulla tehdä kolmen perheen voimin viikossa.Katseltiin merimaisemia, siihen ei kyllästy. Nähtiin valaitakin tosi paljon, niiden kuvaaminen ei vaan näillä amatöörivälineillä oikein onnistu.

Rannalla oli niin kirkasta että hiekka näytti ihan lumelta. Ihan kuin Suomessa joskus järven jäällä kun tuuli on puhallellut pakkaslumeen.

Pelattiin seurapelejä. Huojuva torni oli kestosuosikki kaikenikäisten keskuudessa. Talossa oli eteläafrikkalainen Monopoli englanniksi ja afrikaansiksi, sitä pelattiin myös ahkerasti ja Tomin johdolla laitettiin säännöt aina välillä uusiksi. "Eihän tässä ole mitään logiikkaa, jos tulee juna-asemalle ja joutuu maksamaan niin sittenhän pitäisi saada matkustaa junalla jonnekin muualle!" "Mut täähän on vaan peli..." "Mut silti! Jotain järkee!"

Käytiin taas katsomassa pingiviinejä Betty's Bayssa. Huomaa coolit aurinkolasit jotka Minna ja Irene shoppasivat paikallisesta boutiquesta.

Oikeiden pingviinien lisäksi nähtiin hyvin uskottava pingviini-imitaatio.

Rantaravintolassa oli kiva istuksia...

...ja lähirannalla piirrellä hiekkaan.

Kalaa syötiin aika paljon. Pepekin maistoi vähän.

torstai 9. joulukuuta 2010

They label them in Nairobi...


This one almost caused an accident by suddenly coming from side street on front of us. First we were surprised, but then we realised he was an Officially Kak Driver.

Kak tarkoittaa afrikaansissa juuri sitä mitä voisi ajatellakin. Tämä tyyppi kiilasi bussimme eteen Nairobissa. Totesimme että siellä näköjään merkitään ajajat taipumustensa mukaan.

Jälkkäreitä

Lomaelämyksiin tuntuu kuuluvan olennaisena osana jälkkärit.

Onni totesi hedelmäjätskien olevan maukkaita mutta hieman kirpakoita.

Irene ei ota riskejä. Brownie jäätelöllä on joko hyvää tai erittäin hyvää.


Kelpo yksilö osui lautaselle tälläkin kertaa.

Korvikkeeksi voidaan hyväksyä suklaakakku jäätelöllä, mutta suhtaudumme lähtökohtaisesti epäluuloisesti ravintoloihin joissa ei ole brownie listalla. Onko semmoinen oikein ravintola ollenkaan???

Taas pienempiä sorrettiin, eikä Elmolle tilattu omaa jätskiä. Onneksi hän on omatoiminen. Haarukka käteen vaan ja veljen kipolle.

Mun lemppari on affogato= vaniljajäätelöä jonka päälle on kipattu kuuma espresso. Sääli vaan että jäätelö on täällä enimmäkseen jotain kasvirasvahöttöä.

Joulua odotellessa

Lassi, Riika, Onni ja Elmo lähtivät viime viikolla ja nyt meillä on aika hiljaista vaikka Antti ja Anneli tulivatkin tilalle. Koitan saada kuvia yhteisistä touhuistamme latailtua, mutta sitä ennen joitain kuvia ja mieleenjääneitä juttuja aiemmilta viikoilta.Kapkaupungissa työmatkalla näin ensimmäistä kertaa kaupungin työläisen jonka selässä luki Shark Spotters Crew, eli virallinen haitähystäjä. Kiikareilla hän katoksensa alla tähysteli haita. Vesi on siellä aika kirkasta, ja kuulemma haille tyypillisen uintiliikkeen ansiosta ne pystyy erottamaan aika kaukaakin. En ole kuullut että Kapissa olisi ollut haiongelmia, mutta näillä leveysasteilla aina joskus onnettomuuksia sattuu.

Eastern Capessa kävin samaisella reissulla, ja taas pääsin opettaja-Cynthian luokse illalliselle. Pyynnöstäni listalla oli myös umngqusho eli "samp and beans", murskattuja maissinjyvä ja papuja kypsennettynä yhdessä. Täytyy opetella tekemään, vaikka onkin yksinkertaista eikä näytä kovin ihmeelliseltä niin se vaan on hyvää!

