Vaikka villieläimiä ei täällä Darissa kovasti näekään, eläinkunnan kanssa ollaan välillä paljonkin tekemisissä.
Viimeaikoina muurahaiset ovat yrittäneet vallata taloamme, ja ilmeisesti myös naapuritaloja. Hassua kyllä, valtausyritys on keskittynyt toisen kerroksen kylppäreihin eikä esimerkiksi keittiöön niin kuin luulisi. Ahkeran myrkyttämisen jälkeen hyökkäyksiä ei nyt ole näkynyt.
Muita ötököitä juoksee välillä keittiönlaatikoissa, ihan yksityistapauksia tosin. Ja Mary on listinyt pari pikku pikku torakkaa keittiön allaskaapista. Hiiriä ei enää ole näkynyt keittiössä, ovat siirtyneet ulos. Maryn työvaatteita oli pyykkituvasta pureksitty.
Liskoja on ulkona paljon ja sisällä joskus näkyy, sellaisia ihan pieniä ja sieviä. Ne syövät ötököitä ja siksi Maryä on kielletty niitä tappamasta. Jostain syystä ne ovat enimmäkseen täällä aika vaaleita, sellaisia kermanvärisiä. Sopivat sisustukseen ihan mukavasti.
Ulkona roskiksien ympäristössä elelee muutama kulkukissa, ne taitavat kyllä hankkia ruokansa aika laajalta alueelta. Välillä täällä, välillä muualla. Toivottavasti pitävät mahdolliset rotat kurissa. Kulkukoiria ei hirveästi näy, vahtikoiria kyllä.
Uima-altaassa on välillä rapuja! Ilmeisesti ne lähtevät käppäilemään läheiseltä rannalta ja sitten ilmeisesti haistavat veden ja päätyvät altaaseen. Aika hengettöminä ne yleensä sieltä löytyvät, kloorivesi ei taida olla ihan terveellinen elinympäristö äyriäisille.
Lintuja on paljon, välillä etenkin illan hämärtyessä kuuluu aika monenlaisten lintujen ääniä. Variksia myös valitettavan runsaasti, ihan ongelmaksi asti. Jopa varistenhävityskampanjoita on pidetty, ne eivät kuulu tänne luontoon mutta jostain ovat tulleet ja rannikolle jo levinneet.
Iltahämärän aikaan näkyy hienosti erikokoisia lepakoita, isoja ja pieniä. Pepe on käynyt sukeltaessa katsomassa kalojen lisäksi merikilpikonnia ja hummereita, ja kuullut veden alla myös valaiden laulua.
Ja tietenkin katukuvassa näkyy mopojen tarakoilla kuljetushäkeissä kanoja ja ankkoja. Katujen varsilla heti kun menee keskustasta ulos on siipikarjaa ja vuohia, lehmiäkin on ihan Darin alueella näkynyt.
Ja juuri nyt meidän perhe on täynnä kuin pienet possut kun käytiin paikallisessa japanilaisravintolassa lounaalla. Sellaisia eläinkuntamietteitä tänään.
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
lauantai 15. syyskuuta 2012
Melkein sakotettu
Olin tänään Darin keskustassa tanskalaisen ystäväni Pernillen kanssa kangaskaupoilla, Pernillen laina-autolla. Kuten tavallista, keskustassa oli hirveä hässäkkä ja parkkipaikat täynnä, mutta onneksi ystävällinen parkkiassistentti viittoili että pikku Micrallemme löytyy tilaa pientareelta, paikasta jossa se ei ole kenenkään tiellä.
Ostosten jälkeen palattiin autolle, ja kas kummaa, parkkiassistentti oli kadonnut ja etupyörässä oli pyörälukko. Etuikkunaan oli jätetty lappu jossa kerrottiin mihin numeroon saa soittaa autonsa vapauttamiseksi.
Pernille soitti, ja iloinen ääni ilmoitti että tulossa ollaan - ennen kuin Pernille oli kertonut missä auto on. Ei hätää, he tietävät kyllä! Lieneekö parkkiassistentilla ollut diili parkkivahtien kanssa, ilmiannetaan väärinpysäköivät valkonaamat, niillähän on rahaa.
Askarit (vartijat) saapuivat paikalle ruskeissa univormuissaan pamput vyöllä. Pakollisten tervehdysten ja pahoittelujen jälkeen päästiin asiaan. 65000 shillinkiä sakkoa! Siis noin 33 euroa, aika kova maksu täkäläisittäin... mutta ei mitään mahdollisuutta tarkistaa pitääkö paikkaansa. Ikkunaan jätetyssä lapussa ei ole mitään hintaa.
Kerroimme että ilman kuittia ei makseta mitään. Vartijat sanoivat että voimme lähteä kaupunginvirastolle maksamaan ja lähtivät meidän kanssamme kävelemään sinne. Ennen matkaanlähtöä toki vielä tarjottiin mahdollisuutta maksaa 35000 ilman kuittia... mutta pysyimme tiukkana.
