Vain Afrikassa

Kuuntelin radiouutisia tänään töihin ajaessani. "Avolavapakettiauto pyörähti ympäri tiellä xxx eilen illalla, 21 henkeä loukkaantui. Ilmeisesti auto kuljetti työntekijöitä rakennustyömaalta kotiin". Kuvan autossa ei sentään ole kuin 5 henkeä lavalla, mutta tiellä on nähty näitä 20 hengen kuljetuksiakin. Käytännössä silloin vähintään osa porukasta seisoo lavalla.

Ja ei, ei se ole laillista täälläkään, mutta kun julkinen liikenne ei oikein toimi niin poliisi ei asiaan näytä puuttuvan. Sellaista työsuojelua.

Tämä tuli sähköpostissa yhdeltä kollegalta. Luonnonsuojelualueen lähettyvillä sijaitsevan talon terassille oli tullut hippo nokosille. Perheen kissalla on ihmettelemistä.

Muita viime aikojen ihmetyksen aiheita: Etelä-Afrikan presidentti meni juuri viidennen kerran naimisiin. Vaimoista yksi on ottanut eron ja yksi kuollut, joten nyt vaimoja on kolme. Lisäksi presidentillä on yksi kihlattu josta on jo myötäjäiset maksettu, joten vielä ainakin yhdet häät tulossa. Tämä on herättänyt kohtuullisesti keskustelua ja ihmetystä paikallisissakin, moniavioisuutta eivät zulujen lisäksi taida muut heimot enää harjoittaa.

Mukavaa perjantaita sinne kylmään Suomeen! Täällä on ollut nyt aamuisin vain 19 astetta ja puutarhurilla on vakaasti pipo päässä.

Vierailijoita

Sitä odotellessa että saisin aikaiseksi laittaa kuvia viimeiseksi lähteneistä vieraista, julkaistaan nyt vähän viime vuoden puolella olleita. (olin poikkeuksellisesti ollut fiksu ja ladannut tämä kuvat kerran töissä valmiiksi bloggeriin...)

Vuokko oli meillä joulun alla ja hienosti meni kaikki lentomatkoja myöten. Antti ja Anneli tulivat joulukuussa kahdeksi viikoksi.

Antti ja Anneli olivat osittain yhtä aikaa Vuokon kanssa ja vähän aikaa Vuokon lähdön jälkeen. Anneli ei sitten kuitenkaan ottanut käärmettä lemmikiksi....

...eikä vienyt tätä kokkipoikaakaan kotiin. Antti väitti ettei matkalaukkuun mahdu.

"Apua! Kamalan pitkä kieli!" Eikä kirahvikaan lähtenyt mukaan vaikka ois ollut niin kätevää.

Pepe, Vuokko, Antti ja Anneli kävivät porukalla Pilanesbergissä, minä ja Irene jäätiin sillä kertaa kotiin.

Krokotiilifarmilla...

Ja vakiokohteemme leijonapuisto. Tällä kertaa ketään ei taidettu purra (toisin kuin Sardiinien vierailun aikana: Leo on nyt leijonanpureman ylpeä omistaja)

Pilanesbergissä, majoitus oli tälläkin kertaa hyvä, Kwa Maritane.

Buenos Aires osa 2

Lisää kuvia, tunnelmia ja mielikuvia Buenos Airesista, sekalaisessa järjestyksessä.


Pepe tilasi tässä ravintolassa pienen oluen. Kuvassa näkyvä tulos oli 6,5 dl olutta. Iso olisi ollut se litran pullo. Litra olutta oli ihan näppärä koko silloin kun vaikka Riitan kanssa kolmistaan käytiin syömässä, mutta yhdelle aika paljon ruokajuomaksi.... mutta tulipa koettua sekin kerran. Pepe luuli tilaavansa ison tuopin mutta saikin sen ison pullon. Toki kuumassa ilmastossa tarttee paljon juomista...

Joulun aika oli tänä vuonna melko pilvistä ja vähän sateistakin Buenos Airesissa. Paikalliset kommentoivat miten kamalan kylmä kesä on ollut, ja toppatakkejakin näkyi kadulla. Meidän mielestä ne kylmät päivät (20-25 astetta) olivat oikein mukavia. 30 asteen päiviäkin oli, ja siinä kosteassa ilmassa se tuntui todella hikiseltä. Tämä Pretorian kuiva lämpö on paljon mukavampaa.
Kuvassa myös eteläamerikkalaisia sähkötöitä.

Majatalon kissoja tuli tietysti dokumentoitua vähän enemmänkin, erityisesti Irenelle. Yläkuvan kellertävä kissa oli rohkeampi ja pyöri enemmän näkösällä, mutta alakuvan harmaa kissa oli kovempi juttelemaan alkuun päästyään. "Miau miau mau MIAU mau mau mouu miau miau mau mou."

