maanantai 22. syyskuuta 2008

Pilanesberg ja Sun City

Koulussa oli nelipäiväinen viikonloppuvapaa, ja sen kunniaksi lähdettiin ystäväperheen kanssa viikonloppulomaselle. Pilanesberg on meiltä Pretoriasta kahden tunnin päässä oleva luonnonpuisto, joka on ikivanhassa jättimäisen tulivuoren kraaterissa. Ympyränmuotoisen vuorijonon keskellä elää leijonia, sarvikuonoja, virtahepoja, elefantteja, leopardeja, kirahveja, apinoita, kaikenlaisia antilooppeja ja lintuja jne.


Majapaikkamme Bakubung oli jollakin kielellä "virtahevon kansa" ja keskellä olevalla lammella kuulemma välillä asusteleekin virtahepoja. Nyt on ollut niin kuivaa ja lammessa liian vähän vettä, että hipot olivat muuttaneet isommalle lammelle kauemmas puistoon.


Lauantaiaamuna kuudelta lähdettiin riista-ajelulle eläimiä katselemaan tavallista isommassa avoautossa. Opas ja kuljettaja Oliver kertoi ensimmäiseksi, että jos joku iso eläin nähdään on oltava hiljaa ja pidettävä raajat ja päät auton sisäpuolella. Kuulemma eläimet ajattelevat autoa yhtenä yksikkönä ja niille ei kannata antaa sitä ajatusta että siellä on jotain mielenkiintoista sisällä.


Kissapetoja ei nähty, ilmeisesti siihen olisi ollut paremmat mahdollisuudet illalla. Kirahvi söi puunlehtiä hyvin rauhallisesti tien vieressä.


Sympaattinen sarvikuonokin nähtiin. Se rymisteli pusikossa pitkän aikaa ennen kuin uskaltautui ylittämään tien ihan automme edestä. Yllättävän ketterästi kolme tonnia sarvikuonoa kipitti kun vauhtiin pääsi.

Vitsi Ireneltä: Miksi sarvikuonon nimi on juuri "sarvikuono"? - No kun pelkkä "kuono" olisi niin tyhmä nimi.


Kaksi nuorta elefanttiurosta söi ja puhisi puskissa eri puolilla tietä. Toinen vähän pelotteli meitä töötöttämällä ja heiluttamalla korviaan uhkaavasti ennen kuin uskalsi mennä tien yli kaverin seuraan.


Sunnuntaipäivä ennen kotiin lähtöä vietettiin Sun Cityn valtavassa vesipuistossa. Tämä ei siis ollut mikään Serena, vaan vuoren juurelle ja vähän rinteellekin rakennettu vapaa-ajan viettopaikka jossa on muun muassa keinotekoinen hiekkaranta ja iso aaltoallas (kuvassa), vesiliukumäkiä, keinojoki jossa saa kellua renkaan varassa, ravintoloita, trampoliineja, piknik-nurmikoita... tänne tullaan uudelleenkin.

Kohta tulee onneksi ensimmäiset vieraat Suomesta, joten saamme hyvän syyn käydä uudelleenkin molemmissa paikoissa. Nyt oltiin kaksi yötä Pilanesbergin puolella, seuraavaksi ehkä päiväretki tai vaikka hotelli Sun Cityssä.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Koulupuku

Etelä-afrikkalaisissa kouluissa on yleensä koulupuvut. Iltapäivisin kaupungilla näkee lapsia monenvärisissä kouluasuissa. Tyypillisesti pukuun kuuluu kauluspaita, viileällä pikkutakki tai villatakki, tytöillä vekkihame ja pojilla suorat housut tai shortsit. Usein myös solmio on osa koulupukua, sekä pojilla että tytöillä.

Irenenkin koulussa on koulupuku, mutta sen käyttäminen ei ole pakollista. Puku on muutenkin hieman käytännöllisempi, sopiva koulupäivän puuhiin ja leikkeihin. Pukuun kuuluu tummansininen tuulipuku sekä valkoinen ja musta t-paita, tietysti AISJ-painatuksella kaikki.


