maanantai 8. syyskuuta 2008

Kevättä kotikadulla

Käytiin eilen iltahämärissä kävelemässä kotikatumme päästä päähän ja dokumentoitiin samalla vähän kevätkukkia ja muita maisemia. Tänään oli 31 astetta lämmintä ja illalla ei kylmennytkään, vaan oli samettisen leppeä ilta. Syötiin illallinen terassilla eikä tehnyt mieli kaivaa villatakkia esiin. Vielä vähän aikaa tällaista niin pääsee uimaan.

Tämän naapurin puutarhuri on joko ahkerampi tai kokopäiväisemmin töissä kun meidän, kun jaksaa kikertää pensaista pallukoita.



Tällaisia kauniita kukkapenkkejä osa on laittanut aitojen ja porttien ulkopuolelle kadun viereen. Kuivaa vaan on, sateita odotetaan kovasti, silloin vasta kaikki puhkeaisi kunnolla kukkaan. Nyt on myös aika pölyistä, allergikot saavat oireita. Minäkin olen pistellyt antihistamiineja, muuten vuotaa nenä koko ajan.



Keskellä oleva oranssi kukka on täällä nimeltään "bird of paradise" eli paratiisilintu. Suomessa olen joskus nähnyt kukkakaupassa vastaavia. Puutarhojen tyyli on varsin runsas ja rönsyilevä, vieri vieressä on jos vaikka minkälaista kasvia jotka tursuavat mehukkaasti aitojen läpi ja yli.

Meidän portin pielessä kasvaa tällainen. Lehtiä ei ole vielä ehtinyt tehdä, mutta kukat ovat hienoja.
Tällä kadulla kaikki tontit ovat rinnetontteja, tällainen ihana pöheikkö peittää yhden aidan ja näkymän takana olevaan taloon.


Pitäisi ilmeisesti kaivaa joku kasvikirja esiin... nyt ollaan tasolla "sininen kukka".



Pusero sointuu hienosti kukkasiin, joiden nimestä ei jälleen kerran ole hajuakaan... pitäisiköhän alkaa tehdä kasviota, kun Irenen luokka Suomessakin sellaista tänä syksynä teki. Hieman erilaisia kasveja taitaisi täältä löytyä.

Aiemmassa blogissa juttelimme "pulloharjapuusta", jonka Kale kertoi olevan oikeasti korallipuu. Vuokraisäntämme piipahti viime viikolla ja kysäisin häneltä mikä trampoliinin vieressä olevan puun nimi on. Vastaus: "bottlebrush"! Eli pulloharja! Hahaa, tiedettiin, tiedettiin.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten kaunista! Toivottavasti kukkia vielä riittää, kun mekin päästään käymään. Täällä hillotaan omenia. Säästetään purkki Irenellekin kesäksi.
t. riika

Kristiina kirjoitti...

Kyllä täällä varmaan joku kukkii silloinkin. Hyviä hillohetkiä! Vaikka onkin kiva kun on lämmintä (ainakin meistä kahdesta vilukissasta on kiva), niin hetkeksi tuli ikävä syksynkirpeää Suomea ja omenoita omasta puusta.
Haleja Onninkujalle!

Anonyymi kirjoitti...

Löysin vahingossa tämän blogin, niinkuin nettiavaruudessa usein käy.
Katsllessani kuvia yllätyin nähdessäni
kuvan tuosta vaaleansinisestä kukasta.
Äidilläni oli noita ruukkukasveina lapsuudessani.
En ole sen jälkeen nähnyt niitä missään kukkakaupassa
enkä kenenkään kotona. Meillä niitä kutsuttiin lyijykukiksi.
Meistä oli hauskaa kokeilla kukan vartta kun se oli sellainen tahmea ja tarttui sormiin. Jos näin käy tuonkin kukan kanssa
niin silloin se on varmasti sama kasvi.

Kristiina kirjoitti...

Vai lyijykukka, hauska kuulla. Pitääpä käydä kokeilemassa vartta. Täällä kasvaa kadunvarsissa ja puutarhoissa monia sellaisia kasveja jotka ovat Suomessa tuttuja ruukkukasveina.

Kristiina kirjoitti...

Lyijykukasta: kävin eilen iltalenkillä ohimennen kokeilemassa kukan vartta, ja se ei ollut tahmea, enemmänkin puisen tai varpumaisen kova. Täällä kyseinen kukka kasvaa yli parimetrisinä pensaina. Voisikohan olla saman kukan toinen muunnelma tms?