tiistai 14. joulukuuta 2010

Kukkuu!

Tälläinenkin päivänsäde piipahti meillä järjestämässä kirjahyllyn alimmat kirjat. Irene toimi kirjojen vastaanottajana, Popo-neito leikki aika pitkään kantamalla kirjoja ihmisille ja viemällä niitä vakavana takaisin.

Terveisiä teille sinne pohjoiseen! Kivoja ihmisiä on täällä kohdattu, niin suomalaisia kuin monia muitakin kansallisuuksia.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Hermanus lokakuussa 2010

Kaikenlaista me ehdittiin tälläkin reissulla tehdä kolmen perheen voimin viikossa.Katseltiin merimaisemia, siihen ei kyllästy. Nähtiin valaitakin tosi paljon, niiden kuvaaminen ei vaan näillä amatöörivälineillä oikein onnistu.

Rannalla oli niin kirkasta että hiekka näytti ihan lumelta. Ihan kuin Suomessa joskus järven jäällä kun tuuli on puhallellut pakkaslumeen.

Pelattiin seurapelejä. Huojuva torni oli kestosuosikki kaikenikäisten keskuudessa. Talossa oli eteläafrikkalainen Monopoli englanniksi ja afrikaansiksi, sitä pelattiin myös ahkerasti ja Tomin johdolla laitettiin säännöt aina välillä uusiksi. "Eihän tässä ole mitään logiikkaa, jos tulee juna-asemalle ja joutuu maksamaan niin sittenhän pitäisi saada matkustaa junalla jonnekin muualle!" "Mut täähän on vaan peli..." "Mut silti! Jotain järkee!"

Käytiin taas katsomassa pingiviinejä Betty's Bayssa. Huomaa coolit aurinkolasit jotka Minna ja Irene shoppasivat paikallisesta boutiquesta.

Oikeiden pingviinien lisäksi nähtiin hyvin uskottava pingviini-imitaatio.

Rantaravintolassa oli kiva istuksia...

...ja lähirannalla piirrellä hiekkaan.

Kalaa syötiin aika paljon. Pepekin maistoi vähän.

torstai 9. joulukuuta 2010

They label them in Nairobi...


This one almost caused an accident by suddenly coming from side street on front of us. First we were surprised, but then we realised he was an Officially Kak Driver.

Kak tarkoittaa afrikaansissa juuri sitä mitä voisi ajatellakin. Tämä tyyppi kiilasi bussimme eteen Nairobissa. Totesimme että siellä näköjään merkitään ajajat taipumustensa mukaan.

Jälkkäreitä

Lomaelämyksiin tuntuu kuuluvan olennaisena osana jälkkärit.

Onni totesi hedelmäjätskien olevan maukkaita mutta hieman kirpakoita.

Irene ei ota riskejä. Brownie jäätelöllä on joko hyvää tai erittäin hyvää.


Kelpo yksilö osui lautaselle tälläkin kertaa.

Korvikkeeksi voidaan hyväksyä suklaakakku jäätelöllä, mutta suhtaudumme lähtökohtaisesti epäluuloisesti ravintoloihin joissa ei ole brownie listalla. Onko semmoinen oikein ravintola ollenkaan???

Taas pienempiä sorrettiin, eikä Elmolle tilattu omaa jätskiä. Onneksi hän on omatoiminen. Haarukka käteen vaan ja veljen kipolle.

Mun lemppari on affogato= vaniljajäätelöä jonka päälle on kipattu kuuma espresso. Sääli vaan että jäätelö on täällä enimmäkseen jotain kasvirasvahöttöä.

Joulua odotellessa

Lassi, Riika, Onni ja Elmo lähtivät viime viikolla ja nyt meillä on aika hiljaista vaikka Antti ja Anneli tulivatkin tilalle. Koitan saada kuvia yhteisistä touhuistamme latailtua, mutta sitä ennen joitain kuvia ja mieleenjääneitä juttuja aiemmilta viikoilta.Kapkaupungissa työmatkalla näin ensimmäistä kertaa kaupungin työläisen jonka selässä luki Shark Spotters Crew, eli virallinen haitähystäjä. Kiikareilla hän katoksensa alla tähysteli haita. Vesi on siellä aika kirkasta, ja kuulemma haille tyypillisen uintiliikkeen ansiosta ne pystyy erottamaan aika kaukaakin. En ole kuullut että Kapissa olisi ollut haiongelmia, mutta näillä leveysasteilla aina joskus onnettomuuksia sattuu.

Eastern Capessa kävin samaisella reissulla, ja taas pääsin opettaja-Cynthian luokse illalliselle. Pyynnöstäni listalla oli myös umngqusho eli "samp and beans", murskattuja maissinjyvä ja papuja kypsennettynä yhdessä. Täytyy opetella tekemään, vaikka onkin yksinkertaista eikä näytä kovin ihmeelliseltä niin se vaan on hyvää!

Cynthian kylään oli tullut sähköt sitten viime käynnin. Näin näppärästi muunnetaan kaasuhella sähköhellaksi. Lisäksi kaasuhella toimii näppäränä varajärjestelmänä, koska sähkökatkoja tulee kuitenkin. Eikös ole kätevä systeemi?

Puutarhurimme päätti jäädä eläkkeelle ja yhtäkkiä lakkasi tulemasta töihin. Yritimme löytää uutta. Tämä ehdokas oli omistamansa virkapuvun osalta luonnollisesti erityisen vahvoilla. Oltaisiin me tämä Marthan velipoika palkattukin, mutta hän asuu sen verran kaukana ettei pari päivää viikossa työllistävä homma Pretoriassa oikein kannata. Nyt Marthan poika Percy toimii puutarhurina kun yo-kirjoituksetkin ovat jo ohi.