Muutaman korttelin matkalla piti selvittää mm mistä maasta ollaan, puhutaanko swahilia ja mikä on uskontokunta. Sellaista small talkia täällä.
Perillä kiivettiin toiseen kerrokseen etsimään pomoa joka vastaanottaa sakot - mutta pomo olikin lähtenyt jo kotiin! Olihan jo puolipäivä. Pole. Sori. Pernilleltä menee hermot aika herkästi, ja hän ilmoitti aika napakasti että ei ole meidän ongelma jos pomo ei ole töissä, ja ei pidä mennä lukitsemaan autoja jos ei ole eväitä hoitaa hommaa kunnolla loppuun asti.
Meidän pikku vartijoita alkoi hermostuttaa, ja he päättivät viedä meidät viraston portin vartijoiden kopille jossa oli ilmeisesti joku pikkupomo. Pomo ehdotti ensin että voimme maksaa 40000, ja sitten tarjosi vielä 18000 superalennusta. Tässä kohtaa Pernille oli jo melkoisen tuohtunut, ja hän ilmoitti aika lujalla äänellä että on törkeää vaatia lahjuksia, mitään ei makseta ilman kuittia, auto on avattava ja hän voi tulla maanantaina maksamaan kuittia vastaan koko summan ja samalla tekee raportin siitä että kaupungin työntekijät yrittävät pyytää lahjuksia sakkojen maksamisen sijaan.
Tässä kohtaa pikkupomo otti lapun itselleen ja ilmoitti että pojat lähtevät avaamaan lukon, ei tarvitse tulla maanantaina takaisin.
Dar es Salaamin pormestari on ilmeisesti pyrkinyt tiukentamaan erilaisia asioita kaupungissa, muun muassa pysäköinnin valvontaa. Vaikuttaisi siltä että henkilöstön koulutuksen ja motivoinnin kanssa on vielä hieman tekemistä.
Ostosten jälkeen palattiin autolle, ja kas kummaa, parkkiassistentti oli kadonnut ja etupyörässä oli pyörälukko. Etuikkunaan oli jätetty lappu jossa kerrottiin mihin numeroon saa soittaa autonsa vapauttamiseksi.
Pernille soitti, ja iloinen ääni ilmoitti että tulossa ollaan - ennen kuin Pernille oli kertonut missä auto on. Ei hätää, he tietävät kyllä! Lieneekö parkkiassistentilla ollut diili parkkivahtien kanssa, ilmiannetaan väärinpysäköivät valkonaamat, niillähän on rahaa.
Askarit (vartijat) saapuivat paikalle ruskeissa univormuissaan pamput vyöllä. Pakollisten tervehdysten ja pahoittelujen jälkeen päästiin asiaan. 65000 shillinkiä sakkoa! Siis noin 33 euroa, aika kova maksu täkäläisittäin... mutta ei mitään mahdollisuutta tarkistaa pitääkö paikkaansa. Ikkunaan jätetyssä lapussa ei ole mitään hintaa.
Kerroimme että ilman kuittia ei makseta mitään. Vartijat sanoivat että voimme lähteä kaupunginvirastolle maksamaan ja lähtivät meidän kanssamme kävelemään sinne. Ennen matkaanlähtöä toki vielä tarjottiin mahdollisuutta maksaa 35000 ilman kuittia... mutta pysyimme tiukkana.
Muutaman korttelin matkalla piti selvittää mm mistä maasta ollaan, puhutaanko swahilia ja mikä on uskontokunta. Sellaista small talkia täällä.
Perillä kiivettiin toiseen kerrokseen etsimään pomoa joka vastaanottaa sakot - mutta pomo olikin lähtenyt jo kotiin! Olihan jo puolipäivä. Pole. Sori. Pernilleltä menee hermot aika herkästi, ja hän ilmoitti aika napakasti että ei ole meidän ongelma jos pomo ei ole töissä, ja ei pidä mennä lukitsemaan autoja jos ei ole eväitä hoitaa hommaa kunnolla loppuun asti.
Meidän pikku vartijoita alkoi hermostuttaa, ja he päättivät viedä meidät viraston portin vartijoiden kopille jossa oli ilmeisesti joku pikkupomo. Pomo ehdotti ensin että voimme maksaa 40000, ja sitten tarjosi vielä 18000 superalennusta. Tässä kohtaa Pernille oli jo melkoisen tuohtunut, ja hän ilmoitti aika lujalla äänellä että on törkeää vaatia lahjuksia, mitään ei makseta ilman kuittia, auto on avattava ja hän voi tulla maanantaina maksamaan kuittia vastaan koko summan ja samalla tekee raportin siitä että kaupungin työntekijät yrittävät pyytää lahjuksia sakkojen maksamisen sijaan.
