Kgautswanessa

Aamulla seitsemältä lähdettiin neljän naisen voimin maaseutukierrokselle yrittäjyyshankkeita katsastamaan. Kohteena oli maan pohjoisosassa oleva kyläyhteisö.

Ajomatkan alkupuolella maisemat näyttivät yllättävänkin tutuilta. Vähän kuin Suomessa, peltoja ja metsää, vieläpä havupuita. Metsät on kuulemma istutettu. Neljään kuukauteen ei ole juuri satanut, ja maisema on aika kuiva ja ruskea.

Lähempänä määränpäätä alkoi tulla vuoristoisempaa, hienoja ja aika autioita maisemia joka jatkui ja jatkui ja jatkui... Matkalla ajettiin muun muassa Belfast-nimisen kaupungin läpi, jonka Royal Hotel mainosti tarjolla olevan rugbya isolla ruudulla. Oli pakko lähettää irlantilaiselle tutulle tekstiviestillä terveisiä Belfastista.

Lopulta oltiin perillä. Terveisiä hautomon kavereille Suomeen! On täällä vähän teknologiasuuntautuneempiakin hautomoita, tämä on siitä toisesta päästä. Samassa rakennuksessa oli siis tietokoneluokka jossa järjestettiin koulutuksia, toimintaa vanhuksille ja vammaisille, lapsille, koululaisille, pieni ompelimo ja myymälä jossa myytiin paikallisia puu- ja savikäsitöitä. Varsin hienoja vieläpä. Niin, ja postin palvelupiste, majoituspalveluiden respa ja luultavasti monta muutakin hienoa juttua joita en vaan älynnyt.

Tämä vaikuttava monitoimipalvelukeskus on rakennettu vanhoista kuljetuskonteista, maalin alta erottuivat vielä painolukemat.

Yhteisö asuu vuorien keskellä olevassa laaksossa, mistä johtuen telekommunikaatioyhteydet ovat haasteellisia. Sähkö kylään saatiin vuonna 2004, mutta sähkökatkoja on taajaan joten varmuuden vuoksi kaasukin on käytössä. Kysyin paljonko alueella on väkeä: siinä 100 000 - 120 000 henkeä, kukaan ei tiedä ihan tarkkaan. Ihmiset asuvat useissa kylissä pitkin laaksoa, ja on vaikeaa tavoittaa kauempana asuvia. Keskuksen väki haaveili autosta jolla voisi hakea vanhuksia keskukseen, huonojalkaiset kun eivät kovin kaukaa pääse.

Tyypillinen täkäläinen joukkokuljetusväline, avolavapakettiauto, ei ehkä kuitenkaan ole vanhusten kuljetukseen optimaalinen. Työikäisiä miehiä niillä viedään pitkin moottoriteitä niin että vieressä ajavaa eurooppalaista hirvittää.

Kylässä olisi myös majoituskapasiteettia turisteille, tai oikeastaan tutkijoille ja vieraileville valtion- ja paikallishallinnon ihmisille. Matriarkka ja keskuksen ja projektien johtaja Clara seisoo vierasmajan, boman, portailla.

On vaikeaa päättää mitä reissusta kirjoittaisi. Resursseja ihmismäärään nähden on kovin niukasti ja pientä turhautumistakin ymmärrettävästi ihmisistä huomaa. Mitään ankeaa ja synkkää siellä ei kuitenkaan ollut. Tehdään mitä voidaan sillä mitä on. Maaseudullakin on älykkäitä, sinnikkäitä ja päämäärätietoisia ihmisiä jotka eivät halua jättää omaa yhteisöään. Muualla olisi parempi elanto, mutta onneksi kaikki nekään eivät lähde jotka voisivat pärjätä kaupungissa paljon paremmin. Ilman heitä yhteisö pärjäisi luultavasti huonommin.

Lähtiessämme keskuksen naiset halasivat ja miehet kättelivät lämpimästi, toivottivat tervetulleeksi uudelleen. Varmasti tavataan vielä.