Cynthian kylään oli tullut sähköt sitten viime käynnin. Näin näppärästi muunnetaan kaasuhella sähköhellaksi. Lisäksi kaasuhella toimii näppäränä varajärjestelmänä, koska sähkökatkoja tulee kuitenkin. Eikös ole kätevä systeemi?

Puutarhurimme päätti jäädä eläkkeelle ja yhtäkkiä lakkasi tulemasta töihin. Yritimme löytää uutta. Tämä ehdokas oli omistamansa virkapuvun osalta luonnollisesti erityisen vahvoilla. Oltaisiin me tämä Marthan velipoika palkattukin, mutta hän asuu sen verran kaukana ettei pari päivää viikossa työllistävä homma Pretoriassa oikein kannata. Nyt Marthan poika Percy toimii puutarhurina kun yo-kirjoituksetkin ovat jo ohi.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Terveisiä kesästä

Kerrankin sain kuvaan mielenkiintoisia eteläafrikkalaisia kuljetusratkaisuja. Yllä olevassa kuvassa kohtuullisen kompakti muuttofirma, muuttomieskin kulkee siinä mukavasti kuorman mukana. Ilmeisen tottunut lavallamatkaaja kun uni maittaa yli satasen vauhdissa....

Moottoritiellä tämäkin. Pikkuisen herroilla lepatti hupparit tuulessa. Parhailla roikkuu peput reunan yli. Olisikohan kyytiin mahtunut vielä yksi jos olisi oikein yrittänyt??

tiistai 5. lokakuuta 2010

Hermanus, täältä tullaan!

Ensi viikon lopussa alkaa Irenen koulussa kevätlomaviikko. Lähdemme Hermanukseen jossa olimme syyslomallakin maaliskuussa. Sitä odotellessa pari kuvaa edelliseltä reissulta...

Hermanuksen lähelläkin on pingviiniyhdyskunta. Ei yhtä hienosti laitettu kuin se joka on Boulders Beachillä, mutta pingviinit on ihan yhtä hauskan näköisiä.

Rankka reissu se edellinenkin oli, Leokin nukahti vaikka oli vasta kiipeämässä sohvalle. Parempi nukahtamaan kuin Pepe!

Pilvisiäkin päiviä oli, Irene ja Mummi katselemassa merelle.


Tadaa! Taustalla näkyy Hermanuksen kylää sekä vuori joka vuokraamastamme talosta katsoen näytti olevan ihan vieressä. Ei sitten kipaistu käymään huipulla vaikka puhetta oli, mutta ehkäpä tällä kertaa?

Tälläkin kertaa saamme Suomesta seuraa Hermanukseen ja kovasti teitä jo odotellaan!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Sekalaisia kuvakuulumisia

Kevät on taas tullut, jakarandat eivät vielä kuki mutta kaikenlaiset muut puut jo. Tämä kasvaa porttimme vieressä.


Kansallinen "Casual Day" keräsi taas rahaa vammaisorganisaatioille, ja Merakassa oli taas vuotuinen kakkuhuutokauppa. Tällä kertaa meidän perhe ei leiponut kakkua koska minun piti olla tuona päivänä Maputossa, Mosambikissa... mutta sielläpä olikin mellakoita joten en mennytkään.


Käytiin neitien kanssa vähän shoppailemassa yksi viikonloppu. Mukavaa kun on jo muotitietoista ostosseuraa! Huolestuttavaa sen sijaan on se, että Irenen päällä on MINUN villatakkini... eikä kengännumerossakaan ole enää kuin puoli numeroa eroa. Yhdet tennaritkin menetin jo.

Piipahdettiin taas Grahamstownissa. Kuvassa tangokissa Trinity, seurallinen ja viehättävä yksilö joka tykkää kuunnella tangomusiikkia silmät sirrillään ja heiluttaa hännällä tahtia. Velipoika Neo on taas hieman vauhkompi tyyppi joka välillä kiipeää puihin piiloon ja välillä yrittää kampata portaissa, eikä tietenkään suostunut kuvattavaksi.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Veden säästöä

Kuuntelen autossa yleensä paikallista uutisradiota, SAfm. Perjantaina töistä lähtiessäni kuuntelin kun joku ministeri kertoi tärkeästä conferenssista jossa pohditaan veden säästämistä ja puhtaiden vesialueiden suojelua Etelä-Afrikassa.

Parkkipaikalla olikin mielenkiintoista katsella sprinklerijärjestelyä tästä näkökulmasta. Voi olla että 30% vedestä osui johonkin kasvillisuuteen.