Tässä kohtaa pikkupomo otti lapun itselleen ja ilmoitti että pojat lähtevät avaamaan lukon, ei tarvitse tulla maanantaina takaisin.
Dar es Salaamin pormestari on ilmeisesti pyrkinyt tiukentamaan erilaisia asioita kaupungissa, muun muassa pysäköinnin valvontaa. Vaikuttaisi siltä että henkilöstön koulutuksen ja motivoinnin kanssa on vielä hieman tekemistä.
Arjen sattumuksia.
Aina ei tiedä mitä täältä kirjoittaisi. Valittaa ei viitsisi, mutta mikään sokerikuorrutettu matkailumainosviestintäkään ei innosta, ja tuntuu että näinköhän nämä meidän normaalit arjen säädöt ketään kiinnostaa.
Kokeillaan.
Minä olen viime viikkoina töissä säätänyt muun ohessa tansanialaisen retkikunnan matkaa Suomeen. Ensi viikon lauantaina lähdetään (toivottavasti) ja säätämisen määrä on ollut kyllä käsittämätön. Saa nähdä miten pinna riittää viikon reissun ajan kun valmisteluissakin meinaa jo paukahtaa. Hieman mielialaa nosti kyllä, kun kollegani Jukka ehdotti että kostoksi ensimmäisellä illallisella tarjotaan pelkkää mämmiä. Hmm... saiskohan Zetorista?
Irenen koulu on taas sujunut ihan hyvin. Tänne muutti yksi uusi suomalaisperhe jolla on kaksi Irenen ikää lähellä olevaa tyttöä, nyt on siis kiva kun on neljä isoa suomalaistyttöä kavereina. Edelleenkin me tosin viihdytään aika hyvin kaikki kotona keskenään, viikonloppuisinkin on välillä intensiivisen työ- ja kouluviikon jälkeen ihan mukava olla kotona, käydä salilla ja uimassa, katsella elokuva dvd:ltä ja olla vaan. Meillä ei siis tällä hetkellä ole kytketty telkkaria verkkoon ollenkaan, kun kansallisen verkon ohjelmat ei oikein kiinnosta ja kaapelitv on varsin kallis. Telkkarista katsellaan sitten elokuvia tai pelataan Wiitä.
Aloitettiin tällä viikolla taas tanssinopetus, nyt kokeillaan argentiinalaisen tangon alkeita kun sille tuntui olevan kysyntää. Kivaa on, ja ryhmään tippuu pikkuhiljaa lisää ihmisiä. Miehistä vaan on täälläkin vähän vajetta. Kurssia pidetään kerran viikossa läheisessä jooga/tanssi/pilatesstudiossa ja toisen kerran viikossa on "vapaaharjoitukset" meidän kattoterassilla.
Meidän katolla urheillaan muutenkin. Jukka pitää combat-tyyppistä musiikkiliikuntaa kahdesti viikossa, ja se on tosi kivaa ja jopa koukuttavaa. Kunto on noussut selvästi, pomppua riittää paremmin. Lisäksi välillä salilla ja meidän altaassa uimassa, Pepe käy myös täkäläisen liikuntakeskuksen pidemmässä altaassa välillä. Irenellä on koululiikunnan lisäksi taas jalkapalloa ohjelmassa, nyt vaan treenejä mutta myöhemmin alkaa sitten pelitkin.
Vielä ei ole pikkusateiden aika mutta jostain syystä tällä viikolla on satanut. Ihan mukava että tulee vähän viileämpiä päiviä, mutta liikenne menee sitten aika sekaisin ja tiet huonoon kuntoon jos enemmän sataa. Sadekaudella ei korjata teitä ollenkaan, nyt meidän muutamalla lähikadulla oli aloitettu asfalttiin tulleiden reikien korjaus. Ehtivät jyrsiä vanhaa asfalttia pois isoiksi kulmikkaiksi aukoiksi, mutta uutta ei ole näkynyt. Toivottavasti eivät tielaitoksessa paljon säikkyneet sateita... kuopat vaan syvenee nyt.
Asuinalueen turvallisuutta parannettiin, nyt on hälytysnapit talossa. Kukaan ei tosin tiedä mitä pitäisi tapahtua kun niistä painaa tai tapahtuuko mitään. Ihan turvallinen olo on kyllä edelleen ollut.
Hyvää pihvilihaa täältä ei oikein saa edelleenkään, paitsi ehkä brasilialaisten ravintolasta ja etelä-afrikkalaisten lihakaupasta, jos ne on sattuneet saamaan. Molemmista valitetaan että Tansaniassa leikataan liha miten sattuu ja siitä on vaikea saada hyvää. Onneksi kala on hyvää ja kaikkea muuta kyllä saa, jotkut asiat tosin ovat hurjan kalliita niin kuin kunnollinen suklaa tai juustot. Helpottaa kulutuksen kohtuullistamista.
Terveisiä meiltä.
Kokeillaan.
