Melkein sakotettu

Olin tänään Darin keskustassa tanskalaisen ystäväni Pernillen kanssa kangaskaupoilla, Pernillen laina-autolla. Kuten tavallista, keskustassa oli hirveä hässäkkä ja parkkipaikat täynnä, mutta onneksi ystävällinen parkkiassistentti viittoili että pikku Micrallemme löytyy tilaa pientareelta, paikasta jossa se ei ole kenenkään tiellä.

Ostosten jälkeen palattiin autolle, ja kas kummaa, parkkiassistentti oli kadonnut ja etupyörässä oli pyörälukko. Etuikkunaan oli jätetty lappu jossa kerrottiin mihin numeroon saa soittaa autonsa vapauttamiseksi.

Pernille soitti, ja iloinen ääni ilmoitti että tulossa ollaan - ennen kuin Pernille oli kertonut missä auto on. Ei hätää, he tietävät kyllä! Lieneekö parkkiassistentilla ollut diili parkkivahtien kanssa, ilmiannetaan väärinpysäköivät valkonaamat, niillähän on rahaa.

Askarit (vartijat) saapuivat paikalle ruskeissa univormuissaan pamput vyöllä. Pakollisten tervehdysten ja pahoittelujen jälkeen päästiin asiaan. 65000 shillinkiä sakkoa! Siis noin 33 euroa, aika kova maksu täkäläisittäin... mutta ei mitään mahdollisuutta tarkistaa pitääkö paikkaansa. Ikkunaan jätetyssä lapussa ei ole mitään hintaa.

Kerroimme että ilman kuittia ei makseta mitään. Vartijat sanoivat että voimme lähteä kaupunginvirastolle maksamaan ja lähtivät meidän kanssamme kävelemään sinne. Ennen matkaanlähtöä toki vielä tarjottiin mahdollisuutta maksaa 35000 ilman kuittia... mutta pysyimme tiukkana.

Muutaman korttelin matkalla piti selvittää mm mistä maasta ollaan, puhutaanko swahilia ja mikä on uskontokunta. Sellaista small talkia täällä.

Perillä kiivettiin toiseen kerrokseen etsimään pomoa joka vastaanottaa sakot - mutta pomo olikin lähtenyt jo kotiin! Olihan jo puolipäivä. Pole. Sori. Pernilleltä menee hermot aika herkästi, ja hän ilmoitti aika napakasti että ei ole meidän ongelma jos pomo ei ole töissä, ja ei pidä mennä lukitsemaan autoja jos ei ole eväitä hoitaa hommaa kunnolla loppuun asti.

Meidän pikku vartijoita alkoi hermostuttaa, ja he päättivät viedä meidät viraston portin vartijoiden kopille jossa oli ilmeisesti joku pikkupomo. Pomo ehdotti ensin että voimme maksaa 40000, ja sitten tarjosi vielä 18000 superalennusta. Tässä kohtaa Pernille oli jo melkoisen tuohtunut, ja hän ilmoitti aika lujalla äänellä että on törkeää vaatia lahjuksia, mitään ei makseta ilman kuittia, auto on avattava ja hän voi tulla maanantaina maksamaan kuittia vastaan koko summan ja samalla tekee raportin siitä että kaupungin työntekijät yrittävät pyytää lahjuksia sakkojen maksamisen sijaan.

Tässä kohtaa pikkupomo otti lapun itselleen ja ilmoitti että pojat lähtevät avaamaan lukon, ei tarvitse tulla maanantaina takaisin.

Dar es Salaamin pormestari on ilmeisesti pyrkinyt tiukentamaan erilaisia asioita kaupungissa, muun muassa pysäköinnin valvontaa. Vaikuttaisi siltä että henkilöstön koulutuksen ja motivoinnin kanssa on vielä hieman tekemistä.