Haipakkaa

Ari lähti ja Viivi, Ville ja Maikki tulivat syysloman viettoon. Oli oikein mukava mutta touhuntäyteinen viikko.

Matka oli ilmeisesti vähän rankka, etenkin kun kaikki eivät kuulemma olleet malttaneet nukkua yökoneessa vaan oli pitänyt katsella South African Airlinesin elokuvatarjontaa. Heti perille päästyä piti sitten lähteä ostamaan mm. lierihattu. Onneksi löytyi mieleinen...

Siitä se sitten lähti. Irene ja Kristiina olivat koulussa ja töissä (epäreilua! sanoi Irene) ja sillä välin muut kävivät mm. Lesedin kulttuurikylässä tutustumassa afrikkalaisiin perinteisiin.

Paikallisia kansantanssejakin oli tarjolla, Piia ja Viivi kävivät jopa osallistumassa. Ruokakin oli kuulemma hyvää, krokotiilia ja muuta perinteistä oli tarjolla ja palvelu pelasi muutenkin. Lesediä olen kuullut moitittavan vähän keinotekoiseksi, mutta hienosti siellä on kyllä aina kaikki toteutettu. Täällä on aito asiakaspalveluhenki välillä harvinaista herkkua, tuolta sitä kuitenkin löytyy.

Sääkuulumisia: Jakarandat kukkivat ja kadut ovat sinisinä. Sateet ovat vihdoin alkaneet pitkän meinaamisen jälkeen, ja puutarha alkaa jo vihertää kivasti. Ihanaa kun ei ole pölyistä!

Minä olen käynyt aika ahkerasti kuntosalilla, otin avuksi personal trainerin jolta olen treenin ohessa oppinut paljon lisää paikallisesta elämänmenosta. Tänään salilla tuli todettua peltikaton haitat: kello puoli viiden sadekuuro iski niin lujaa salin kattoon että hetkeen ei kuulunut edes musa ja Keegankin joutui huutamaan ohjeensa. Viideltä taas aurinko paistoi ja taivas oli sininen.

Autolle mennessä oli jännän kosteaa kun kuumasta maasta nousi vesihöyryä. Muutenhan täällä on lämmintä mutta aika kuivaa. Uima-altaan vesi on jo aika lämmintä, Viivi, Ville ja Irene olivat päivittäin tuntikaupalla altaassa ja aikuisetkin jonkun verran. Kesäistä on. Puolentoista viikon päästä saapuvat Mummi ja Pappa joita jo kovasti odotellaan!

Turisteina

Piia ja Ari ehtivät siis ensimmäisinä korkkaamaan vierashuoneemme, ja viikon aikana meidänkin paikallistuntemuksemme on lisääntynyt. Erityisesti Pepen joka on ollut oppaana, Irenehän on ollut koulussa ja Kristiina töissä. Viikonloppuna on sitten ehditty porukallakin jotain tehdä.


Luonnotieteellinen museo oli kuulemma hieno. Isoja luurankoja näyttää olleen. Samalla reissulla joukkue iski vanhingossa johonkin kaupungin työntekijöiden henkilöstöravintolaan jossa oli kuulemma hyvää ja edullista ruokaa.

Torstai-iltana käytiin syömässä tällaisen järvimaiseman vieressä. Järvi on padottu pienestä joesta, ja sen rantaa pitkin kulki puisia jalkakäytäviä jotka yhdistivät kuusi eri ravintolaa. Mukava paikka kuuman päivän iltaan.

Lauantaina ostoksille, Kristiina tällä kertaa oppaana. Ensin oltiin Magnolia Dellin käsityö- ja taidemarkkinoilla. Nämä nuoret miehet kauppasivat perinteisiä zulu-käsitöitä. Kristiina löysi seinille hienoja punottuja vateja, jotka kuulemma ovat savisen olutruukun päälle tarkoitettuja kansia... laitettiin seinälle kun ei olutruukkuja nyt sattunut olemaan.