AISJ = American International School of Johannesburg. Irenen koulu Pretoriassa on siis Johannesburgissa olevan koulun toinen, rinnakkainen ala-aste. Johannesburgissa on kaikki luokat esikoulusta lukion viimeiseen, Pretoriassa on eskarista kuudenteen.

Koulupuvussa oli vielä sekä siniset että punaiset shortsit. Kivoja, mukavia vaatteita. Varmaan tulee käytettyä etenkin kun kuumat säät alkavat. Monet säilyttävät tuulipukua koulussa, sieltä se sitten löytyy jos tuleekin yllättäen vaikka sadekeli tai tuulinen päivä.


Irene arveli että kaverit Suomessa ovat jo saattaneet unohtaa miltä Irene näyttää. Terveisiä luokalle Jyskään!

maanantai 15. syyskuuta 2008

Kilpikonnalle istuminen kielletty!

Poikkeuksellisesti kertoo Irene:
Me oltiin lintupuistossa. Siellä oli kaksi komeaa kurkea kuten kuvasta näkyy. Katseltiin niitä ravintolan terassilta.

Lintupuisto ei edes ollut kaukana, kun se oli ihan Pretorian keskustassa. Siellä oli iso lampi ja hienot maisemat, ja linnut näyttivät viihtyvän siellä.


Pepe tuossa kutittelee kilpikonnaa ja yrittää maanitella sitä, että otapas pari hölkkäaskelta. Kilppari oli niin nopea, että puuhun oli laitettu kyltti jossa luki että kilpikonnalla ei saa istua! Kilpikonna saattaa olla aika saman ikäinen kuin Pepe. Se oli löydetty noin isona ja tuotu sinne puistoon, joten ne eivät tienneet tarkkaan miten vanha se on.

Tämä on punkkarikurki. Onkohan sillä esitys täällä? Täytyy ostaa liput.


Leikkipuisto oli myös kiva paikka. Se oli ihan lintupuiston vieressä. Äiti halusi välttämättä laittaa tämän kuvan.



Terveisiä kaikille tutuille Pretoriasta toivoo Irene.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Kevättä kotikadulla

Käytiin eilen iltahämärissä kävelemässä kotikatumme päästä päähän ja dokumentoitiin samalla vähän kevätkukkia ja muita maisemia. Tänään oli 31 astetta lämmintä ja illalla ei kylmennytkään, vaan oli samettisen leppeä ilta. Syötiin illallinen terassilla eikä tehnyt mieli kaivaa villatakkia esiin. Vielä vähän aikaa tällaista niin pääsee uimaan.

Tämän naapurin puutarhuri on joko ahkerampi tai kokopäiväisemmin töissä kun meidän, kun jaksaa kikertää pensaista pallukoita.



Tällaisia kauniita kukkapenkkejä osa on laittanut aitojen ja porttien ulkopuolelle kadun viereen. Kuivaa vaan on, sateita odotetaan kovasti, silloin vasta kaikki puhkeaisi kunnolla kukkaan. Nyt on myös aika pölyistä, allergikot saavat oireita. Minäkin olen pistellyt antihistamiineja, muuten vuotaa nenä koko ajan.



Keskellä oleva oranssi kukka on täällä nimeltään "bird of paradise" eli paratiisilintu. Suomessa olen joskus nähnyt kukkakaupassa vastaavia. Puutarhojen tyyli on varsin runsas ja rönsyilevä, vieri vieressä on jos vaikka minkälaista kasvia jotka tursuavat mehukkaasti aitojen läpi ja yli.

Meidän portin pielessä kasvaa tällainen. Lehtiä ei ole vielä ehtinyt tehdä, mutta kukat ovat hienoja.
Tällä kadulla kaikki tontit ovat rinnetontteja, tällainen ihana pöheikkö peittää yhden aidan ja näkymän takana olevaan taloon.


Pitäisi ilmeisesti kaivaa joku kasvikirja esiin... nyt ollaan tasolla "sininen kukka".



