Käytiin elefantteja katsomassa pari viikkoa sitten ja otettiin kotiapumme Marthan lapset Percy (16) ja Karen (7) mukaan.
Opittiin elefanteista kaikenlaista mielenkiintoista, mm sen että niillä on elämän aikana kuudet hampaat ja hampaiden vaihtuminen vie aina pari vuotta ja on tuskallista. Hampaat eivät tule entisten ala- ja yläpuolelta niin kuin ihmisillä, vaan suun takaosasta, ikään kuin liukuhihnalta ja työntävät entiset hampaat edeltään. Syöksyhampaita on vain yhdet.
Elefantin nahka on juuri niin kuivan ja karhean tuntuinen kuin luulisikin, mutta korvalehden takaosa onkin yllättäen tosi sileää ja viileää nahkaa. Korvan takana on kuulemma jäähdytysjärjestelmä. Elefantin nahassa on myös karvoja mutta aika harvassa, niitä ei etäämmältä erota.
Pääsimme kaikki vuorollaan taputtelemaan elefantteja eläintenhoitajan opastuksella, ja aina lopuksi piti ottaa kuva syöksyhampaasta kiinni pitäen. Fantit poseerasivat hienosti kärsä ylhäällä.
Ohjelmaan kuului myös käsikkäin... kärsäkkäin... no siis käsi kärsässä kävely, saimme siis kävelyttää elefantteja kentän ympäri kärsästä kiinni pitäen. Oikeaoppinen ote oli muut sormet kärsän sisässä ja peukalo ulkopuolella. Kärsästä tuli lämmintä tuhinaa joka oli myös hiekkaista.
Lopuksi syötiin, ruokaa odotellessa Irene ja Karen taittelivat Robin Hood -hatut lautasliinoista. Ruokakin oli ihan hyvää.
Opittiin elefanteista kaikenlaista mielenkiintoista, mm sen että niillä on elämän aikana kuudet hampaat ja hampaiden vaihtuminen vie aina pari vuotta ja on tuskallista. Hampaat eivät tule entisten ala- ja yläpuolelta niin kuin ihmisillä, vaan suun takaosasta, ikään kuin liukuhihnalta ja työntävät entiset hampaat edeltään. Syöksyhampaita on vain yhdet.
Elefantin nahka on juuri niin kuivan ja karhean tuntuinen kuin luulisikin, mutta korvalehden takaosa onkin yllättäen tosi sileää ja viileää nahkaa. Korvan takana on kuulemma jäähdytysjärjestelmä. Elefantin nahassa on myös karvoja mutta aika harvassa, niitä ei etäämmältä erota.
Pääsimme kaikki vuorollaan taputtelemaan elefantteja eläintenhoitajan opastuksella, ja aina lopuksi piti ottaa kuva syöksyhampaasta kiinni pitäen. Fantit poseerasivat hienosti kärsä ylhäällä.
Ohjelmaan kuului myös käsikkäin... kärsäkkäin... no siis käsi kärsässä kävely, saimme siis kävelyttää elefantteja kentän ympäri kärsästä kiinni pitäen. Oikeaoppinen ote oli muut sormet kärsän sisässä ja peukalo ulkopuolella. Kärsästä tuli lämmintä tuhinaa joka oli myös hiekkaista.
Lopuksi syötiin, ruokaa odotellessa Irene ja Karen taittelivat Robin Hood -hatut lautasliinoista. Ruokakin oli ihan hyvää.
Tekstit
2 kommenttia:
Hienoja fantteja!
Toitottiko ne yhtään, vain miten norsut äänteleekään? Entäs oliko yhtään pientä norsunpoikasta näkyvissä?
Pappa kyseli, että kumpaa jännittikään enemmän, Ireneä vai norsua?
Se jonka vieressä Irene seisoo on se _pieni_ norsunpoikanen. Se oli vasta 7 vuotias, muut olivat jo aikuisia.
Toitotti ne kun käskettiin. Ne osasi myös tehdä sellaista syvältä tulevaa jutteluääntä, ihan niin kuin olisi ollut ISO harrikan moottori putputtamassa.
Ei Ireneä eikä norsua jännittänyt mutta Karenia jännitti, ensikosketukset norsuihin piti ottaa mun sylistä. Myöhemmin uskalsi kyllä taluttaakin niin kuin kuvista näkyy.
Lähetä kommentti