Ari löysi sopivan kesäauton. Tällaisen nimi on paikallisessa kielenkäytössä "skorro skorro", eli suunnilleen "romu romu". Takana näkyvä keltapaitainen pysäköintikonsultti tuli kyselemään aikeitamme, oli kuulemma hänen autonsa. Merkki oli Kommando, ja erikoisuutena oli aukiveivattava takaikkuna. Kysyimme meneekö helposti katsastuksesta läpi, ja kuulemma ei ongelmaa: Jarrut toimivat, valot ja vilkut pelaa, ja auto kulkee. Mitäpäs sitä muuta tarvitsee?

Saalis ja onnellinen turisti. Tosin vadit ja Piian kädessä oleva kilpi ovat Kristiinan, mutta aika paljon löytyi silti. Löysimme myös hyvän kangaskaupan, hinnat olivat puuvillakankaissa noin 30% suomalaisista. Kangasta on nyt sitten sen verran että Ari ei ehkä saakaan viedä vaatteitaan takaisin Suomeen, eivät ehkä mahdu...

Irenen koulu

Viikko sitten tulivat ensimmäiset vieraat Suomesta joten blogin päivittäminen on jäänyt kaupungin näyttämisen jalkoihin. Nyt sitten monien toiveiden mukaan vähän juttua Irenen koulusta. Irene kertoi mitä kirjoitettiin, äiti kirjasi.

Tässä Irene tekee Lexiaa, joka on tietokoneohjelma, jolla opiskellaan englantia. Se ei ole peli, ettei tarvitse olla kade. Silloin kun luokkakavereilla on sellainen tunti jossa Irene ei vielä oikein pärjää mukana, Lexia on yksi vaihtoehto tekemiseksi.

Kuluneena viikkona Irene tosin sai välillä lukea suomenkielisiä Harry Pottereita jotka Piia ja Ari toivat tuliaisiksi.

Kuvassa Irenen luokka. Kansallisuuksia löytyy seuraavasti: Ruotsista, Yhdysvalloista, Intiasta, Kanadasta, Saksasta, Kolumbiasta, Englannista, Malista ja Malesiasta (kai). Niin ja Suomesta tietty. Arvaa kuka on mistäkin? Arvauksia saa laittaa kommentteihin. Helpotamme sen verran että amerikkalaisia on neljä, muun maalaisia yksi kutakin.

Tässä on Irenen paras kaveri, saksalainen Nike (lausutaan Nicki). Tytöt ovat kyläilleet toistensa luona jo muutaman kerran. Niken isä on Saksan suurlähetystössä töissä.

Tässä on Irenen englanninopettaja Elnett (lausutaan Alnett). Elnettin kanssa Irenellä on yksityistunti aina silloin kun muulla luokalla on espanjaa, ja usein muinakin päivinä. Elnett on myös koulun yleis-sijainen, joten jos joku muu opettaja on kipeä jää Ireneltä Elnettin tunti väliin.
Elnett on tosi kiva, Irenen lempiope.

Koulunjälkeisharrastukset ovat alkaneet. Harrastetunteja on keskiviikkoisin ja perjantaisin, kumpanakin päivänä oli 8 eri vaihtoehtoa joista valita. Irene otti keskiviikkoon sirkuskoulun, jossa opetellaan jongloreerausta, nuoralla tanssia, taikatemppuja, tasapainottelua, yksipyöräisellä ajoa, puujaloilla kävelyä, pallon päällä kävelyä ja muuta sellaista. Itse saa valita mitä milloinkin harjoittelee. Välillä opetellaan jotain yhdessä, esimerkiksi ilmapallokuvioiden tekemistä. Irene osaa tehdä jo inkkarihatun, kypärän, miekan ja kukan ilmapallosta. Viimeksi harjoiteltiin akrobatiaa, esimerkiksi sirkusopen hartioilla seisomista.

Perjantaisin on voimistelua telineillä ja permannolla. Viimeksi opettelussa oli kuperkeikka siten että siitä pääsee seisomaan. Irene osaa jo sen.

Pilanesberg ja Sun City

Koulussa oli nelipäiväinen viikonloppuvapaa, ja sen kunniaksi lähdettiin ystäväperheen kanssa viikonloppulomaselle. Pilanesberg on meiltä Pretoriasta kahden tunnin päässä oleva luonnonpuisto, joka on ikivanhassa jättimäisen tulivuoren kraaterissa. Ympyränmuotoisen vuorijonon keskellä elää leijonia, sarvikuonoja, virtahepoja, elefantteja, leopardeja, kirahveja, apinoita, kaikenlaisia antilooppeja ja lintuja jne.