Minä olen viime viikkoina töissä säätänyt muun ohessa tansanialaisen retkikunnan matkaa Suomeen. Ensi viikon lauantaina lähdetään (toivottavasti) ja säätämisen määrä on ollut kyllä käsittämätön. Saa nähdä miten pinna riittää viikon reissun ajan kun valmisteluissakin meinaa jo paukahtaa. Hieman mielialaa nosti kyllä, kun kollegani Jukka ehdotti että kostoksi ensimmäisellä illallisella tarjotaan pelkkää mämmiä. Hmm... saiskohan Zetorista?
Irenen koulu on taas sujunut ihan hyvin. Tänne muutti yksi uusi suomalaisperhe jolla on kaksi Irenen ikää lähellä olevaa tyttöä, nyt on siis kiva kun on neljä isoa suomalaistyttöä kavereina. Edelleenkin me tosin viihdytään aika hyvin kaikki kotona keskenään, viikonloppuisinkin on välillä intensiivisen työ- ja kouluviikon jälkeen ihan mukava olla kotona, käydä salilla ja uimassa, katsella elokuva dvd:ltä ja olla vaan. Meillä ei siis tällä hetkellä ole kytketty telkkaria verkkoon ollenkaan, kun kansallisen verkon ohjelmat ei oikein kiinnosta ja kaapelitv on varsin kallis. Telkkarista katsellaan sitten elokuvia tai pelataan Wiitä.
Aloitettiin tällä viikolla taas tanssinopetus, nyt kokeillaan argentiinalaisen tangon alkeita kun sille tuntui olevan kysyntää. Kivaa on, ja ryhmään tippuu pikkuhiljaa lisää ihmisiä. Miehistä vaan on täälläkin vähän vajetta. Kurssia pidetään kerran viikossa läheisessä jooga/tanssi/pilatesstudiossa ja toisen kerran viikossa on "vapaaharjoitukset" meidän kattoterassilla.
Meidän katolla urheillaan muutenkin. Jukka pitää combat-tyyppistä musiikkiliikuntaa kahdesti viikossa, ja se on tosi kivaa ja jopa koukuttavaa. Kunto on noussut selvästi, pomppua riittää paremmin. Lisäksi välillä salilla ja meidän altaassa uimassa, Pepe käy myös täkäläisen liikuntakeskuksen pidemmässä altaassa välillä. Irenellä on koululiikunnan lisäksi taas jalkapalloa ohjelmassa, nyt vaan treenejä mutta myöhemmin alkaa sitten pelitkin.
Vielä ei ole pikkusateiden aika mutta jostain syystä tällä viikolla on satanut. Ihan mukava että tulee vähän viileämpiä päiviä, mutta liikenne menee sitten aika sekaisin ja tiet huonoon kuntoon jos enemmän sataa. Sadekaudella ei korjata teitä ollenkaan, nyt meidän muutamalla lähikadulla oli aloitettu asfalttiin tulleiden reikien korjaus. Ehtivät jyrsiä vanhaa asfalttia pois isoiksi kulmikkaiksi aukoiksi, mutta uutta ei ole näkynyt. Toivottavasti eivät tielaitoksessa paljon säikkyneet sateita... kuopat vaan syvenee nyt.
Asuinalueen turvallisuutta parannettiin, nyt on hälytysnapit talossa. Kukaan ei tosin tiedä mitä pitäisi tapahtua kun niistä painaa tai tapahtuuko mitään. Ihan turvallinen olo on kyllä edelleen ollut.
Hyvää pihvilihaa täältä ei oikein saa edelleenkään, paitsi ehkä brasilialaisten ravintolasta ja etelä-afrikkalaisten lihakaupasta, jos ne on sattuneet saamaan. Molemmista valitetaan että Tansaniassa leikataan liha miten sattuu ja siitä on vaikea saada hyvää. Onneksi kala on hyvää ja kaikkea muuta kyllä saa, jotkut asiat tosin ovat hurjan kalliita niin kuin kunnollinen suklaa tai juustot. Helpottaa kulutuksen kohtuullistamista.
Terveisiä meiltä.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Juhannusta!
Hyvää juhannusta Suomeen ja muuallekin! Täällä on talvi tullut, aamuisin on joskus vain 20 astetta lämmintä ja Mary tulee töihin huiviin kääriytyneenä kun on niin kylmä. Tosin tänään puoli viiden aikaan auton lämpömittari näytti +29 joten kyllä täällä edelleen tarkenee.
Kämppisten kanssa elämä sujuu rauhallisesti, töissä käydään, pari kertaa on uitu ja saunottu porukalla ja jokunen DVDkin on yhdessä katsottu. Meidän uima-allas on nyt kivan viileä joten siinä voi uida ihan silleen urheilumielellä. Keskikesällä siinä ei oikein viitsinyt kuin kelluskella kun se oli semmoista kylpyvettä.
