Mitä ei risteyksestä löydy, ei tarvita!

Etelä-Afrikassakin oli monissa risteyksissä kauppiaita myymässä sanomalehtiä ja kaikenlaista muuta ajankohtaista. Täällä risteysvalikoimat ovat vielä monimuotoisemmat.

Viimeaikoina auton ikkunasta olisi voinut ostaa ainakin:

- vettä, limsaa, sipsejä (perunaa, kassawaa ja jamssia), jäätelöä ja erilaisia pähkinöitä.
- viinilaseja, posliinimukeja, kattiloita ja paistinpannuja, kauhoja ja lastoja, posliinikulhoja
- Tansanian karttoja, seinätauluja joissa on esim kaikki ruumiinosat englanniksi, eri maiden lippuja, eurooppalaisten jalkapalloseurojen lippuja
- pehmoeläimiä, pastellivärisiä nokkahuiluja (4 eri väriä), rumpuja, erilaisia soivia muovileluja
- lukulaseja, aurinkolaseja, lippalakkeja
- autolehtiä, naistenlehtiä, sanakirjoja, uskonnollisia kirjoja ja bisneskirjoja
- ratinsuojuksia, automerkkejä tarroina ja kangasmerkkeinä, istuimenpäällisiä
- tennissukkia, t-paitoja, pikeepaitoja
- kännykkäautolatureita, muistitikkuja, puheaikaa

Paras yksittäinen tuote oli ehkä tänään näkemäni muoviapina joka pyöritti käsivarsiaan banaanit käsissä ja soitti instrumentaaliversiota Ace of Base -hitistä "All that she wants". Joihinkin näihin tavaroihin liittyy myyjien rooliasut, esimerkiksi posliinimukien myyjällä on kokkivaatteet päällä. Liekö tulleet kokkihatutkin samassa krääsäkontissa.

Kaiken mitä ei ikkunasta saa ostettua saisi sitten kyllä ostettua kadunvarresta jos vaan pysähtyisi. Huonekaluja, autonrenkaita ja muita varaosia, hiiligrillejä, tietysti taidetta, vaatteita, kenkiä, keinokarvahattuja... tervetuloa vaan shoppailemaan!

No on täällä mukavaakin

Toisin kuin edellisestä kirjoituksesta voisi päätellä, on täällä ihan mukavaakin. Jopa töissä. Tansanialaiset ovat sydämellisiä ja helposti lähestyttäviä, joskin suunnitelmallisuudessa on joskus pientä säätämistä... mutta kenelläpä ei.

Irene viihtyy koulussa, kaverit ovat joskus hölmöjä mutta sitäkin sattuu muuallakin. Tämän viikon Irene on luokkaretkellä maanantaista perjantaihin, ohjelmassa telttailua, pienelle vuorelle patikointia, safari kansallispuistossa ja afrikkalaiseen kulttuuriin tutustumista. Ei hassumpaa!

Meidän muuttokuorma tuli, kirjat, levyt, vaatteet ja ennen kaikkea AUTO! Ja viime viikolla se saatiin jopa rekisteriin eikä asiaa hoitanut heppu edes huijannut meitä paljoa, kustannukset jäivät kohtuullisiksi. Pepen hierontapöytä saapui myös, ja hoitohuone on kunnossa.

Nyt on vuoden kuumin aika, eikä se ole niin kamalaa kuin kuvittelin. Kosteaa on, ja pikku hiki on herkästi pinnassa mutta siihen tottuu. Jos pystyy olemaan ulkona ja ei suorassa auringonpaisteessa, keli on oikein mukava. Yleensä aina tuulee pikkuisen, aurinko paistaa ja meri kimmeltää. Jos pitää olla sisätiloissa joissa ei ilma liiku, meinaa hikittää aika tavalla. Jotenkin on helpottavaa nähdä, että hiki se on paikallisillakin. Monet kuljettavat mukanaan perinteistä kangasnenäliinaa jolla sitten pyyhitään kokouksissa hikeä naamalta ja niskasta.

Dar es Salaam (Rauhan Satama) on tosi vihreä kaupunki, ja enimmäkseen täällä on mukava olla ja kulkea. Ihmiset moikkailevat kadulla ja kaikki mielellään kokeilevat osaanko swahilinkielisiä tervehdyksiä. Englannilla pärjää onneksi täällä Darissa aika hyvin ainakin jokapäiväisissä askareissa.