Majapaikkamme Bakubung oli jollakin kielellä "virtahevon kansa" ja keskellä olevalla lammella kuulemma välillä asusteleekin virtahepoja. Nyt on ollut niin kuivaa ja lammessa liian vähän vettä, että hipot olivat muuttaneet isommalle lammelle kauemmas puistoon.

Lauantaiaamuna kuudelta lähdettiin riista-ajelulle eläimiä katselemaan tavallista isommassa avoautossa. Opas ja kuljettaja Oliver kertoi ensimmäiseksi, että jos joku iso eläin nähdään on oltava hiljaa ja pidettävä raajat ja päät auton sisäpuolella. Kuulemma eläimet ajattelevat autoa yhtenä yksikkönä ja niille ei kannata antaa sitä ajatusta että siellä on jotain mielenkiintoista sisällä.

Kissapetoja ei nähty, ilmeisesti siihen olisi ollut paremmat mahdollisuudet illalla. Kirahvi söi puunlehtiä hyvin rauhallisesti tien vieressä.

Sympaattinen sarvikuonokin nähtiin. Se rymisteli pusikossa pitkän aikaa ennen kuin uskaltautui ylittämään tien ihan automme edestä. Yllättävän ketterästi kolme tonnia sarvikuonoa kipitti kun vauhtiin pääsi.

Vitsi Ireneltä: Miksi sarvikuonon nimi on juuri "sarvikuono"? - No kun pelkkä "kuono" olisi niin tyhmä nimi.

Kaksi nuorta elefanttiurosta söi ja puhisi puskissa eri puolilla tietä. Toinen vähän pelotteli meitä töötöttämällä ja heiluttamalla korviaan uhkaavasti ennen kuin uskalsi mennä tien yli kaverin seuraan.

Sunnuntaipäivä ennen kotiin lähtöä vietettiin Sun Cityn valtavassa vesipuistossa. Tämä ei siis ollut mikään Serena, vaan vuoren juurelle ja vähän rinteellekin rakennettu vapaa-ajan viettopaikka jossa on muun muassa keinotekoinen hiekkaranta ja iso aaltoallas (kuvassa), vesiliukumäkiä, keinojoki jossa saa kellua renkaan varassa, ravintoloita, trampoliineja, piknik-nurmikoita... tänne tullaan uudelleenkin.

Kohta tulee onneksi ensimmäiset vieraat Suomesta, joten saamme hyvän syyn käydä uudelleenkin molemmissa paikoissa. Nyt oltiin kaksi yötä Pilanesbergin puolella, seuraavaksi ehkä päiväretki tai vaikka hotelli Sun Cityssä.

Koulupuku

Etelä-afrikkalaisissa kouluissa on yleensä koulupuvut. Iltapäivisin kaupungilla näkee lapsia monenvärisissä kouluasuissa. Tyypillisesti pukuun kuuluu kauluspaita, viileällä pikkutakki tai villatakki, tytöillä vekkihame ja pojilla suorat housut tai shortsit. Usein myös solmio on osa koulupukua, sekä pojilla että tytöillä.

Irenenkin koulussa on koulupuku, mutta sen käyttäminen ei ole pakollista. Puku on muutenkin hieman käytännöllisempi, sopiva koulupäivän puuhiin ja leikkeihin. Pukuun kuuluu tummansininen tuulipuku sekä valkoinen ja musta t-paita, tietysti AISJ-painatuksella kaikki.

AISJ = American International School of Johannesburg. Irenen koulu Pretoriassa on siis Johannesburgissa olevan koulun toinen, rinnakkainen ala-aste. Johannesburgissa on kaikki luokat esikoulusta lukion viimeiseen, Pretoriassa on eskarista kuudenteen.

