Yleislakko

Etelä-Afrikassa on julkisen alan työntekijöiden yleislakko. Monet koulut ovat kiinni koska opettajat ovat lakossa, puhtaanapito ei toimi senkään vertaa kuin yleensä, tai julkinen liikenne, tai kunnallispalvelut. Koulujen kiinniolo juuri nyt on ylioppilasluokkien kannalta kriittinen asia, sillä kouluvuosi loppuu täällä joulukuun alkuun ja ylioppilaskirjoitukset koko ikäluokalle ovat edessä loka-marraskuussa.

Pahinta on kuitenkin se että terveydenhuoltohenkilökuntakin on lakossa, huolimatta oikeuden päätöksestä jossa rajoitetaan heidän lakko-oikeuttaan. HIV-lääkkeiden jako vaarantuu ja ihmisiä on todistettavasti kuollut siksi että eivät ole päässeet hoitoon. Armeijan väkeä on kutsuttu sekä hätätöihin sairaaloihin, että pitämään turvallisuutta yllä - hoitohenkilökuntakaan ei ole yksimielisesti halunnut lakkoilla, ja yhtä töihin pyrkinyttä sairaanhoitajaa oli jo puukotettu. Useissa paikoissa hoitohenkilökuntaa on myös uhkailtu joko itseen, kotiin tai perheeseen kohdistuvilla seurauksilla jos menevät lakon aikana töihin.

Asiaa on paheksuttu tietenkin mediassa, mutta jotenkin tämä herättää paljon vähemmän intohimoja kuin olisin odottanut. HIV-lääkkeiden jakelu ei aina normaalistikaan pelaa, ja väkeä kuolee sairaaloissa hoitovirheisiinkin, ehkä siksi ero ei tunnu niin dramaattiselta. Kun homma ei toimi normaalistikaan, niin nyt se vaan toimii vielä huonommin.

Ja meidän hyväosaisten elämässä tämä ei tietenkään tunnu mitenkään. Yksityiskoulu on auki, yksityislääkärille pääsee, omalla autolla kuljetaan, vartiointiliike palvelee poliisia paremmin normaalistikin. Roskiksia ei ole tyhjennetty mutta se on niin epäsäännöllistä muutenkin ettei siinäkään ole mitään eroa. Ei voi välttyä ajatukselta, että jos poliittinen eliitti olisi julkisten palveluiden varassa niin kuin muu kansa, asia saattaisi hoitua ripeämmin.

Kevättä ja eläimiä

Pihapuumme kutojalintu Jacob rakentaa taas pesiä morsiamilleen. Pallopesien eli perheiden määrä on yhtä kunnianhimoinen kuin presidentillisellä kaimallaan. Kunhan vaimokkeet ovat asettautuneet taloksi, tyhjäksi jääneet pesät revitään tikuiksi hirveällä tohinalla, ettei vaan niihin asetu kilpailija.

Töissä teputteli liskonen työhuoneeseeni vievällä käytävällä. Naapurihuoneen tutkija sanoi sen jo käyneen useasti hänen huoneessaan.

Ja kas, eipä aikaakaan kun arkistokaapin alahyllyltä tyhjän muovikassin takaa alkoi kuulua rapinaa... arvatkaa kuka?

Minulla on lemmikki! Äsken se tepsutteli työtuolini takaa seinänviertä pitki tsekkaamaan olisiko toisessa nurkassa mitään kivaa. Siinä kohdassa nostin kyllä jo käsilaukkuni pöydälle, luulen että olisi ollut molemminpuolisesti ikävä yllätys löytää liskonen kotona laukusta.

Aika pulskassa kunnossa se on, liekö täällä sisällä hyönteisiä riittävästi? Tai sitten se elää eväiden murusilla, leivänmuruja ja kahvia on varmasti tarpeeksi tämän paikan lattioilla.

