Juhlittu on

Vietämme parhaillaan väsynyttä sunnuntai-iltaa sohvalla saman viltin alla, Irene lukee, Pepe katsoo telkkaria ja minä tietsikalla. Juhlat menivät kaikki hyvin, kivaa oli ja jäljetkin on suurin piirtein siivottu. Havaitsin sisäisen karjalaisemäntäni pukkaavan pintaan, ruokaa oli juhlissa aivan liikaa ja silti olin ennen juhlia vielä syvästi huolissani siitä riittääkö ruoka. Juomiakin oli riittävästi.

Pepe on flunssassa ja mulle tuntuu olevan se tulossa, nyt pitää siis pitää juoksutreeneissä taukoa. Olemme jatkaneet reippaasti juoksentelua, tai oikeastaan Pepe treenaa monipuolisemmin, uintia, soutulaitetta, kävelyä, punttia ja juoksua. Minä käyn kaksi kertaa viikossa kuntosalilla trainerin kanssa ja juoksen kolme kertaa viikossa. Viikko sitten kävimme juoksemassa 11 km kisan kolmistaan yhdessä työkaverini Laurensin kanssa ja olimme tyytyväisiä, jokainen sai muutaman minuutin pois edellisestä kympin ajastaan. Syyskuun lopussa tavoitteena puolimaratoni, porukkaan on tulossa mukaan myös tiimimme assistentti Lorraine.

Minulla on nyt edessä tiivis työrupeama pari seuraavaa viikkoa, projektimme järjestää konferenssia jonne on tulossa yli 150 henkeä kuulemaan ja joitain kymmeniä henkiä puhumaan, kohtuullinen logistiikkahässäkkä etenkin kun täällä ei kaikki aina ole niin eksaktia.

Keli kylmenee pikku hiljaa, näin suomalaisena tuntuu mukavalta kun on vähän viileämpää, kivat ulkoilukelit. Paikalliset ovat jo toppatakeissa ja suunnilleen pipo päässä kun aamulla on vain 12 astetta lämmintä.

Ai niin, se piti vielä lisätä että juhlatarjoilujemme hitit olivat lohikeitto ja voileipäkakut, tavoiteltiin suomalaista perinnemeininkiä ja hyvin toimi.