Pankkiasioita

Piti avata pankkitili paikalliseen pankkiin. Ensikatsomalta tuntuisi että sitä ei tarvitse: palkka tulee suomalaiselle pankkitilille, jolta voi maksaa suomalaisen Visakortin laskut. Visa käy melkein joka paikassa, ja sillä saa automaatistakin rahaa joka nurkasta.

Karvas totuus kuitenkin paljastui jo siinä vaiheessa kun yritin hankkia kännykkäliittymää. Ei auttanut työlupa, ei vuokrasopimus, ei suosituskirjeet Suomesta eikä täältä. Kaikki tällaiset palvelusopimukset tehdään vain suoraveloitussopimuksella, ja sitä varten on oltava paikallisen pankkitilin tiedot. Jos ei ole, niin rouva on hyvä ja ostaa pre-paidin.

Rouva osti. Mobiilin nettiyhteydenkin sai pre-paidina, ja kuntosali suostui tekemään kuukausiveloitukset luottokorttitililtä. Jopa vakuutusyhtiöstä löytyi joustoa niin paljon että Visa kelpasi, kun uhkasin vaihtaa yhtiötä. Lopulta löytyi se viimeinen linnake joka ei jousta: kunnallinen vesi-, sähkö-, kaasu ja puhtaanapitolaitos. Ei joustanut kyllä juuri muissakaan asioissa.

No, sitten mentiin pankkiin. Mukana oli kopio passista, kopio viisumista, kopio vuokrasopimuksesta (jolla siis todistetaan että on osoite, samaan tarkoitukseen kävisi myös vaikkapa kotiin tullut sähkölasku mutta sitä ei nyt sattuneesta syystä ollut...), kirje suomalaiselta työnantajalta jossa kerrottiin täällä oloni syy, paljonko saan palkkaa ja muita taloudellisia yksityiskohtia. Myös paikallisesta työpaikasta oli kirje varmuuden vuoksi, sekä suosituskirje suomalaisesta pankistani jossa kerrottiin että olen ollut tunnollinen asiakas jo vuodesta 1984.

Pankissa olimme vähän epätietoisia siitä minne pitäisi mennä. Lähin henkilökunnan edustaja opasti, että pitää kirjoittaa Suureen Kirjaan henkilötiedot ja mitähän asiaa, niin kohta joku auttaisi meitä eteenpäin. Hetken kuluttua hyvin pukeutunut herrasmies luki rivini ja tuli luottamuksellisella äänellä kuiskaten kysymään millaisen tilin haluaisin. Minkäslaisia olisi tarjolla? kuiskutin takaisin. Olisi säästötilejä ja investointitilejä, huokasi herra syvälle silmiini katsoen. Sopotin että haluaisin semmosen tilin minne voisi laittaa rahaa ja maksaa laskuja. Hetkinen, henkäisi hän ja hiipi pois.

Hetken kuluttua meidät opastettiin lasikoppiin rouva bankerin palveltaviksi. Voitonriemuisena latasimme dokumenttiarsenaalin tiskiin. Pankkitäti kalpeni ja hissutteli paperinipun kanssa kysymään toimintaohjeita esimieheltään. Palattuaan hän hymyili hieman anteeksipyytävästi, ja sanoi että jos toimittaisin kolmen menneen kuukauden tiliotteet niin he voisivat sitten arvioida saanko avata pankkitilin normaalissa konttorissa vai pitääkö mennä ulkomaalaispalveluyksikköön.



Tässä kohtaa tiedustelin onko jotenkin syntynyt sellainen väärinkäsitys että olisin jotain luottoa hakemassa. Siis tarkoitushan oli avata tavallinen pankkitili, jonne voisi laittaa rahaa, ja josta voisi maksaa laskuja. Näin maalaisjärjellä ajateltuna en mitenkään osannut profiloida itseäni siinä määrin riskiasiakkaaksi että tämä olisi tarpeen.

Seuraavana aamuna heti töihin tultuani lähetin annettuun sähköpostiosoitteeseen pyydetyt tiliotteet ja pyysin pikaista vastausta. Pankkirouva lupasi konttorissa käydessämme että asia selviää puolessa tunnissa tiliotteiden lähettämisen jälkeen. Soitin peräänkin, rouva oli juuri piipahtamassa jossain mutta kollega vastaanotti soittopyynnön ja vakuutti että asiaan palataan pian.

Iltapäivän puolella soitin saman pankin valtakunnalliseen neuvontalinjaan ja tiedustelin mitähän tarvitsee ulkomaanelävän tehdä pankkitilin saadakseen. Kuulemma passi, viisumi, palkkatodistus ja todistus osoitteesta riittäisi. Kerroin pankkikäynnistäni ja neuvoja pahoitteli syvästi, kysyin konttorin ja virkailijan nimeä ja lupasi selvittää asian pikaisesti ja soittaa minulle aivan heti. (Tässä kohtaa kannattaa perehtyä aiempaan kirjoitukseeni Africa time...)

Seuraavana päivänä menimme jännityksestä kalpeina koittamaan onneamme toisen pankin konttoriin. Pepe tuli henkiseksi tueksi, ja arvuuttelimme koko matkan mitä todistuksia tässä pankissa tarvittaisiin. Kenties hepatiittitesti, virtsanäyte tai uimamaisteritodistus?

Metallinpaljastustestin läpäistyämme istuimme uuden pankkivirkailijan eteen, ja latelin vapisevin käsin koko paperinippuni taas pöytään. Hetkinen sanoi daami, keräsi paperit nippuun ja poistui sermin taakse. "Se meni nyt hakeen sulle sitä kakkapurkkia" kuiskasi Pepe. Samassa virkailija jo palasikin ihmettelemään vedet silmissä hirnuvia ja nikottelevia ulkomaalaisia, ja kysyi laitetaanko yhdellä vai kahdella pankkikortilla, ja otetaanko nettipankkipalvelut myös?

****
Seuraavaksi yritämme saada sen sähkösopimuksen, josta anomuksesta puuttui myös yhtä ja toista. Jos se virkailija laittaa sellaiset kyynärpäihin ulottuvat kumihanskat käteen niin minen ala. Paistetaan sitten ruoat nuotiolla ja poltetaan kynttilöitä, tai ostetaan oma generaattori.