Huomenna odotettavissa suomalaisten kavereiden kanssa vähän juhannusjuhlintaa ja lauantaina on yhden suomalaisen naisen polttarit eli "tea party". Ilmeisesti teetä ei kuitenkaan juoda. Juhlien vetonaula on jostain maaseudulta tuotettu nainen, jonka erityisalaa ovat "vaimojen taidot". Odotan jännityksellä ja raportoin. Vähän suomalaisiakin riittejä odotettavissa mutta tässä vaiheessa en kerro tarkemmin, siltä varalta että luiskahtaa juhlakalun korviin.
Olen siis ryhdistäytynyt ja alkanut taas ajaa autoa, eikä se ollutkaan kamalaa vaikka niin kuvittelin. Toistaiseksi olen vaan pyörinyt täällä meidän kulmilla, ruuhkahässäköihin en ole vielä halunnut, ei kestä hermot. Ajolinjat ovat kyllä tässä Afrikassa ajaessa kärsineet, huomasin tänään. Pitää ryhdistäytyä Suomessa ettei tule poliisisetä puhuttelemaan.
Asuinalueemme portinvartijat olivat kyllä hauskan näköisiä kun näkivät minut ensimmäisen kerran ajamassa, selvästi pohtivat hetken että osaakohan tuo oikeasti ajaa ja uskaltaako sen päästää portista ulos. Päästivät kuitenkin ja nyt toisilla kerroilla ovat vain aurinkoisesti hymyillen vilkuttaneet minut portista ulos.
Terveisiä kaikille! Odotan kovasti Suomeen tuloa jo.
Kämppisten kanssa elämä sujuu rauhallisesti, töissä käydään, pari kertaa on uitu ja saunottu porukalla ja jokunen DVDkin on yhdessä katsottu. Meidän uima-allas on nyt kivan viileä joten siinä voi uida ihan silleen urheilumielellä. Keskikesällä siinä ei oikein viitsinyt kuin kelluskella kun se oli semmoista kylpyvettä.
Huomenna odotettavissa suomalaisten kavereiden kanssa vähän juhannusjuhlintaa ja lauantaina on yhden suomalaisen naisen polttarit eli "tea party". Ilmeisesti teetä ei kuitenkaan juoda. Juhlien vetonaula on jostain maaseudulta tuotettu nainen, jonka erityisalaa ovat "vaimojen taidot". Odotan jännityksellä ja raportoin. Vähän suomalaisiakin riittejä odotettavissa mutta tässä vaiheessa en kerro tarkemmin, siltä varalta että luiskahtaa juhlakalun korviin.
Olen siis ryhdistäytynyt ja alkanut taas ajaa autoa, eikä se ollutkaan kamalaa vaikka niin kuvittelin. Toistaiseksi olen vaan pyörinyt täällä meidän kulmilla, ruuhkahässäköihin en ole vielä halunnut, ei kestä hermot. Ajolinjat ovat kyllä tässä Afrikassa ajaessa kärsineet, huomasin tänään. Pitää ryhdistäytyä Suomessa ettei tule poliisisetä puhuttelemaan.
Asuinalueemme portinvartijat olivat kyllä hauskan näköisiä kun näkivät minut ensimmäisen kerran ajamassa, selvästi pohtivat hetken että osaakohan tuo oikeasti ajaa ja uskaltaako sen päästää portista ulos. Päästivät kuitenkin ja nyt toisilla kerroilla ovat vain aurinkoisesti hymyillen vilkuttaneet minut portista ulos.
Terveisiä kaikille! Odotan kovasti Suomeen tuloa jo.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Kanga(s)juttuja
Kävin kuluneella viikolla Darin keskustassa kangaskaupoilla ja ostin tässä postauksessa näkyvät kangat. Googlella löytyy paljon lisää kuvia kangoista ja niiden käyttäjistä jos jotain kiinnostaa. Myös kangojen sananlaskuista löytyy englanninkielisiä nettisivustoja esimerkiksi hakusanoilla "kanga proverbs"
Kanga on tansanialaisen (ja myös muiden itäafrikkalaisten) naisen yleisvaate. Kanga koostuu kahdesta identtisestä kangaskappaleesta, noin 150x110 kumpikin. Koot vähän vaihtelevat valmistajasta riippuen, mutta idea on se, että yhdestä kappaleesta saa esim vyötärölle solmien nilkkapituisen kietaisuhameen, tai kainaloiden alle solmien alle polven ulottuvan mekon. Kangaa käytetään yleisesti myös lapsen kantoon selässä.
Kangan kahta kappaletta käytetään hyvin luovasti asujen koostamiseen. Usein asussa on mukana jonkinlainen t-paita, muuten menee liian paljastavaksi. Kangoja käytetään myös eri kuoseja sekoitellen, yhdestä kanga-kappaleesta voi tehdä päähuivin, toisesta hameen ja kolmannesta yläosan. Jos kahta kappaletta käytetään esimerkiksi niin, että toinen kietaistaan kainaloiden alle ja toinen vyötärölle, ne laitetaan avautumaan eri suuntiin jolloin mitään ei vilahtele vaikka tuuli heilauttaisikin hametta.
