keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Minulla on kulkukortti, olen siis olemassa!

Vastaus eilisen kysymykseen: kyllä, sisäkkö avaa vuoteen. Ja jättää suklaakarkin tyynylle. Luultavasti hilkka päässään mutta en nähnyt kun olin illallisella. Tässä "hotellissa" on seitsemän huonetta, viime yönä meitä oli kolme vierasta. Palvelu on siis yksilöllistä ja hyvää joskin vähän hössöttävää. Vähän kuin olisi aika touhukkaan tädin luona kylässä.

Tänään kävin katsomassa asuntoja yhden välittäjän kanssa, toinen on vuorossa perjantaina. Välittäjä oli silmämääräisesti arvioituna noin 75-vuotias saksalaisrouva, joka on asunut täällä 40 vuotta. Auto on ilmeisesti ollut hänellä valtaosan tästä ajasta käytössä... ja niin me mentiin töyssyhidasteiden yli niin että nuttura vaan tärisi. Kuulemma hän ryhtyi asunnonvälittäjäksi kun eläkkeellä oli niin tylsää. Neljästä talosta yksi oli hirveä, kaksi ihan kivaa ja yksi aivan ihana. Miedosti rakastuin siihen taloon... nyt vaan pitää pitää pää kylmänä ja varmistaa että kaikki yksityiskohdat on ok ennen kuin päättää mitään. H. lähetystöstä oli onneksi mukana ja kyseli kaikki ne kysymykset sähköaidoista ja hälytysjärjestelmistä joita minä en vielä älyä kysyä. Uima-allas oli kaikissa.

Iltapäivällä kävin tulevassa työpaikassani. Sain kulkukortin ja työpöydän, olen siis virallisesti olemassa. Toimistoalueelle mennään valvotun portin läpi ja joka paikassa pitää näyttää kulkulupaa tai täyttää vierailijakortti ja näyttää passi.

Työpaikan respan pöydällä oli kaksi valtavaa munakennoa, varmaan noin 50 kananmunaa. Kuulemma mahdollisesti joku on käynyt kaupittelemassa munia ja herra vastaanottovirkailija on päättänyt ostaa muutaman kotiinsa. Mitenhän munakauppias on päässyt tälle huippuvartioidulle alueelle? Vai lieneekö jollain ICT-asiantuntijalla sivubisnes?

Ei kommentteja: