Elämässämme alkaa olla jo jonkinlainen muoto ja rutiini. Vielä varmasti tulee uusiakin rutiineja sitten kun Pepe aloittelee töitä, ja myös sitä mukaa kun Irenen kielitaito kehittyy ja tulee lisää kavereita. Tällä hetkellä arkipäivämme menevät suunnilleen näin:
06:18 aurinko nousee ja silmät alkavat raottua
06:30 herätyskello soi, vetkuttelua sängyssä, hälytyslaitteet pois päältä, suihkuun ja kahvin keittoon.
- Huomenta!
- Huomenta!
- En mene kouluun!
07:00 - 07:20 kouluunlähtötoimenpiteet.
Irene nousee ja pukee pidemmän tai lyhyemmän maanittelu-motivointi-avustus-hermostuminen-kierteen jälkeen (nuo siis aikuisten toimenpiteitä). Minä syön samalla omaa aamiaistani, puen päälleni vaatetuksesta vielä puuttuvia palasia ja käyn hammasharja suussa välillä hoputtamassa.
07:20-07:34 Irenen aamiainen
Aamiainen syödään meillä vielä seisaaltaan kun ei ole ehditty tai saatu aikaiseksi ostaa baarijakkaroita keittiön tiskin ääreen, ja ruokapöydän ääreen ei ehditä mennä. Aamiainen on arkisin kahvia, leipää ja leikkeleitä, joskus lisäksi banaani tai jogurttia.
Irene on siirtynyt syömään koulun lounasta joten eväät tehdään vain äidille silloin kun muistetaan.
07:35 bussille
Koulubussi hakee Irenen katuportin ulkopuolelta. Asumme siis ns. suljetulla kadulla, kadun molemmissa päissä on sähköportti. Näin ollen katumme on hyvin hiljainen ja rauhallinen, muita ei kulje kuin asukkaita ja joitain puutarhureita tms.
Bussille mennään puolijuoksua toinen paahtoleipä vielä kädessä. Yleensä olemme ennen bussia paikalla niin kuin pitääkin. Aikuisen pitää saattaa koululainen bussille ja olla vastassa iltapäivällä. Bussi tulee aikataulun mukaan 07:42, yleensä täsmällisesti tai pikkuisen etuajassa.
07:45 Kristiina töihin
Ylijäänyt paahtoleipä linnuille, pikameikkaus koska sitä ei lasta hoputtaessa vielä ehtinyt tehdä, eväät, läppäri, käsilaukku ja muut releet mukaan ja ovesta ulos. Meillä ei vielä ole toista autoa, joten Pepe vie useimmiten Kristiinan töihin ja hakee Irenen kanssa illalla.
Päivällä Irene on koulussa, Kristiina töissä, Pepe käy kuntosalilla, käy ruokakaupassa ja muita hankintoja tekemässä, odottaa pesukoneen toimitusta... mikä milloinkin on ajankohtaista. Viime päivinä Pepe on ollut osan päivää Irenen kanssa koulussa epävirallisena kouluavustajana ja tulkkaamassa tarvittaessa. Luonnollisesti koulun ja opettajan tuella ja siunauksella. Tämä on vähentänyt kouluangstia merkittävästi.
15:10 Bussi tuo Irenen kotiin, tai niinä päivinä kun Pepe on koulussa, Pepe tuo Irenen kotiin.
16-17 välisenä aikana Pepe ja Irene hakevat Kristiinan töistä.
Tämän jälkeen mennään joinain päivinä kuntosalille uimaan ja treenaamaan, tai sitten vaan kotiin, tai tehdään pakollisia hankintoja kotimatkalla ennen kuin kaupat menevät kiinni. Useimmissa paikoissa kaupat menevät kiinni 18 paikkeilla, ruokakaupat ovat pidempään auki.
