Arjen sattumuksia.

Aina ei tiedä mitä täältä kirjoittaisi. Valittaa ei viitsisi, mutta mikään sokerikuorrutettu matkailumainosviestintäkään ei innosta, ja tuntuu että näinköhän nämä meidän normaalit arjen säädöt ketään kiinnostaa.

Kokeillaan.

Minä olen viime viikkoina töissä säätänyt muun ohessa tansanialaisen retkikunnan matkaa Suomeen. Ensi viikon lauantaina lähdetään (toivottavasti) ja säätämisen määrä on ollut kyllä käsittämätön. Saa nähdä miten pinna riittää viikon reissun ajan kun valmisteluissakin meinaa jo paukahtaa. Hieman mielialaa nosti kyllä, kun kollegani Jukka ehdotti että kostoksi ensimmäisellä illallisella tarjotaan pelkkää mämmiä. Hmm... saiskohan Zetorista?

Irenen koulu on taas sujunut ihan hyvin. Tänne muutti yksi uusi suomalaisperhe jolla on kaksi Irenen ikää lähellä olevaa tyttöä, nyt on siis kiva kun on neljä isoa suomalaistyttöä kavereina. Edelleenkin me tosin viihdytään aika hyvin kaikki kotona keskenään, viikonloppuisinkin on välillä intensiivisen työ- ja kouluviikon jälkeen ihan mukava olla kotona, käydä salilla ja uimassa, katsella elokuva dvd:ltä ja olla vaan. Meillä ei siis tällä hetkellä ole kytketty telkkaria verkkoon ollenkaan, kun kansallisen verkon ohjelmat ei oikein kiinnosta ja kaapelitv on varsin kallis. Telkkarista katsellaan sitten elokuvia tai pelataan Wiitä.

Aloitettiin tällä viikolla taas tanssinopetus, nyt kokeillaan argentiinalaisen tangon alkeita kun sille tuntui olevan kysyntää. Kivaa on, ja ryhmään tippuu pikkuhiljaa lisää ihmisiä. Miehistä vaan on täälläkin vähän vajetta. Kurssia pidetään kerran viikossa läheisessä jooga/tanssi/pilatesstudiossa ja toisen kerran viikossa on "vapaaharjoitukset" meidän kattoterassilla.

Meidän katolla urheillaan muutenkin. Jukka pitää combat-tyyppistä musiikkiliikuntaa kahdesti viikossa, ja se on tosi kivaa ja jopa koukuttavaa. Kunto on noussut selvästi, pomppua riittää paremmin. Lisäksi välillä salilla ja meidän altaassa uimassa, Pepe käy myös täkäläisen liikuntakeskuksen pidemmässä altaassa välillä. Irenellä on koululiikunnan lisäksi taas jalkapalloa ohjelmassa, nyt vaan treenejä mutta myöhemmin alkaa sitten pelitkin.

Vielä ei ole pikkusateiden aika mutta jostain syystä tällä viikolla on satanut. Ihan mukava että tulee vähän viileämpiä päiviä, mutta liikenne menee sitten aika sekaisin ja tiet huonoon kuntoon jos enemmän sataa. Sadekaudella ei korjata teitä ollenkaan, nyt meidän muutamalla lähikadulla oli aloitettu asfalttiin tulleiden reikien korjaus. Ehtivät jyrsiä vanhaa asfalttia pois isoiksi kulmikkaiksi aukoiksi, mutta uutta ei ole näkynyt. Toivottavasti eivät tielaitoksessa paljon säikkyneet sateita... kuopat vaan syvenee nyt.

Asuinalueen turvallisuutta parannettiin, nyt on hälytysnapit talossa. Kukaan ei tosin tiedä mitä pitäisi tapahtua kun niistä painaa tai tapahtuuko mitään. Ihan turvallinen olo on kyllä edelleen ollut.

Hyvää pihvilihaa täältä ei oikein saa edelleenkään, paitsi ehkä brasilialaisten ravintolasta ja etelä-afrikkalaisten lihakaupasta, jos ne on sattuneet saamaan. Molemmista valitetaan että Tansaniassa leikataan liha miten sattuu ja siitä on vaikea saada hyvää. Onneksi kala on hyvää ja kaikkea muuta kyllä saa, jotkut asiat tosin ovat hurjan kalliita niin kuin kunnollinen suklaa tai juustot. Helpottaa kulutuksen kohtuullistamista.

Terveisiä meiltä.