Pusero sointuu hienosti kukkasiin, joiden nimestä ei jälleen kerran ole hajuakaan... pitäisiköhän alkaa tehdä kasviota, kun Irenen luokka Suomessakin sellaista tänä syksynä teki. Hieman erilaisia kasveja taitaisi täältä löytyä.

Aiemmassa blogissa juttelimme "pulloharjapuusta", jonka Kale kertoi olevan oikeasti korallipuu. Vuokraisäntämme piipahti viime viikolla ja kysäisin häneltä mikä trampoliinin vieressä olevan puun nimi on. Vastaus: "bottlebrush"! Eli pulloharja! Hahaa, tiedettiin, tiedettiin.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Tellin Viljami muutti meille

Jonkun aikaa asiaa makusteltuaan ja useamman kerran eri liikkeissä vierailtuaan Pepe teki lopulta strategisen päätöksen, ja lauantaiaamuna lähdettiin jousipyssyn ostoon.

12 riviä pitkä tarjous oli jo edelliseltä reissulta valmiina, ja siltä pohjalta kasattiin vaikuttavan näköinen vehje, joka sitten viritettiin millintarkasti käyttäjänsä mitoille. Ei siis mitään koko perheen harrastevälinettä, höh.


Kaupan yhteydessä on oma jousiammuntarata, jossa saa ostamilleen varusteille käyttökoulutuksen. Voisi siellä muutenkin käydä harjoittelemassa, ja yksityistuntejakin on tarjolla.


Luonnollisesti ostettiin myös maali, ja kotipihalle virittäytyi 22 metrinen rata näin ensi alkuun. Keskittyneen näköinen mies suhautteli nuolia tauluun.


Vaikka maali näyttää pieneltä, niin näköjään isompaa ei tarvita.


Parinkymmenen laukauksen jälkeen jo alkaa olla aika siistiä nippua. Kohta ilmeisesti alkaa matka pidentyä. Onneksi meillä on iso piha, vielä hetken aikaa mahtuu harjoittelemaan.

Jousi ja varusteet maksoivat noin 30% vähemmän kuin Suomessa vastaavat, ja jousessa on ikuinen takuu. Sulkahattua ei vielä ostettu, Pepe harkitsi kyllä viritystä Suomesta tuodusta saunahatusta ja pihalta löytyneestä kyyhkysensulasta.... apua...

perjantai 5. syyskuuta 2008

Casual day

Tänään meillä töissä oli Casual Friday. Kyseessä ei kuitenkaan ollut pelkkä lupa pukeutua vähemmän muodollisesti, vaan rahankeruutapahtuma hyväntekeväisyyteen. Ne jotka normaalisti kulkevat puvussa, tulivat farkuissa, ja farkkukansa pisti pikkutakin tai kukkamekon tai mitä vaan tavallisesta työasustaan poikkeavaa. Yksi koodari tuli vastaan aikido-asussaan.

Ohjelmassa oli myös kakkuhuutokauppa.


Halukkaita pyydettiin leipomaan jotain huutokaupattavaa, ja tänään sitten kahvitunnilla huutokaupattiin kakkuja. Huusin ensimmäisen tarjolla olleen 75 randilla (n. 7 euroa), joka olikin koko tänään mukana ollut käteiskassa. Sen jälkeen homma vasta pääsi vauhtiin, kallein suklaakakku keräsi yli 400 randia. Siinä olikin mukana jo merkittävää syndikointia, taisi olla kuuden hengen porukka.
Tässä talossa työskentelevistä valtaosa on mukana jossain projektissa jossa kehitetään jotain apua vähempiosaisille. Tietotekniikkaa ja työmahdollisuuksia köyhiin maalaiskyliin, vammaisille sopivampaa kaupunkisuunnittelua, tietoteknisiä apuvälineitä kuuroille ja sokeille... Ehkä tämä jatkuvasti mukana oleva tietoisuus omasta hyvästä tilanteesta saa aikaan sen, että tällaisiin tempauksiin osallistutaan aika innolla ja myös hyvällä huumorilla.
Kakkuhuutokaupassa nähtiin monta loistavaa kaksintaistelua mm yhden johtajan ja ohjelmoijan välillä, jotka kävivät pitkän ja vaiherikkaan taistelun minttusuklaatortusta. Koodari sai voittaessaan valtavat suosionosoitukset, ja me kaikki monet hyvät naurut.