Seuraavassa viherlämpäreessä sama juttu, jos mahdollista vielä suurpiirteisemmin asennetut sprinklerit. Täällä ei ole satanut kuukausiin, joten voihan se olla että asfaltinkin kastelu palvelee jotain tarkoitusperää...

Ja näin menee jokena kasteluvesi viemäriin. Toivottavasti puutarhurit olivat töissä perjantaina vielä kello 17 jälkeen, tai ehkäpä automatiikka kytki vedet sitten pois päältä.

Näin meillä Afrikassa.

torstai 26. elokuuta 2010

Yleislakko

Etelä-Afrikassa on julkisen alan työntekijöiden yleislakko. Monet koulut ovat kiinni koska opettajat ovat lakossa, puhtaanapito ei toimi senkään vertaa kuin yleensä, tai julkinen liikenne, tai kunnallispalvelut. Koulujen kiinniolo juuri nyt on ylioppilasluokkien kannalta kriittinen asia, sillä kouluvuosi loppuu täällä joulukuun alkuun ja ylioppilaskirjoitukset koko ikäluokalle ovat edessä loka-marraskuussa.

Pahinta on kuitenkin se että terveydenhuoltohenkilökuntakin on lakossa, huolimatta oikeuden päätöksestä jossa rajoitetaan heidän lakko-oikeuttaan. HIV-lääkkeiden jako vaarantuu ja ihmisiä on todistettavasti kuollut siksi että eivät ole päässeet hoitoon. Armeijan väkeä on kutsuttu sekä hätätöihin sairaaloihin, että pitämään turvallisuutta yllä - hoitohenkilökuntakaan ei ole yksimielisesti halunnut lakkoilla, ja yhtä töihin pyrkinyttä sairaanhoitajaa oli jo puukotettu. Useissa paikoissa hoitohenkilökuntaa on myös uhkailtu joko itseen, kotiin tai perheeseen kohdistuvilla seurauksilla jos menevät lakon aikana töihin.

Asiaa on paheksuttu tietenkin mediassa, mutta jotenkin tämä herättää paljon vähemmän intohimoja kuin olisin odottanut. HIV-lääkkeiden jakelu ei aina normaalistikaan pelaa, ja väkeä kuolee sairaaloissa hoitovirheisiinkin, ehkä siksi ero ei tunnu niin dramaattiselta. Kun homma ei toimi normaalistikaan, niin nyt se vaan toimii vielä huonommin.

Ja meidän hyväosaisten elämässä tämä ei tietenkään tunnu mitenkään. Yksityiskoulu on auki, yksityislääkärille pääsee, omalla autolla kuljetaan, vartiointiliike palvelee poliisia paremmin normaalistikin. Roskiksia ei ole tyhjennetty mutta se on niin epäsäännöllistä muutenkin ettei siinäkään ole mitään eroa. Ei voi välttyä ajatukselta, että jos poliittinen eliitti olisi julkisten palveluiden varassa niin kuin muu kansa, asia saattaisi hoitua ripeämmin.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kevättä ja eläimiä

Pihapuumme kutojalintu Jacob rakentaa taas pesiä morsiamilleen. Pallopesien eli perheiden määrä on yhtä kunnianhimoinen kuin presidentillisellä kaimallaan. Kunhan vaimokkeet ovat asettautuneet taloksi, tyhjäksi jääneet pesät revitään tikuiksi hirveällä tohinalla, ettei vaan niihin asetu kilpailija.

Töissä teputteli liskonen työhuoneeseeni vievällä käytävällä. Naapurihuoneen tutkija sanoi sen jo käyneen useasti hänen huoneessaan.

Ja kas, eipä aikaakaan kun arkistokaapin alahyllyltä tyhjän muovikassin takaa alkoi kuulua rapinaa... arvatkaa kuka?

Minulla on lemmikki! Äsken se tepsutteli työtuolini takaa seinänviertä pitki tsekkaamaan olisiko toisessa nurkassa mitään kivaa. Siinä kohdassa nostin kyllä jo käsilaukkuni pöydälle, luulen että olisi ollut molemminpuolisesti ikävä yllätys löytää liskonen kotona laukusta.

Aika pulskassa kunnossa se on, liekö täällä sisällä hyönteisiä riittävästi? Tai sitten se elää eväiden murusilla, leivänmuruja ja kahvia on varmasti tarpeeksi tämän paikan lattioilla.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Jalkapallon MM-kisat Etelä-Afrikassa

Olimme jalkapallon MM-kisojen avajaisottelussa kesäkuussa. Tässä jotain kuvia ja tunnelmia....