Koulupuvussa oli vielä sekä siniset että punaiset shortsit. Kivoja, mukavia vaatteita. Varmaan tulee käytettyä etenkin kun kuumat säät alkavat. Monet säilyttävät tuulipukua koulussa, sieltä se sitten löytyy jos tuleekin yllättäen vaikka sadekeli tai tuulinen päivä.

Irene arveli että kaverit Suomessa ovat jo saattaneet unohtaa miltä Irene näyttää. Terveisiä luokalle Jyskään!

Kilpikonnalle istuminen kielletty!

Poikkeuksellisesti kertoo Irene:
Me oltiin lintupuistossa. Siellä oli kaksi komeaa kurkea kuten kuvasta näkyy. Katseltiin niitä ravintolan terassilta.

Lintupuisto ei edes ollut kaukana, kun se oli ihan Pretorian keskustassa. Siellä oli iso lampi ja hienot maisemat, ja linnut näyttivät viihtyvän siellä.

Pepe tuossa kutittelee kilpikonnaa ja yrittää maanitella sitä, että otapas pari hölkkäaskelta. Kilppari oli niin nopea, että puuhun oli laitettu kyltti jossa luki että kilpikonnalla ei saa istua! Kilpikonna saattaa olla aika saman ikäinen kuin Pepe. Se oli löydetty noin isona ja tuotu sinne puistoon, joten ne eivät tienneet tarkkaan miten vanha se on.

Tämä on punkkarikurki. Onkohan sillä esitys täällä? Täytyy ostaa liput.

Leikkipuisto oli myös kiva paikka. Se oli ihan lintupuiston vieressä. Äiti halusi välttämättä laittaa tämän kuvan.

Terveisiä kaikille tutuille Pretoriasta toivoo Irene.

Kevättä kotikadulla

Käytiin eilen iltahämärissä kävelemässä kotikatumme päästä päähän ja dokumentoitiin samalla vähän kevätkukkia ja muita maisemia. Tänään oli 31 astetta lämmintä ja illalla ei kylmennytkään, vaan oli samettisen leppeä ilta. Syötiin illallinen terassilla eikä tehnyt mieli kaivaa villatakkia esiin. Vielä vähän aikaa tällaista niin pääsee uimaan.

Tämän naapurin puutarhuri on joko ahkerampi tai kokopäiväisemmin töissä kun meidän, kun jaksaa kikertää pensaista pallukoita.

Tällaisia kauniita kukkapenkkejä osa on laittanut aitojen ja porttien ulkopuolelle kadun viereen. Kuivaa vaan on, sateita odotetaan kovasti, silloin vasta kaikki puhkeaisi kunnolla kukkaan. Nyt on myös aika pölyistä, allergikot saavat oireita. Minäkin olen pistellyt antihistamiineja, muuten vuotaa nenä koko ajan.

Keskellä oleva oranssi kukka on täällä nimeltään "bird of paradise" eli paratiisilintu. Suomessa olen joskus nähnyt kukkakaupassa vastaavia. Puutarhojen tyyli on varsin runsas ja rönsyilevä, vieri vieressä on jos vaikka minkälaista kasvia jotka tursuavat mehukkaasti aitojen läpi ja yli.

Meidän portin pielessä kasvaa tällainen. Lehtiä ei ole vielä ehtinyt tehdä, mutta kukat ovat hienoja.
Tällä kadulla kaikki tontit ovat rinnetontteja, tällainen ihana pöheikkö peittää yhden aidan ja näkymän takana olevaan taloon.

Pitäisi ilmeisesti kaivaa joku kasvikirja esiin... nyt ollaan tasolla "sininen kukka".

Pusero sointuu hienosti kukkasiin, joiden nimestä ei jälleen kerran ole hajuakaan... pitäisiköhän alkaa tehdä kasviota, kun Irenen luokka Suomessakin sellaista tänä syksynä teki. Hieman erilaisia kasveja taitaisi täältä löytyä.

Aiemmassa blogissa juttelimme "pulloharjapuusta", jonka Kale kertoi olevan oikeasti korallipuu. Vuokraisäntämme piipahti viime viikolla ja kysäisin häneltä mikä trampoliinin vieressä olevan puun nimi on. Vastaus: "bottlebrush"! Eli pulloharja! Hahaa, tiedettiin, tiedettiin.