Ensi viikolla mennään kollega-Jukan kanssa kielikurssille, jotta päästään vähän paremmin juttelemaan silloinkin kun mennään Darin ulkopuolelle. Täälläkin on kyllä tullut tilanteita, joissa tilaisuuden esiintyjistä osa päättääkin puhua swahilia... olisi hyvä edes ymmärtää vähän paremmin.

Aurinkoisia terveisiä täältä!

Tehokasta ajankäyttöä

Tänään kello 11 oli sovittu palaveri erään tansanialaisen valtionorganisaation kanssa. Tarkoituksena oli kouluttaa suhteellisen isoa joukkoa ihmisiä siitä miten projektisuunnittelumme tapahtuu, jotta saadaan yhdessä laitettua suunnitelmia kasaan ja oikeaan muotoon. Eilen kello 15 tuli sähköpostitse kokousvalmisteluviesti, jossa lähetettiin meille 200 sivua tekstiä esitiedoksi ja vahvistettiin palaveri. Kommentoin siihen että emme ehkä ehdi lukea kaikkea läpi ennen kokousta, mutta että varmaan joku läsnäolijoista voi ottaa sieltä esiin olennaisia asioita jos on tarpeen.

Tänään klo 10 tuli siihen vielä kuittaus ettei tarkoituskaan ollut kaikkea lukea, ja että tavataan kello 11 sovitussa paikassa erään korkeakoulun tiloissa. Olimme paikalla suomalaiseen tapaan kello 10.50, ja menimme kokoustilan luokse. Siellä olikin toinen tilaisuus, joten aloimme soitella yhteyshenkilöillemme kysyäksemme missä kokoushuoneessa tavataan. Toisen ("henkilö A") puhelimeen ei saanut yhteyttä ja toinen ("henkilö B") ei vastannut, tekstasi olevansa kokouksessa.

Selvittelimme sitten asiaa paikanpäällä ja meidät ohjattiin rehtorin sihteerin luokse. Hän soitteli vähän aikaa ja sanoi sitten että sellaista kokousta ei koulun tiloihin ole varattu. Heti sen jälkeen tulikin sitten tekstari ja sen jälkeen soitto B:ltä: kokous oli päätetty siirtää toisen tärkeän palaverin vuoksi, ja eikö A. ollutkaan ilmoittanut meille?

Otettiin sitten taksi ja todettiin että mennään lounaalle ja sen jälkeen meidän kotitoimistoon kirjoittamaan rästihommia. Kun ruoat oli tilattu, tuli tekstiviesti B:ltä: "voitteko tulla tänne?" vastasimme että vähän hankalaa kun ehdittiin jo lähteä keskustasta pois.

Hetken päästä sitten tuli soitto: kokous peruttiin, koska organisaation johtoryhmä oli yhtäkkiä oivaltanut että maanantaina (tänään on perjantai) on tulossa konsultteja joiden kanssa pitäisi kaksi päivää työskennellä toiseen projektin asiaan liittyen. Jottei jäisi viime tinkaan, päättivätkin pitää valmistelupalaverin siihen liittyen.

Valmistelupalaverissa oli tullut esiin kiireellisiä kysymyksiä, jotka piti välittömästi selvittää minun kanssani joten voisinko mitenkään tulla käymään? Olin siinä kohtaa syönyt lounaani, joten lupasin tulla ja olla paikalla 30 min kuluttua. Hässäköin itseni taksiin ja kiidin paikalle.

Ja odotin 45 min... Koska B oli mennyt käymään pankissa. Hänen palattuaan käytiin läpi kiireelliset kysymykset. Puolet olivat sellaisia joihin vastaukset löytyvät projektidokumentistamme, jonka valmisteluun organisaatio oli osallistunut, ja joka kaikkien heidän periaatteessa oli pitänyt lukea. Toinen puoli oli niitä kysymyksiä joiden takia maanantain palaveri järjestetään, jotta ne asiat saataisiin sovittua.

Sitten mukava tunti liikenneruuhkassa ja kotiin. Tuottoisa päivä!

Niin että kun on tullut kyselyitä että miksei blogiin tule päivityksiä, niin siksi että minä teen niin kiireisenä Tärkeitä Asioita etten kerkee.