Olen alkanut tarkkailla perheessämme näkyviä paikallistumisen merkkejä.
Tervehtimiskulttuuri on mennyt selkärankaan... jopa täällä asuvien suomalaisten kanssa tulee aloitettua puhelut "Terve, mitä kuuluu? -Hyvää kiitos, entäs sinne?" -tyyppisesti, ja paikallisten kanssa tietysti tehdään se "Hello how are you? - Good, and you?" aina ja kaikkialla kaupan kassoja myöten.
Liikenteessä ei olla yhtä hulluja kuin hulluimmat paikalliset, mutta tiettyä rapsakkuutta on kaistanvaihtoihin ja sivukadulta liikenteeseen liittymiseen tullut. Liittyyköhän se taannoinen kaasupolkimen vaijerin katkeaminen tähän? Brumm.
Olen huomannut jo käyttäväni englanniksi sanaa "now" merkityksessä "ihan kohta". Vieläköhän sitä osaa puhua ei-eteläafrikkalaista englantia?
Maissipuuro pap ei vielä ole muuttunut osaksi ruokalistaamme, mutta lihan syönti on kyllä lisääntynyt. Vastaavasti perunoita ei ole keitetty sitten ties milloin, varmaankaan viimeisten Papan graavilohien jälkeen.
Osataankohan me sitten vuoden päästä enää olla keskisuomalaisiksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Täällä Mikkelissä eletään mukana afrikkalaisessa futishuumassa tvn välityksellä, oma armandoni on viimeisen kuukauden koodannut kaveriporukan veikkaussivustoja nettiin (argh). Ollaan koko perheen voimalla kylppäriremonttia paossa Atson luona, joka siis heti koulujen loputtua pakkasi kassinsa ja suunnisti tällä kertaa Vietnamiin. Hiukka lämpimämmät kelit olis ihan tervetulleita - lapset alkaa kiipeillä seinille, kun ei oikein vesisateessa voi tuntitolkulla ulkoillakaan. Terveisiä sinne koko porukalle! Liisa-"serkku"
Lähetä kommentti