Soccer City -stadionin suunnittelijoiden inspiraationa on ollut afrikkalainen keittopata.

Joukkueemme valmiina otteluun vuvuzelojen ja muun rekvisiitan kanssa. Kaksi muuta ovat tango-opemme Bert ja Brigitte.

Kyllä, oli korvatulpat. Sekä lipputarrat ja tarra-tatuoinnit. Ja villapaidat. Oli kylmä!

Piippuhyllyltä oli hienot näkymät. Keltainen on Bafana Bafanan kannattajien väri. Katsomon vihreät läntit ovat meksikolaisia.

Avajaisseremoniat oli kiva nähdä paikan päällä, isolta skriiniltä näki sitten yksityiskohtia ja saattoi mm lukea presidentti Jacob Zuman puheen tekstit, muuten ei olisi saanut selvää. Ei hän tosin mitään kovin sykähdyttävää sanonut.

Avajaisseremonioiden jälkeen päästiin tositoimiin. Laduumaaaaaaa!!! (tarkoittaa ukkosen jyrähdystä ja piti huutaa aina kun tuli erityisen hyvä tykki).

Peliä on tosiaan erilaista seurata stadionilta kuin telkkarista. Aina ei kuullut vihellyksiä torvien törinän vuoksi, naisten vessat lakkasivat puoliajalla toimimasta, stadionille meno ja tulo kesti 3 tuntia suuntaansa... mutta hienoa oli! Eikä Bafana edes hävinnyt!

tiistai 10. elokuuta 2010

3. vuosi alkaa

Kesälomilta on palattu ja yhtäkkiä Afrikan reissumme on jo yli kahden kolmasosan rajapyykin... aika on mennyt nopeasti. Alkamassa siis viimeinen talvi Etelä-Afrikassa, tai siis kesää kohtihan täällä mennään.

Alkuvuoden tapahtumista on paljon valokuvia ja tapahtumia tänne laittamatta, joten jälkijunassa mutta tulossa. Terveisiä Suomeen kaikille, taaskaan ei ehditty kaikkia ystäviä nähdä kun kesäloma jotenkin vaan hujahti.

Eilen oli muuten kansallinen vapaapäivä: naisten päivä. Koskas saataisiin se Suomessa pyhäpäiväksi?

perjantai 28. toukokuuta 2010

Paikallistumista - Going native

Olen alkanut tarkkailla perheessämme näkyviä paikallistumisen merkkejä.

Tervehtimiskulttuuri on mennyt selkärankaan... jopa täällä asuvien suomalaisten kanssa tulee aloitettua puhelut "Terve, mitä kuuluu? -Hyvää kiitos, entäs sinne?" -tyyppisesti, ja paikallisten kanssa tietysti tehdään se "Hello how are you? - Good, and you?" aina ja kaikkialla kaupan kassoja myöten.

Liikenteessä ei olla yhtä hulluja kuin hulluimmat paikalliset, mutta tiettyä rapsakkuutta on kaistanvaihtoihin ja sivukadulta liikenteeseen liittymiseen tullut. Liittyyköhän se taannoinen kaasupolkimen vaijerin katkeaminen tähän? Brumm.

Olen huomannut jo käyttäväni englanniksi sanaa "now" merkityksessä "ihan kohta". Vieläköhän sitä osaa puhua ei-eteläafrikkalaista englantia?

Maissipuuro pap ei vielä ole muuttunut osaksi ruokalistaamme, mutta lihan syönti on kyllä lisääntynyt. Vastaavasti perunoita ei ole keitetty sitten ties milloin, varmaankaan viimeisten Papan graavilohien jälkeen.

Osataankohan me sitten vuoden päästä enää olla keskisuomalaisiksi?

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Lasketaan päiviä

It's the final Countdown, dididiidii, didididdiddiddiiiiii...

Irene laskee päiviä Suomeen lähtöön ja Etelä-Afrikka laskee päiviä futiksen MM-kisoihin. Työpaikan ympäristössä kuljeskelee ihmisiä keltaisissa t-paidoissa, mainostaulut ovat täynnä futisteemaa, ja juuri muusta ei puhutakaan kuin siitä kenellä on liput mihinkin matsiin.