tiistai 2. syyskuuta 2008

Rutiineja

Elämässämme alkaa olla jo jonkinlainen muoto ja rutiini. Vielä varmasti tulee uusiakin rutiineja sitten kun Pepe aloittelee töitä, ja myös sitä mukaa kun Irenen kielitaito kehittyy ja tulee lisää kavereita. Tällä hetkellä arkipäivämme menevät suunnilleen näin:

06:18 aurinko nousee ja silmät alkavat raottua

06:30 herätyskello soi, vetkuttelua sängyssä, hälytyslaitteet pois päältä, suihkuun ja kahvin keittoon.
- Huomenta!
- Huomenta!
- En mene kouluun!

07:00 - 07:20 kouluunlähtötoimenpiteet.
Irene nousee ja pukee pidemmän tai lyhyemmän maanittelu-motivointi-avustus-hermostuminen-kierteen jälkeen (nuo siis aikuisten toimenpiteitä). Minä syön samalla omaa aamiaistani, puen päälleni vaatetuksesta vielä puuttuvia palasia ja käyn hammasharja suussa välillä hoputtamassa.

07:20-07:34 Irenen aamiainen
Aamiainen syödään meillä vielä seisaaltaan kun ei ole ehditty tai saatu aikaiseksi ostaa baarijakkaroita keittiön tiskin ääreen, ja ruokapöydän ääreen ei ehditä mennä. Aamiainen on arkisin kahvia, leipää ja leikkeleitä, joskus lisäksi banaani tai jogurttia.
Irene on siirtynyt syömään koulun lounasta joten eväät tehdään vain äidille silloin kun muistetaan.

07:35 bussille
Koulubussi hakee Irenen katuportin ulkopuolelta. Asumme siis ns. suljetulla kadulla, kadun molemmissa päissä on sähköportti. Näin ollen katumme on hyvin hiljainen ja rauhallinen, muita ei kulje kuin asukkaita ja joitain puutarhureita tms.

Bussille mennään puolijuoksua toinen paahtoleipä vielä kädessä. Yleensä olemme ennen bussia paikalla niin kuin pitääkin. Aikuisen pitää saattaa koululainen bussille ja olla vastassa iltapäivällä. Bussi tulee aikataulun mukaan 07:42, yleensä täsmällisesti tai pikkuisen etuajassa.

07:45 Kristiina töihin
Ylijäänyt paahtoleipä linnuille, pikameikkaus koska sitä ei lasta hoputtaessa vielä ehtinyt tehdä, eväät, läppäri, käsilaukku ja muut releet mukaan ja ovesta ulos. Meillä ei vielä ole toista autoa, joten Pepe vie useimmiten Kristiinan töihin ja hakee Irenen kanssa illalla.

Päivällä Irene on koulussa, Kristiina töissä, Pepe käy kuntosalilla, käy ruokakaupassa ja muita hankintoja tekemässä, odottaa pesukoneen toimitusta... mikä milloinkin on ajankohtaista. Viime päivinä Pepe on ollut osan päivää Irenen kanssa koulussa epävirallisena kouluavustajana ja tulkkaamassa tarvittaessa. Luonnollisesti koulun ja opettajan tuella ja siunauksella. Tämä on vähentänyt kouluangstia merkittävästi.

15:10 Bussi tuo Irenen kotiin, tai niinä päivinä kun Pepe on koulussa, Pepe tuo Irenen kotiin.

16-17 välisenä aikana Pepe ja Irene hakevat Kristiinan töistä.