Kangassa on aina kirjoitus painettuna kuvion keskustapaneelin alaosaan. Teksti voi olla jokin yleispätevä mietelause, mutta kangoilla voidaan myös viestiä. Monet mietelauseet ovat hyvin moniselitteisiä, ja kun kysyy lyhyen tekstin tulkintaa saa vastaukseksi puolen tunnin luennon. Tekstit eivät aina avaudu ilman selvitystä asiaan liittyvästä perinteestä tai kulttuurista.
Kangan viesti voi olla yhteiskunnallinen tai poliittinen, mutta myös hyvin henkilökohtainen. Kangoja annetaan lahjoiksi, ja myös silloin kangan viesti on erityisen tärkeä. Kangalla voi kiittää tai onnitella, mutta myös kuittailla perheelleen tai lähiympäristölleen.
Varmaan yleisin kangoissa esiintyvä sana on "Mungu", jumala. Siunausta pyytävät tai jumalaa ylistävät kangat koetaan neutraaleiksi valinnoiksi, ja eri uskontokunnat hyvin joustavasti tulkitsevat mungu-sanan Jeesukseksi tai Allahiksi tai joksikin muuksi korkeammaksi voimaksi.
Rakkauteen ja ihmissuhteisiin liittyviä kangoja on myös paljon, tälläisiä yleis-kauniita sanontoja, mutta myös sellaisia joissa sanotaan "Näpit irti miehestäni" tai aviomiehelle suunnattu "Vai kakkosvaimo? Unohda!". Moniavioisuushan on täällä sallittua, jos se kaikille osapuolille sopii. Tosin ilmeisesti aina se ei käytännössä mene niin, että vaimon mielipide tulisi selvitettyä.
Olen ostanut nämä kangat lähinnä värien ja kuvioiden perusteella, mutta kysyn kyllä aina myyjältä mitä sanonta tarkoittaa jotta en vahingossa laita päälleni sellaista jolla on joku törkeä viesti. Viimeisen kangan merkitys on vielä vähän hakusessa enkä muista enää mitä myyjä sanoi, mitään kamalaa se ei ollut. Päivitän sen kun saan joltain vastauksen.
Jos tätä lukee joku swahilin kielen ja kulttuurin asiantuntija - mielellään saa kommentoida jos olen ymmärtänyt tätä väärin. Olen käännökset tehnyt sekä itse sanakirjaa käyttäen että tansanialaisilta ystäviltä tarkastaen.
Ai niin - nämä kangat maksoivat välillä TSH 6000 - 8000, eli 3-4 euroa kappale. Jos joku haluaa että tuon kangoja, laittakaa viestejä väri- yms toiveilla. Tuon jos löytyy. Käyn varmaan vielä ainakin kerran Uhuru streetin varrella ostoksilla.
Kanga on tansanialaisen (ja myös muiden itäafrikkalaisten) naisen yleisvaate. Kanga koostuu kahdesta identtisestä kangaskappaleesta, noin 150x110 kumpikin. Koot vähän vaihtelevat valmistajasta riippuen, mutta idea on se, että yhdestä kappaleesta saa esim vyötärölle solmien nilkkapituisen kietaisuhameen, tai kainaloiden alle solmien alle polven ulottuvan mekon. Kangaa käytetään yleisesti myös lapsen kantoon selässä.
 |
| Kila jambo tumshuruku mungu - Kiitos jumalalle kaikesta |
Kangan kahta kappaletta käytetään hyvin luovasti asujen koostamiseen. Usein asussa on mukana jonkinlainen t-paita, muuten menee liian paljastavaksi. Kangoja käytetään myös eri kuoseja sekoitellen, yhdestä kanga-kappaleesta voi tehdä päähuivin, toisesta hameen ja kolmannesta yläosan. Jos kahta kappaletta käytetään esimerkiksi niin, että toinen kietaistaan kainaloiden alle ja toinen vyötärölle, ne laitetaan avautumaan eri suuntiin jolloin mitään ei vilahtele vaikka tuuli heilauttaisikin hametta.
 |
| Uchungu wa mwana aujuae mzazi – Vanhemmalla on vahvimmat tunteet lastaan kohtaan (tässä viitataan synnytystuskiin ja kuinka tuska luo vahvimmat siteet) |
Kangassa on aina kirjoitus painettuna kuvion keskustapaneelin alaosaan. Teksti voi olla jokin yleispätevä mietelause, mutta kangoilla voidaan myös viestiä. Monet mietelauseet ovat hyvin moniselitteisiä, ja kun kysyy lyhyen tekstin tulkintaa saa vastaukseksi puolen tunnin luennon. Tekstit eivät aina avaudu ilman selvitystä asiaan liittyvästä perinteestä tai kulttuurista.
