keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Pieniä askeleita

Uuteen paikkaan ja elämään sopeutuminen tapahtuu pienten onnistumisten kautta. Osaan jo ajaa töihin (tosin navigaattori toimii henkisenä tukena edelleen) ja tänään löysin jo sellaisenkin reitin jossa ei tarvitse kääntyä kolmen kaistan yli oikealle ilman liikennevaloja. Kun muutetaan, pitää taas löytää uusi reitti mutta ainakin loppupää on nyt tuttu.


Tiedän useita ruokakauppoja, ja ymmärrän jo suunnilleen mitä eri asiat täällä normaalisti maksavat. Olen myös löytänyt sekä kirja- että musiikkikauppoja.

















Osasin ottaa eväät töihin niin kuin kaikki muutkin, jotta ei tarvitse syödä kanttiinin kananmaksapataa.






















Perusrutiinit toimistossakin alkavat muotoutua: aamulla ensimmäiseksi laitetaan uusi patteri päälle, jotta toimistossa voi muutaman tunnin kuluttua olla ilman villashaalia. Sitten haetaan kahvia, ja kysytään kaikilta miten menee ja mitä kuuluu. Pelkkä "huomenta" ei täällä riitä.

6 kommenttia:

Outi Loimaranta kirjoitti...

Varmaan aika mielenkiintoista ja jännääkin! Talonne näyttää...tilavalta. :-)

MinLii - Minna Takala kirjoitti...

Moi Krisse!! Bongasin blogisi kommentistasi Outin blogiin... Todella hauska lukea kuulumisia.

Onnea kaikkeen uuteen! - Minna

Vilijonkka kirjoitti...

Ja mites afrikaanssi sujuu?

Kristiina kirjoitti...

Ei täällä afrikaansia tarvita. Vähintään yhtä paljon kuin afrikaansia, kuulee eri heimokieliä. Esimerkiksi zulun ja xhosan puhujia on väestössä enemmän kuin afrikaansin puhujia, ja kun organisaatiossa on enemmän muun värisiä kuin valkoisia niin kaikkia kieliä kuulee. Englanti on yhteinen työkieli.

Milona kirjoitti...

Jaa että Afrikassako sää oot vai...!?!
Villahuivia ja lisäpattereita, heh, heh! ;)

Kristiina kirjoitti...

Afrikassakin on talvi... ainakin täällä. Elokuussa onkin sitten onneksi jo kevät.