Meillä on liput avajaisiin, muistakaapa katsoa telkkarista näkyykö ketään Suomi-paidat päällä. Etelä-Afrikan joukkueen nimi on muuten Bafana Bafana, ei hajuakaan miksi mutta näin on. Joten Bafanaa on kannatettava.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa hinautettua autoa. Kaasupoljin meni yhtäkkiä pohjaan ja nopeus alkoi hyytyä, olin juuri menossa moottoritielle mutta onneksi jäin ramppiin ja onneksi siinä oli piennarta sen verran että en jäänyt tielle. Hinausauton tulemiseen meni tunti soitosta. Luvatun kyydin saamiseen korjaamosta töihin olisi mennyt varmaan pidempään mutta 45 minuutin kohdalla kyllästyin odottamaan ja Pepe tuli heittämään. Saapi nähdä koska auton saa korjaamosta pois...

Hyvää kesää! Meillä on talvi.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Syksyä

Talvi tai ainakin syksy on tullut Pretoriaan, säät vaihtelevat kovasti. Eilen oltiin katsomassa Davis Cup -ottelua Suomi-Etelä-Afrikka ja sää oli hieno ja aurinkoinen. Yöllä oli VALTAVA ukkosmyrsky johon heräsivät Pretoriassa kaikki paitsi Irene... Aamulla oli harmaata ja vettä tihuutti, nyt on taivas taas sininen ja aurinko paistaa. Sitten kun tulee kunnolla talvi täällä ei sada ollenkaan ja on kamalan kuivaa ja pölyistä.

Tiedoksi huolestuneille: Terrablanchen murha, niin valitettava kuin olikin, ei näy täällä meidän arjessamme mitenkään. Mitään kansannousua ei missään tullut. Valkoinen äärioikeisto on vähän jotain yritellyt mutta ei siitäkään onneksi mitään näkyvää ole seurannut. Ihan yhtä paljon tai vähän turvallista täällä on kuin ennenkin.

Pepe juoksi ekan maratoninsa vapunpäivänä niin kuin oli suunnitellut. Aika ei ollut ihan tavoitteen mukainen kun polvet alkoivat kiukutella, mutta maaliin pääsi kuitenkin. Minä kävelyhölkkäsin puolimaratonin joka oli alkuvuoden jatkuvan sairastelun jälkeen ihan hyvä suoritus.

Irenen uimatreenit on nyt tältä kaudelta ohi, elokuussa koulun alettua jatkuu taas. Kova into on vielä päällä, vesipeto odottaa nyt innokkaasti Suomeen pääsyä. Toivottavasti siellä pääsee uimahalliin jos vedet ovat muuten liian kylmiä.

Tanssia on edelleen sekä opiskeltu että opetettu, tango on kivaa aina vaan ja edelleen. Viikonloppuna pidettiin "jango"-sessio paikallisille modern jive -harrastajille, eli tango+jive. Hauskaa sekasoppaa siitäkin tuli.

Osuin Suomeen työmatkalle juuri tuhkapilven alle ja sain keuhkoputkentulehduksen samalla, olin ylimääräisen viikon siis Helsingissä mutta hotellissa sairastamassa joten pahoittelut kaikille siitä etten ollut yhteyksissä, ei oikein riittänyt energiaa.

Irene lähtee Suomeen lomalle kesäkuun alkupäivinä, Pepe tulee juhannuksen alla ja minä heinäkuuksi. Heinäkuussa meidät löytää Jyskän-kodistamme kun Ilona lomailee muualla. Hyvää syksyä - tai alkukesää -riippuen missä luette.

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Päivityskommentti

Siltä varalta että jää huomaamatta, uusi postaus "Vierailijoita" meni tammikuulle koska olin aloittanut sen kuvien latauksella silloin...

Vielä täällä ollaan...

Joo, täällä ollaan ja kaikki kunnossa. Nyt on pitkästä aikaa taas sellainen jakso että ei ole vieraita.

Mummi ja Pappa lähtivät Suomeen reilu viikko sitten ja Sardiinien joukkue viime lauantaina. Nyt on autiota ja tyhjää.

Alkuvuodesta on vähän sairasteltu, Irenen kanssa meillä molemmilla on ollut keuhkoputkentulehdus ja minulla lisäksi vielä joku outo vatsatauti Etiopian matkan peruilta. Lääkekuurien jälkeen kaikki on nyt kunnossa. Juoksuohjelma kärsi sairastelusta ja siirsin oman maratontavoitteeni vuoden jälkipuoliskolle. Pepe on hyvässä vauhdissa ja juoksee ekan maratoninsa vappuna jos ei ihmeitä tapahdu.

Irene on koulun uimajoukkueessa kehittynyt huimasti, enää en pysy vaparissa perässä. Juoksussa vielä jotenkin. Irene osaa jopa perhosta! Hui. Minä en.
Pepen kanssa on jatkettu argentiinalaista tangoa ja se on edelleen huippukivaa.

Afrikan keikkamme on nyt yli puolen välin, aika tuntuu juuri nyt kuluvan kamalan nopeasti. Parin kuukauden päästä Irene lähtee Suomeen kesälomalle ja kesäloman jälkeen alkaa viimeinen vuotemme täällä. Minulla on toukokuun loppuun asti töissä aika kiirettä, ja kesäkuussa alkaa täällä jalkapallon MM-kisat ja kukaan ei tiedä mitä silloin liikenteen tms kanssa tapahtuu. Ainakin sisäisten lentojen hinnat moninkertaistuvat, ja voi olla että kokoukset vaan suosiolla siirretään elokuulle....

Yritin saada tähän kuvaa mukaan mutta 15 minuutin latauksellakaan ei onnistunut. Ehkäpä sitten ensi kerralla.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Vain Afrikassa


Kuuntelin radiouutisia tänään töihin ajaessani. "Avolavapakettiauto pyörähti ympäri tiellä xxx eilen illalla, 21 henkeä loukkaantui. Ilmeisesti auto kuljetti työntekijöitä rakennustyömaalta kotiin". Kuvan autossa ei sentään ole kuin 5 henkeä lavalla, mutta tiellä on nähty näitä 20 hengen kuljetuksiakin. Käytännössä silloin vähintään osa porukasta seisoo lavalla.

Ja ei, ei se ole laillista täälläkään, mutta kun julkinen liikenne ei oikein toimi niin poliisi ei asiaan näytä puuttuvan. Sellaista työsuojelua.

Tämä tuli sähköpostissa yhdeltä kollegalta. Luonnonsuojelualueen lähettyvillä sijaitsevan talon terassille oli tullut hippo nokosille. Perheen kissalla on ihmettelemistä.

Muita viime aikojen ihmetyksen aiheita: Etelä-Afrikan presidentti meni juuri viidennen kerran naimisiin. Vaimoista yksi on ottanut eron ja yksi kuollut, joten nyt vaimoja on kolme. Lisäksi presidentillä on yksi kihlattu josta on jo myötäjäiset maksettu, joten vielä ainakin yhdet häät tulossa. Tämä on herättänyt kohtuullisesti keskustelua ja ihmetystä paikallisissakin, moniavioisuutta eivät zulujen lisäksi taida muut heimot enää harjoittaa.

Mukavaa perjantaita sinne kylmään Suomeen! Täällä on ollut nyt aamuisin vain 19 astetta ja puutarhurilla on vakaasti pipo päässä.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Vierailijoita

Sitä odotellessa että saisin aikaiseksi laittaa kuvia viimeiseksi lähteneistä vieraista, julkaistaan nyt vähän viime vuoden puolella olleita. (olin poikkeuksellisesti ollut fiksu ja ladannut tämä kuvat kerran töissä valmiiksi bloggeriin...)

Vuokko oli meillä joulun alla ja hienosti meni kaikki lentomatkoja myöten. Antti ja Anneli tulivat joulukuussa kahdeksi viikoksi.

Antti ja Anneli olivat osittain yhtä aikaa Vuokon kanssa ja vähän aikaa Vuokon lähdön jälkeen. Anneli ei sitten kuitenkaan ottanut käärmettä lemmikiksi....

...eikä vienyt tätä kokkipoikaakaan kotiin. Antti väitti ettei matkalaukkuun mahdu.

"Apua! Kamalan pitkä kieli!" Eikä kirahvikaan lähtenyt mukaan vaikka ois ollut niin kätevää.

Pepe, Vuokko, Antti ja Anneli kävivät porukalla Pilanesbergissä, minä ja Irene jäätiin sillä kertaa kotiin.

Krokotiilifarmilla...

Ja vakiokohteemme leijonapuisto. Tällä kertaa ketään ei taidettu purra (toisin kuin Sardiinien vierailun aikana: Leo on nyt leijonanpureman ylpeä omistaja)

Pilanesbergissä, majoitus oli tälläkin kertaa hyvä, Kwa Maritane.