 |
| Ukimtii mungu utabarikiwa – Tottele jumalaa ja olet siunattu |
Kangan viesti voi olla yhteiskunnallinen tai poliittinen, mutta myös hyvin henkilökohtainen. Kangoja annetaan lahjoiksi, ja myös silloin kangan viesti on erityisen tärkeä. Kangalla voi kiittää tai onnitella, mutta myös kuittailla perheelleen tai lähiympäristölleen.
 |
| Kwahili namkabidhi mungu – Kiitos jumalalle kaikesta |
Varmaan yleisin kangoissa esiintyvä sana on "Mungu", jumala. Siunausta pyytävät tai jumalaa ylistävät kangat koetaan neutraaleiksi valinnoiksi, ja eri uskontokunnat hyvin joustavasti tulkitsevat mungu-sanan Jeesukseksi tai Allahiksi tai joksikin muuksi korkeammaksi voimaksi.
 |
| Mama ni Mama anaye mtupa hana mana - Äiti on äiti, joka heittää hänet pois ei ole mitään (sanatarkka käännös). Eli, jos et arvosta ja pidä huolta äidistäsi, olet itse arvoton, riippumatta siitä millainen äitisi on. |
Myös "mama", äiti, esiintyy kanga-sananlaskuissa paljon. Äitejä arvostetaan afrikkalaisessa kulttuurissa, ja äitiys määrittelee naisen identiteetin uudelleen, jopa siinä määrin että nimi muuttuu. Jos olisin tansanialainen, Kristiina olisi "lapsuusnimeni" ja koska nyt olen äiti, nimeni olisi Mama Irene eli Irenen äiti. Kotiapumme Mary kutsuu minua tällä nimellä aina kun laittaa tekstarin. |
| Nienzi nikuenzi yadumu yetu mapenzi - Minä kunnioitan sinua, sinä kunnioitat minua ja me kunnioitamme rakkautta. Eli, jos kunnioitamme toisiamme, rakkautemme kasvaa. |
 |
| Mwenye hila habebeki - Rikasta ei voi lahjoa - ehkä, tansanialaiset ystävätkin vähän epävarmoja tästä... |
Olen ostanut nämä kangat lähinnä värien ja kuvioiden perusteella, mutta kysyn kyllä aina myyjältä mitä sanonta tarkoittaa jotta en vahingossa laita päälleni sellaista jolla on joku törkeä viesti. Viimeisen kangan merkitys on vielä vähän hakusessa enkä muista enää mitä myyjä sanoi, mitään kamalaa se ei ollut. Päivitän sen kun saan joltain vastauksen.
Jos tätä lukee joku swahilin kielen ja kulttuurin asiantuntija - mielellään saa kommentoida jos olen ymmärtänyt tätä väärin. Olen käännökset tehnyt sekä itse sanakirjaa käyttäen että tansanialaisilta ystäviltä tarkastaen.
Ai niin - nämä kangat maksoivat välillä TSH 6000 - 8000, eli 3-4 euroa kappale. Jos joku haluaa että tuon kangoja, laittakaa viestejä väri- yms toiveilla. Tuon jos löytyy. Käyn varmaan vielä ainakin kerran Uhuru streetin varrella ostoksilla.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Kämppiksiä
Pepe ja Irene ovat nyt onnellisesti Suomessa ja minä olen vähän kade. Onneksi enää alle kuukausi ennen kuin minäkin pääsen sinne. Täältä katsoen viileät kesäsadepäivät kuulostavat mukavilta!
Dar es Salaamin talvisää on kyllä ihan mukava. Meidän sisäkkömme Mary tulee aamuisin töihin villahuivi ympärillään ja sanoo että on kylmä, mutta minusta on kiva ettei ole koko ajan hiki. Yölämpötila on tällä hetkellä varmaan noin 20 astetta, päivisin vaihtelee jossain 24-28 välillä joten ihan riittävän lämmintä on edelleen. Hassua että on jotenkin hienoa että voi pitää FARKKUJA! Jee. Eikä kaikkia vaatteita ole pakko heittää hikisinä pyykkiin heti kun tulee kotiin.
Meidän asuntohan on siis paritalon puolikas, osa pientä asuntorypästä aidan sisällä (mikä on "compound" suomeksi?) ja yhteisiin tiloihin kuuluu uima-allas, pieni kuntosali sekä kaksi saunaa. Toinen sauna on sellaista suomalaista kiuasmallia, toinen on höyrysauna. Pahimmilla helteillä ei sauna houkutellut, mutta nyt kun allaskin on vähän viileä, on ollut ihan kiva käydä illalla uimassa ja saunassa.
On myös kiva ettei tarvitse olla yksin talossa. Meidän projektilla on yhteistyösopimus eteläafrikkalaisen RLabs-organisaation kanssa, ja siihen liittyen RLabsin johtaja Rene on täällä nyt yhteensä pari kuukautta. Rene ja miehensä Marlon tulivat tutuiksi jo Etelä-Afrikassa, ja Rene on nyt asunut meidän vierashuoneessa. Sitten kun Rene lähtee, tilalle tulee Brent.
