Turisteina

Piia ja Ari ehtivät siis ensimmäisinä korkkaamaan vierashuoneemme, ja viikon aikana meidänkin paikallistuntemuksemme on lisääntynyt. Erityisesti Pepen joka on ollut oppaana, Irenehän on ollut koulussa ja Kristiina töissä. Viikonloppuna on sitten ehditty porukallakin jotain tehdä.


Luonnotieteellinen museo oli kuulemma hieno. Isoja luurankoja näyttää olleen. Samalla reissulla joukkue iski vanhingossa johonkin kaupungin työntekijöiden henkilöstöravintolaan jossa oli kuulemma hyvää ja edullista ruokaa.

Torstai-iltana käytiin syömässä tällaisen järvimaiseman vieressä. Järvi on padottu pienestä joesta, ja sen rantaa pitkin kulki puisia jalkakäytäviä jotka yhdistivät kuusi eri ravintolaa. Mukava paikka kuuman päivän iltaan.

Lauantaina ostoksille, Kristiina tällä kertaa oppaana. Ensin oltiin Magnolia Dellin käsityö- ja taidemarkkinoilla. Nämä nuoret miehet kauppasivat perinteisiä zulu-käsitöitä. Kristiina löysi seinille hienoja punottuja vateja, jotka kuulemma ovat savisen olutruukun päälle tarkoitettuja kansia... laitettiin seinälle kun ei olutruukkuja nyt sattunut olemaan.

Ari löysi sopivan kesäauton. Tällaisen nimi on paikallisessa kielenkäytössä "skorro skorro", eli suunnilleen "romu romu". Takana näkyvä keltapaitainen pysäköintikonsultti tuli kyselemään aikeitamme, oli kuulemma hänen autonsa. Merkki oli Kommando, ja erikoisuutena oli aukiveivattava takaikkuna. Kysyimme meneekö helposti katsastuksesta läpi, ja kuulemma ei ongelmaa: Jarrut toimivat, valot ja vilkut pelaa, ja auto kulkee. Mitäpäs sitä muuta tarvitsee?

Saalis ja onnellinen turisti. Tosin vadit ja Piian kädessä oleva kilpi ovat Kristiinan, mutta aika paljon löytyi silti. Löysimme myös hyvän kangaskaupan, hinnat olivat puuvillakankaissa noin 30% suomalaisista. Kangasta on nyt sitten sen verran että Ari ei ehkä saakaan viedä vaatteitaan takaisin Suomeen, eivät ehkä mahdu...