Tämän jälkeen mennään joinain päivinä kuntosalille uimaan ja treenaamaan, tai sitten vaan kotiin, tai tehdään pakollisia hankintoja kotimatkalla ennen kuin kaupat menevät kiinni. Useimmissa paikoissa kaupat menevät kiinni 18 paikkeilla, ruokakaupat ovat pidempään auki.

Kotona hypitään trampoliinilla, luetaan, piirretään, katsellaan telkkarista luonto-ohjelmia, leikitään uudella(!) Wii Fit -liikuntapelillä tai Irene pelaa Sims-peliä.

Iltaruoka on syystä tai toisesta siirtynyt 18-19 välille, sekä koulussa että työpaikalla lounasaika on myöhemmin kuin Suomessa. Iltapalaa ei enimmäkseen syödä, Irene syö joskus banaania, jogurttia tai muuta sellaista jälkiruoaksi tai iltapalaksi.

20-21 välissä aletaan iltatoimille.
Talossa on monta kylppäriä ja kaikissa isot ammeet, joten Irene tykkää käydä silloin tällöin vaahtokylvyssä, se rentouttaa mukavasti iltaa kohti. Vähintään kuratassut pitää pestä, pihalla ja trampalla kun tulee oltua paljain jaloin. Sisäänkin kulkeutuu aina sen verran likaa että aikuisillakin on jalkapohjat likaiset jos kulkee paljain jaloin sisällä.

21:00-21:30
Siirrytään makuuhuoneiden puolelle nukkumaan ja lukemaan sängyssä vielä vähän. Laitetaan ovet lukkoon ja hälyt päälle.
- Hyvää yötä!
- Hyvää yötä!
- En mene huomenna kouluun!

maanantai 1. syyskuuta 2008

Pankkiasioita

Piti avata pankkitili paikalliseen pankkiin. Ensikatsomalta tuntuisi että sitä ei tarvitse: palkka tulee suomalaiselle pankkitilille, jolta voi maksaa suomalaisen Visakortin laskut. Visa käy melkein joka paikassa, ja sillä saa automaatistakin rahaa joka nurkasta.

Karvas totuus kuitenkin paljastui jo siinä vaiheessa kun yritin hankkia kännykkäliittymää. Ei auttanut työlupa, ei vuokrasopimus, ei suosituskirjeet Suomesta eikä täältä. Kaikki tällaiset palvelusopimukset tehdään vain suoraveloitussopimuksella, ja sitä varten on oltava paikallisen pankkitilin tiedot. Jos ei ole, niin rouva on hyvä ja ostaa pre-paidin.

Rouva osti. Mobiilin nettiyhteydenkin sai pre-paidina, ja kuntosali suostui tekemään kuukausiveloitukset luottokorttitililtä. Jopa vakuutusyhtiöstä löytyi joustoa niin paljon että Visa kelpasi, kun uhkasin vaihtaa yhtiötä. Lopulta löytyi se viimeinen linnake joka ei jousta: kunnallinen vesi-, sähkö-, kaasu ja puhtaanapitolaitos. Ei joustanut kyllä juuri muissakaan asioissa.

No, sitten mentiin pankkiin. Mukana oli kopio passista, kopio viisumista, kopio vuokrasopimuksesta (jolla siis todistetaan että on osoite, samaan tarkoitukseen kävisi myös vaikkapa kotiin tullut sähkölasku mutta sitä ei nyt sattuneesta syystä ollut...), kirje suomalaiselta työnantajalta jossa kerrottiin täällä oloni syy, paljonko saan palkkaa ja muita taloudellisia yksityiskohtia. Myös paikallisesta työpaikasta oli kirje varmuuden vuoksi, sekä suosituskirje suomalaisesta pankistani jossa kerrottiin että olen ollut tunnollinen asiakas jo vuodesta 1984.