Kotona hypitään trampoliinilla, luetaan, piirretään, katsellaan telkkarista luonto-ohjelmia, leikitään uudella(!) Wii Fit -liikuntapelillä tai Irene pelaa Sims-peliä.
Iltaruoka on syystä tai toisesta siirtynyt 18-19 välille, sekä koulussa että työpaikalla lounasaika on myöhemmin kuin Suomessa. Iltapalaa ei enimmäkseen syödä, Irene syö joskus banaania, jogurttia tai muuta sellaista jälkiruoaksi tai iltapalaksi.
20-21 välissä aletaan iltatoimille.
Talossa on monta kylppäriä ja kaikissa isot ammeet, joten Irene tykkää käydä silloin tällöin vaahtokylvyssä, se rentouttaa mukavasti iltaa kohti. Vähintään kuratassut pitää pestä, pihalla ja trampalla kun tulee oltua paljain jaloin. Sisäänkin kulkeutuu aina sen verran likaa että aikuisillakin on jalkapohjat likaiset jos kulkee paljain jaloin sisällä.
21:00-21:30
Siirrytään makuuhuoneiden puolelle nukkumaan ja lukemaan sängyssä vielä vähän. Laitetaan ovet lukkoon ja hälyt päälle.
- Hyvää yötä!
- Hyvää yötä!
- En mene huomenna kouluun!
tiistai 2. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Lähetän paljon halauksia sinne kouluangstiselle!
Kuten Irene tietääkin, olen itse joutunut/päässyt ummikkona vieraskieliseen kouluun ja kyllä se alkuun kieltämättä on rankkaa, ärsyttävää ja ehkä pelottavaakin. Voin kuitenkin vannoa, että joulun lähestyessä se sujuu huomattavasti vaivattomammin ja yhtäkkiä sitä vain puhuu, lukee ja kirjoittaa englanniksi. Se on aika ihmeellistä!
Joten Irene, muista, olet ajatuksissani! Voisiko Irene muuten blogata ja kertoa vähän siitä koulustaan? ;-)
Täälläkin tsempitään lähes ummikkoa (Innahan on ennättänyt opiskella enkkua jo kaksi vuotta koulussa). toistaiseksi ollaan oltu positiivisellä mielellä, mutta oli jo hieman vakavampaa laskea matikkaa englanniksi. Piti odottaa isää kotiin joka osaa moiset hieman minua paremmin... akateeminen englanti onkin hieman toista kuin sosiaalinen kielitaito.
Tsemppiä koko perheelle!
Irene kyllä luki ja hyväksyi tuon tekstin, ja naureskeli itsekin noille "en mene kouluun" -jutuille.
Ehkäpä kirjoitamme Irenen kanssa joku päivä yhteisjutun koulusta ja koulupäivän kulusta. Tällä hetkellä jos Ireneltä kysyy millaista koulussa on, vastaus tulee aika lyhyesti: kurjaa/tylsää/ihan ok, vähän päivästä riippuen.
Kyllä me täällä tsemppaillaan, ja Irene oli jo yhden saksalaisen luokkakaverinkin luona leikkimässä ja ihan hyvin meni.
Voi juku, mie en selviäis noista hälyttimistä ja porteista!
Aina avaimet hukassa tai painaisin väärän koodin hälyttimeen tai yksinkertaisesti muistaisin hälyttimen vasta kun se alkaisi ulvoa ulos mennessä/sisään tullessa...
Voimia ja rutistuksia teille kaikille!
Juuri muistelin kuinka Tomi aikoinaan aloitti koulun jenkeissä suomi-englanti sanakirja matkassaan ... alkuun oli haasteita, mutta hienosti homma onneksi lähti sujumaan. Koulussa pidettiin päiväkirjaa englanniksi, ensin Tomin vihossa oli paljon kuvia ja muutama sana, ja vähitellen alkoivat sanat virrata...
Tsemppiä Irenelle ja koko perheelle!! Toivottavat Minna & Marja - Chicagon matkalta
Lähetä kommentti