Toisena kämppiksenä on nyt viikon verran ollut tanskalainen Pernille. Pernille tekee free-lance konsulttihommia, sosiaalista mediaa, muuta viestintää sekä valokuvausta. Pernillen kuvat ovat tosi hienoja, meilläkin on niitä nyt joitakin seinällä. Pernille viettää noin puolet ajastaan Tansaniassa ja toisen puolen Tanskassa, ja on täällä nyt vielä elokuun alkuun asti. Hänen edellisen vuokrasopimuksensa loppui toukokuussa ja kutsuin meille loppuajaksi.
Ihan tulee opiskeluajat mieleen tässä kolmen naisen soluasunnossa. On ollut mukavaa. Kuluneella viikolla Pernille vei meidät ostamaan tansanialaisia kankaita, kangoja ja kitengejä. Kanga on tansanialaisen naisen monitoimivaate, toimivat kietaisuhameiden ja -puseroiden lisäksi myös kantovälineenä, pakkausvälineenä, päähineenä - sekä viestintävälineenä! Laitan niistä vähän kuvia ja juttuja seuraavaksi, toivottavasti vielä tässä viikonlopun aikana.
Dar es Salaamin talvisää on kyllä ihan mukava. Meidän sisäkkömme Mary tulee aamuisin töihin villahuivi ympärillään ja sanoo että on kylmä, mutta minusta on kiva ettei ole koko ajan hiki. Yölämpötila on tällä hetkellä varmaan noin 20 astetta, päivisin vaihtelee jossain 24-28 välillä joten ihan riittävän lämmintä on edelleen. Hassua että on jotenkin hienoa että voi pitää FARKKUJA! Jee. Eikä kaikkia vaatteita ole pakko heittää hikisinä pyykkiin heti kun tulee kotiin.
Meidän asuntohan on siis paritalon puolikas, osa pientä asuntorypästä aidan sisällä (mikä on "compound" suomeksi?) ja yhteisiin tiloihin kuuluu uima-allas, pieni kuntosali sekä kaksi saunaa. Toinen sauna on sellaista suomalaista kiuasmallia, toinen on höyrysauna. Pahimmilla helteillä ei sauna houkutellut, mutta nyt kun allaskin on vähän viileä, on ollut ihan kiva käydä illalla uimassa ja saunassa.
On myös kiva ettei tarvitse olla yksin talossa. Meidän projektilla on yhteistyösopimus eteläafrikkalaisen RLabs-organisaation kanssa, ja siihen liittyen RLabsin johtaja Rene on täällä nyt yhteensä pari kuukautta. Rene ja miehensä Marlon tulivat tutuiksi jo Etelä-Afrikassa, ja Rene on nyt asunut meidän vierashuoneessa. Sitten kun Rene lähtee, tilalle tulee Brent.
Toisena kämppiksenä on nyt viikon verran ollut tanskalainen Pernille. Pernille tekee free-lance konsulttihommia, sosiaalista mediaa, muuta viestintää sekä valokuvausta. Pernillen kuvat ovat tosi hienoja, meilläkin on niitä nyt joitakin seinällä. Pernille viettää noin puolet ajastaan Tansaniassa ja toisen puolen Tanskassa, ja on täällä nyt vielä elokuun alkuun asti. Hänen edellisen vuokrasopimuksensa loppui toukokuussa ja kutsuin meille loppuajaksi.
Ihan tulee opiskeluajat mieleen tässä kolmen naisen soluasunnossa. On ollut mukavaa. Kuluneella viikolla Pernille vei meidät ostamaan tansanialaisia kankaita, kangoja ja kitengejä. Kanga on tansanialaisen naisen monitoimivaate, toimivat kietaisuhameiden ja -puseroiden lisäksi myös kantovälineenä, pakkausvälineenä, päähineenä - sekä viestintävälineenä! Laitan niistä vähän kuvia ja juttuja seuraavaksi, toivottavasti vielä tässä viikonlopun aikana.
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Zombiemeininkiä
Pikkuisen olen addiktoitunut tansanialaisten sanomalehtien jännittäviin pikku-uutisiin. Tämä kuva on Daily News-lehden nettisivuilta, tosin jo viime vuodelta. Kuvatekstissä kerrotaan, että kuvan rouva on yrittäjä joka nousee poliisiautoon turvaan Iringan kaupungissa. Häntä uhkasi vihainen väkijoukko joka syytti rouvaa asumisesta zombien kanssa.
Olen minä Suomessakin joskus tavannut melko flegmaattista porukkaa, mutta jos mies tai lapset on vähän zombeja niin ei siitä yleensä äiskää syytetä, mielummin jotain potkupallokisoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
