keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Arkistuvaa

Alan jo vähän hahmottaa ympäristöäni, siis sekä kaupunkia että toimintakenttää. Samalla Liisa Ihmemaassa -tunne on hieman lieventynyt, ja elämässä alkaa jo olla rutiineja ja arjenkin tuntua siinä määrin kuin sitä nyt hotellielämässä on. Oikea arki alkaa tietysti sitten kun on asetuttu kotiin.

Niin, se *ihana* asunto on nyt meidän ja tänään saan ehkä avaimet jotta voin mennä katselemaan uudelleen ja vähän pohtimaan mitä huonekaluja ja muuta tavaraa pitäisi ensimmäiseksi hankkia, ja mitä ehkä kannattaa pakata muuttokuormaan mukaan.

Lauantaina kävin suomalaisystävän kanssa tutustumassa paikalliseen ostoskeskukseen. Tarkoitus oli lähinnä perehtyä huonekalukauppojen tarjontaan ja vertailla hintoja, mutta jotenkin kummasti eksyttiin vaatekauppoihinkin. Vaatteet ovat tosi edullisia, mutta kaikki eivät niin hirveän hyvälaatuisia - ei kyllä tosin Suomessakaan aina. Kivan näköisiä ja hyvin leikattuja vaatteita kuitenkin löytyy, tuntui että jopa paremmin kuin Suomessa löytyi mukavaa työvaatetta. Tämä voi tosin olla harhaa, Suomessa en viime kuukausina kovasti ole ehtinyt shoppailla.

Sunnuntaina päätin urheasti aloittaa vasemmalla puolella ajamisen opettelun. Otin auton avaimet esiin ja tallasin reippaasti autokatokseen, avasin oven ja leiskautin itseni vauhdikkaasti - pelkääjän paikalle etupenkille. Hehe. Toisella yrittämällä pääsin jo kuljettajan paikalle, sain navigaattorinkin käyntiin mutta autoa en. Ilmeisesti akku simahtanut. Täkäläisten autojen akut ovat kuulemma heikkoa tekoa, ja jo tällainen parin viikon seisominen yhdistettynä kylmiin, jopa nollakelin öihin voi tiltata akun lopullisesti.

Siihen lopahti autoilu, nyt odottelen että tutuntuttu tulee korjaamaan tilanteen. Ehkäpä jo tänään. En siis lähtenyt toimistolle taksilla, kävin yhdessä tapaamisessa lähetystön autonkuljettajan suosiollisella avustuksella ja palasin hotelliin lukemaan sähköposteja, dokkareita ja erinäköisten viiteryhmien nettisivuja.

Maanantai ja eilinen kuluivat Kapkaupungissa. Hienoja maisemia ja kaunis kaupunki, valitettavasti vaan sää oli huono. Onneksi tulee varmasti uusia mahdollisuuksia käydä kaupungissa ja kiivetä Pöytävuorelle. Pretorialaisten mukaan paratiisi maan päälle saataisiin yhdistämällä Kapkaupungin maisemat ja Pretorian ilmasto. Näin voi olla.

Pretoria on n. 1,5 km korkeudessa ja kuulemma tämä korkean paikan leiri voi alkuun väsyttää. Tänään ainakin on olo väsynyt.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Krisse!
Ihana lukea blogiasi :)
Tuosta korkeanpaikan"leiristä": eiks ole hassu tunne kun hyväkuntoisena tanssijana saattaa hengästyttää reipas kävely ylämäkeen ;)
Mutta mieti miten täynnä punasoluja tulet takaisin: ei lopu happi kovin helposti tiukassa jivessäkään :D

Reippaasti vaan rattiin. Jos minä olen vasenkätisenä joskus selvinnyt vasemmanpuoleisesta liikenteestä skootterilla, en usko että sinulla tulee ongelmia insinöörinaivoillasi!

Terkkuja Jykylästä Ilonalta