Buenos Airesin vanhin metrolinja on 1900-luvun alusta, ja sen kyllä huomasi. Ihan hyvin se kulki, mutta vaunujen liukuovet esim. avattiin ihan käsin vetämällä kun automatiikkaa ei ollut.

Jotenkin jännä metrosysteemi kun kaikki linjat ovat ihan erinäköisiä ja erilaisilla vaunuilla. Ilmeisesti ne on rakennettu pikku hiljaa ja kussakin linjassa on säilytetty rakennusaikainen teknologia, tai ainakin vaunut.

Hevospelilläkin olisi päässyt, mutta niin turisteiksi ei tällä kertaa ryhdytty. Sieviä vaunuja kuitenkin.


Reissumme parhaita anteja oli Riitan tarjoama paikallisapu, yksityistunnit ja seuranpito. Hassua että pitää mennä Buenos Airesiin tutustumaan paremmin toiseen keskisuomalaiseen tanssinharrastajaan... mutta hyvä näinkin. Riitan kodin terassilla vietettiin jouluaattoakin Buenos Airesin tähtitaivaan alla. Erilainen mutta ihana jouluaatto sekin.

Pepe ja Riitta treenaa. Minä onnistuin saamaan flunssan reissumme loppupäivinä, joten ihan viimeisillä tunneilla istuin osan aikaa ja tein muistiinpanoja, ja Pepe sai hyödyntää molempia naisopejamme urakalla. Riitan lisäksi otimme tunteja Maya Gaillardilta. Maya on yksi majatalon ryhmätuntien opettajista, ja jotenkin hänen opetustapansa kolahti meihin oikein positiivisesti.

Kauniita vanhoja rakennuksia oli sekaisin omituisten ja rumien kanssa, ja kaikkia ei valitettavasti oltu entisöity yhtä kauniisti.
Mielenkiintoinen tapa pysäköidä... mitenhän tuo keskimmäinen tuolta lähtee?

Lounaalla tanssitreenien jälkeen majatalon läheisessä ravintolassa nimeltään Pipi Cucu, Riitta otti kuvan.

Buenos Aires osa 1

Kuvien lataaminen on tällä kertaa hitaampaa kuin mikään koskaan ikinä, mutta yritetään. Olimme siis Pepen kanssa tangolomalla Buenos Airesissa sillä välin kun Irene oli Suomi-lomalla.

Kaupunki oli kiva, käveltiin paljon sekä luonnollisesti ravattiin tanssikenkä- ja vaatekaupoissa.

Suomalainen tanssituristi kiittää selkeästi merkittyä tietä tanssilavalle:


Ja sieltähän se lava löytyi. Tapanintansseissa tarkeni ja minua haki jopa muutkin kuin Pepe!


Metrolla oli helppo kulkea, tosin asemalla Peru Pepe kysyi että joko me mentiin liian pitkälle?


Asuimme Caseron Porteno -guesthousen suojissa. Puutarhan ja kahden päivystävän kissan

lisäksi majatalon erikoisuuksiin kuuluu tanssisali ja huoneen hintaan kuuluvat päivittäiset tangotunnit. Tuli jopa ihan omin päin treenailtua kun salia sai käyttää ilmaiseksi.

Pienenä yllätyksenä havaitsimme että tangokaupat avasivat ovensa aikaisintaan kello 11 aamupäivällä, mutta useat avasivat vasta kello 14 iltapäivällä. Tämä tietysti selittyi sillä, että milongat eli tangotanssit alkoivat aikaisintaan kello 23 ja kuulemma useimmat menevät tansseihin vasta siinä yhden aikaan yöllä. Ei kai sitä sitten olla aamukahdeksalta kenkäkaupan rivassa kiinni, toisin kuin me reippaat turistit.

Outoa oli myös se, että monilla tangokaupoilla ei ollut minkäänlaista kylttiä kadulla, näyteikkunasta nyt puhumattakaan. Piti tietää tarkka osoite, sekä mitä summeria painaa, ja osata vielä vikistä ovipuhelimeen jotain vakuuttavan kuuloista kenkien ostosta jotta pääsi edes sisään. Tämän ylläolevan kauniin oven takana oli Soy Porteno -kenkäkauppa.

Huomasimme, että Finlanders-yhtyeellä on sivubisnes Buenos Airesissa.


Cabanas Las Lilas -ravintolassa oli riittävän isot pihvit. Ja hyvää!

Nyt riitti lataaminen tällä kertaa. Ehkäpä lähipäivinä lisää.

Pitkästä aikaa

Kiireiseen loppuvuoteemme mahtui Irenen koulun näytelmäprojekti, Vuokon sekä Antin ja Annelin vierailut, työkiireitä sekä valmistautumista vuodenvaihteen ulkomaanmatkoihin. Irene oli joulun Suomessa ja Pepe ja Kristiina Argentiinassa, Buenos Airesissa.

Kotiin on reissuilta palattu ja Mummi ja Pappa ovat liittyneet joukkoon.

Valokuvia ja muuta tulossa pikku hiljaa...