Jalkapallon MM-kisat Etelä-Afrikassa

Olimme jalkapallon MM-kisojen avajaisottelussa kesäkuussa. Tässä jotain kuvia ja tunnelmia....


Soccer City -stadionin suunnittelijoiden inspiraationa on ollut afrikkalainen keittopata.

Joukkueemme valmiina otteluun vuvuzelojen ja muun rekvisiitan kanssa. Kaksi muuta ovat tango-opemme Bert ja Brigitte.

Kyllä, oli korvatulpat. Sekä lipputarrat ja tarra-tatuoinnit. Ja villapaidat. Oli kylmä!

Piippuhyllyltä oli hienot näkymät. Keltainen on Bafana Bafanan kannattajien väri. Katsomon vihreät läntit ovat meksikolaisia.

Avajaisseremoniat oli kiva nähdä paikan päällä, isolta skriiniltä näki sitten yksityiskohtia ja saattoi mm lukea presidentti Jacob Zuman puheen tekstit, muuten ei olisi saanut selvää. Ei hän tosin mitään kovin sykähdyttävää sanonut.

Avajaisseremonioiden jälkeen päästiin tositoimiin. Laduumaaaaaaa!!! (tarkoittaa ukkosen jyrähdystä ja piti huutaa aina kun tuli erityisen hyvä tykki).

Peliä on tosiaan erilaista seurata stadionilta kuin telkkarista. Aina ei kuullut vihellyksiä torvien törinän vuoksi, naisten vessat lakkasivat puoliajalla toimimasta, stadionille meno ja tulo kesti 3 tuntia suuntaansa... mutta hienoa oli! Eikä Bafana edes hävinnyt!

3. vuosi alkaa

Kesälomilta on palattu ja yhtäkkiä Afrikan reissumme on jo yli kahden kolmasosan rajapyykin... aika on mennyt nopeasti. Alkamassa siis viimeinen talvi Etelä-Afrikassa, tai siis kesää kohtihan täällä mennään.

Alkuvuoden tapahtumista on paljon valokuvia ja tapahtumia tänne laittamatta, joten jälkijunassa mutta tulossa. Terveisiä Suomeen kaikille, taaskaan ei ehditty kaikkia ystäviä nähdä kun kesäloma jotenkin vaan hujahti.

Eilen oli muuten kansallinen vapaapäivä: naisten päivä. Koskas saataisiin se Suomessa pyhäpäiväksi?

Paikallistumista - Going native

Olen alkanut tarkkailla perheessämme näkyviä paikallistumisen merkkejä.

Tervehtimiskulttuuri on mennyt selkärankaan... jopa täällä asuvien suomalaisten kanssa tulee aloitettua puhelut "Terve, mitä kuuluu? -Hyvää kiitos, entäs sinne?" -tyyppisesti, ja paikallisten kanssa tietysti tehdään se "Hello how are you? - Good, and you?" aina ja kaikkialla kaupan kassoja myöten.

Liikenteessä ei olla yhtä hulluja kuin hulluimmat paikalliset, mutta tiettyä rapsakkuutta on kaistanvaihtoihin ja sivukadulta liikenteeseen liittymiseen tullut. Liittyyköhän se taannoinen kaasupolkimen vaijerin katkeaminen tähän? Brumm.

Olen huomannut jo käyttäväni englanniksi sanaa "now" merkityksessä "ihan kohta". Vieläköhän sitä osaa puhua ei-eteläafrikkalaista englantia?

Maissipuuro pap ei vielä ole muuttunut osaksi ruokalistaamme, mutta lihan syönti on kyllä lisääntynyt. Vastaavasti perunoita ei ole keitetty sitten ties milloin, varmaankaan viimeisten Papan graavilohien jälkeen.

Osataankohan me sitten vuoden päästä enää olla keskisuomalaisiksi?

Lasketaan päiviä

It's the final Countdown, dididiidii, didididdiddiddiiiiii...