Pankissa olimme vähän epätietoisia siitä minne pitäisi mennä. Lähin henkilökunnan edustaja opasti, että pitää kirjoittaa Suureen Kirjaan henkilötiedot ja mitähän asiaa, niin kohta joku auttaisi meitä eteenpäin. Hetken kuluttua hyvin pukeutunut herrasmies luki rivini ja tuli luottamuksellisella äänellä kuiskaten kysymään millaisen tilin haluaisin. Minkäslaisia olisi tarjolla? kuiskutin takaisin. Olisi säästötilejä ja investointitilejä, huokasi herra syvälle silmiini katsoen. Sopotin että haluaisin semmosen tilin minne voisi laittaa rahaa ja maksaa laskuja. Hetkinen, henkäisi hän ja hiipi pois.

Hetken kuluttua meidät opastettiin lasikoppiin rouva bankerin palveltaviksi. Voitonriemuisena latasimme dokumenttiarsenaalin tiskiin. Pankkitäti kalpeni ja hissutteli paperinipun kanssa kysymään toimintaohjeita esimieheltään. Palattuaan hän hymyili hieman anteeksipyytävästi, ja sanoi että jos toimittaisin kolmen menneen kuukauden tiliotteet niin he voisivat sitten arvioida saanko avata pankkitilin normaalissa konttorissa vai pitääkö mennä ulkomaalaispalveluyksikköön.



Tässä kohtaa tiedustelin onko jotenkin syntynyt sellainen väärinkäsitys että olisin jotain luottoa hakemassa. Siis tarkoitushan oli avata tavallinen pankkitili, jonne voisi laittaa rahaa, ja josta voisi maksaa laskuja. Näin maalaisjärjellä ajateltuna en mitenkään osannut profiloida itseäni siinä määrin riskiasiakkaaksi että tämä olisi tarpeen.

Seuraavana aamuna heti töihin tultuani lähetin annettuun sähköpostiosoitteeseen pyydetyt tiliotteet ja pyysin pikaista vastausta. Pankkirouva lupasi konttorissa käydessämme että asia selviää puolessa tunnissa tiliotteiden lähettämisen jälkeen. Soitin peräänkin, rouva oli juuri piipahtamassa jossain mutta kollega vastaanotti soittopyynnön ja vakuutti että asiaan palataan pian.

Iltapäivän puolella soitin saman pankin valtakunnalliseen neuvontalinjaan ja tiedustelin mitähän tarvitsee ulkomaanelävän tehdä pankkitilin saadakseen. Kuulemma passi, viisumi, palkkatodistus ja todistus osoitteesta riittäisi. Kerroin pankkikäynnistäni ja neuvoja pahoitteli syvästi, kysyin konttorin ja virkailijan nimeä ja lupasi selvittää asian pikaisesti ja soittaa minulle aivan heti. (Tässä kohtaa kannattaa perehtyä aiempaan kirjoitukseeni Africa time...)

Seuraavana päivänä menimme jännityksestä kalpeina koittamaan onneamme toisen pankin konttoriin. Pepe tuli henkiseksi tueksi, ja arvuuttelimme koko matkan mitä todistuksia tässä pankissa tarvittaisiin. Kenties hepatiittitesti, virtsanäyte tai uimamaisteritodistus?

Metallinpaljastustestin läpäistyämme istuimme uuden pankkivirkailijan eteen, ja latelin vapisevin käsin koko paperinippuni taas pöytään. Hetkinen sanoi daami, keräsi paperit nippuun ja poistui sermin taakse. "Se meni nyt hakeen sulle sitä kakkapurkkia" kuiskasi Pepe. Samassa virkailija jo palasikin ihmettelemään vedet silmissä hirnuvia ja nikottelevia ulkomaalaisia, ja kysyi laitetaanko yhdellä vai kahdella pankkikortilla, ja otetaanko nettipankkipalvelut myös?

****
Seuraavaksi yritämme saada sen sähkösopimuksen, josta anomuksesta puuttui myös yhtä ja toista. Jos se virkailija laittaa sellaiset kyynärpäihin ulottuvat kumihanskat käteen niin minen ala. Paistetaan sitten ruoat nuotiolla ja poltetaan kynttilöitä, tai ostetaan oma generaattori.