Kulttuurikolahduksia eli saako rapsuttaa?

Asun itselleni vieraassa kulttuurissa, enkä tietenkään voi olettaa että kaikki ympärilläni toimivat siten kuin minä olen tottunut. Epämukavuusalueella olemiseen tottuu, ja jonkun ajan kuluttua jotkut asiat eivät enää hierrä.

Edelleen löydän itsestäni kuitenkin ärsytysnappuloita, joita en saa neutraloitua. On päiviä, jolloin jokin yksittäinen asia hyppää erityisesti silmille.

Eilen minua ärsytti erityisesti monien tansanialaisten miesten tapa nostella ja rapsuttaa perhekalleuksiaan julkisilla paikoilla, toki onneksi vaatteiden läpi. Kadulla kulkiessa silmään osuu jatkuvasti mies käsi haaroissaan. Olettaisin että suurin osa miehistä ei edes tiedosta asiaa, mitään tarkoituksella provokatiivista siinä ei tunnu olevan.

Jos tällainen käytös ei tavallista tansanialaista häiritse, niin silloinhan se on vain minun ongelmani enkä voi mennä kertomaan ihmisille että kyllä ne varusteet siellä pysyvät, ei tarvitse koko ajan tarkistella. Toisaalta olen kuullut tapauksistakin jossa haarovälin rapsuttaminen työpaikkahaastattelussa vaikutti kielteisesti. Saattaisi siis olla hyödyllistäkin miesten tämä tiedostaa.

Päivän huipentumana toimistooni tuli nuori hermostunut mies selvittämään yhtä asiaa vähän heikolla englannillaan. Minä istuin pöytäni ääressä, hän tuli seisomaan pöytäni eteen - ja se käsi meni sinne haaroihin juuri silmieni korkeudella.

Lyhyen keskustelumme ajan käsi palasi turvapaikkaansa muutaman kerran, ja lopuksi sama käsi ojennettiin minulle käteltäväksi. Äy. Käsidesiä kaipasin sen jälkeen.

Suomalaiset miehet on kyllä aika mukavia.

Ruaha jouluna 2012

 Vietettiin joulua siis Ruahan kansallispuistossa, ja oli mukavat pari päivää ja yötä.

 Nähtiin paljon eläimiä, toki samoja nähty ennenkin mutta nyt joitain aika läheltä ja oli vähän tapahtumarikastakin...

 Nämä ovat "bat-eared foxes" eli suora suomennos olisi lepakkokorvaiset ketut. Saattaa olla että niillä on joku virallisempikin nimi...

Elefantteja nähtiin muutamaankin otteeseen, ja yhden kerran lauman matriarkka piti meidän läsnäoloamme uhkaavana ja hätisti meidät pois. Oli aika jänskä tilanne vaikkei varsinaista vaaraa ollutkaan. Laumassa oli pari pientä fanttia mukana, ja vahingossa saavuimme paikalle siten että lauma oli meidän automme ja saalistavien leijonien välissä.

 Mwagusi oli tosi hieno paikka, vähän kalliimpi kuin jotkut aikaisemmat joissa olemme olleet. Ei ehkä aina raaskisi tuollaisessa olla, mutta nyt jouluna se oli mukava.

 "Teltat" oli tällaisia luksusyksiöitä, ja ruoka oli tosi hyvää.

En tiedä pitävätkö paikallisoppaat minua kummallisena, kun välillä jonkun eläimen lähellä ollessa kuvasin ihan väärään suuntaan... välillä oli pakko ottaa kuvia maisemasta, taivaasta tai jostain puusta.

Leijonan tassun jälkiä tiellä.

 Paviaaneja näkyi paljon, etenkin illansuussa.

Löydä kuvasta leijona. Tämä oli se saalistustilanne jonka lähellä elefantit olivat hermostuneita.

 Mokomat raitapyllyt huomasivat leijonat liian aikaisin, eikä tullut ateriaa leijonalaumalle.

Hienoa oli silti katsella kun iso lauma vaani ja hiipi lähemmäs ja lähemmäs...

Tämä komea herra etsi puolisoa meidän mökin kulmalla.

 Jouluaattona mökkien edestä kulkeva joenuoma oli ihan kuiva. Joulupäivänä vettä alkoi tulla.

 Pukkia ei nähty, mutta tonttuja oli liikkeellä runsaastikin ja saatiin lahjojakin.

Sateen uhatessa muutama paikallinen puu-hyrax eli puussa asuva dassie päätti muuttaa kuivempiin oloihin mökkimme olkiseinien sisään. Tapasin yhden yöllä vessassa käydessäni, kaveri lähti kattoparrun päältä aika vilkkaasti karkuun. Pelästyi varmaan enemmän kuin minä.

Kauniita liskoja...

... ja hyeenoita.

Joulupäivän iltana leiriin palatessa huomattiin että päivän sateiden aikana reitille oli kaatunut puu. Sitä sitten lähdettiin kiertämään.

Ja tässä tulos. Kehtasivat maastoautolla jäädä jumiin mokomaan ojaseen, eikä tietysti edes lapiota autossa. Sekä oppaamme että kuskimme olivat ihan mukavia mutta eivät kovin kokeneita, etenkään kuski. Siitä kuitenkin muutaman vaiheen ja parin auttajan turvin päästiin takaisin leiriin.

Tapaninpäivän aamuna oli vettä jo tämän verran.

Otin melkein 600 kuvaa reissulta, vähän tuli innostuttua... yritän muistaa laittaa vielä tienvarsikuvia matkan näkymistä.