Irene laskee päiviä Suomeen lähtöön ja Etelä-Afrikka laskee päiviä futiksen MM-kisoihin. Työpaikan ympäristössä kuljeskelee ihmisiä keltaisissa t-paidoissa, mainostaulut ovat täynnä futisteemaa, ja juuri muusta ei puhutakaan kuin siitä kenellä on liput mihinkin matsiin.

Meillä on liput avajaisiin, muistakaapa katsoa telkkarista näkyykö ketään Suomi-paidat päällä. Etelä-Afrikan joukkueen nimi on muuten Bafana Bafana, ei hajuakaan miksi mutta näin on. Joten Bafanaa on kannatettava.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa hinautettua autoa. Kaasupoljin meni yhtäkkiä pohjaan ja nopeus alkoi hyytyä, olin juuri menossa moottoritielle mutta onneksi jäin ramppiin ja onneksi siinä oli piennarta sen verran että en jäänyt tielle. Hinausauton tulemiseen meni tunti soitosta. Luvatun kyydin saamiseen korjaamosta töihin olisi mennyt varmaan pidempään mutta 45 minuutin kohdalla kyllästyin odottamaan ja Pepe tuli heittämään. Saapi nähdä koska auton saa korjaamosta pois...

Hyvää kesää! Meillä on talvi.

Syksyä

Talvi tai ainakin syksy on tullut Pretoriaan, säät vaihtelevat kovasti. Eilen oltiin katsomassa Davis Cup -ottelua Suomi-Etelä-Afrikka ja sää oli hieno ja aurinkoinen. Yöllä oli VALTAVA ukkosmyrsky johon heräsivät Pretoriassa kaikki paitsi Irene... Aamulla oli harmaata ja vettä tihuutti, nyt on taivas taas sininen ja aurinko paistaa. Sitten kun tulee kunnolla talvi täällä ei sada ollenkaan ja on kamalan kuivaa ja pölyistä.

Tiedoksi huolestuneille: Terrablanchen murha, niin valitettava kuin olikin, ei näy täällä meidän arjessamme mitenkään. Mitään kansannousua ei missään tullut. Valkoinen äärioikeisto on vähän jotain yritellyt mutta ei siitäkään onneksi mitään näkyvää ole seurannut. Ihan yhtä paljon tai vähän turvallista täällä on kuin ennenkin.

Pepe juoksi ekan maratoninsa vapunpäivänä niin kuin oli suunnitellut. Aika ei ollut ihan tavoitteen mukainen kun polvet alkoivat kiukutella, mutta maaliin pääsi kuitenkin. Minä kävelyhölkkäsin puolimaratonin joka oli alkuvuoden jatkuvan sairastelun jälkeen ihan hyvä suoritus.

Irenen uimatreenit on nyt tältä kaudelta ohi, elokuussa koulun alettua jatkuu taas. Kova into on vielä päällä, vesipeto odottaa nyt innokkaasti Suomeen pääsyä. Toivottavasti siellä pääsee uimahalliin jos vedet ovat muuten liian kylmiä.

Tanssia on edelleen sekä opiskeltu että opetettu, tango on kivaa aina vaan ja edelleen. Viikonloppuna pidettiin "jango"-sessio paikallisille modern jive -harrastajille, eli tango+jive. Hauskaa sekasoppaa siitäkin tuli.

Osuin Suomeen työmatkalle juuri tuhkapilven alle ja sain keuhkoputkentulehduksen samalla, olin ylimääräisen viikon siis Helsingissä mutta hotellissa sairastamassa joten pahoittelut kaikille siitä etten ollut yhteyksissä, ei oikein riittänyt energiaa.

Irene lähtee Suomeen lomalle kesäkuun alkupäivinä, Pepe tulee juhannuksen alla ja minä heinäkuuksi. Heinäkuussa meidät löytää Jyskän-kodistamme kun Ilona lomailee muualla. Hyvää syksyä - tai alkukesää -riippuen missä luette.