Sunnuntai rannalla

Vietettiin sunnuntaipäivää Darin eteläpuoleisella rannikolla.

South Beach Resort-hotelli myy päivälippuja rannalleen, lippu maksaa noin kaksi euroa ja siitä osan saa käyttää kuponkina ruokaan.

Ranta on tosi hieno, silkinpehmeää hiekkaa ja puhdas ranta.

Palmun alla oli mukava lekotella, hintaan kuului oma katos pöydällä ja tuoleilla sekä aurinkotuoleja.

Kookospähkinä- ja saronkikauppiaat olivat paikalla mutta kunnioittavan välimatkan päässä.

Kuvat otti Irene.

Jos joku muu suunnittelee paikalla käyntiä, voimme suositella oman paikan ottamista mahdollisimman kaukana karaokekatoksesta ja vesiskootterivuokraajista. Muuten oli mukavaa.

Arkiintuvaa

Elämä alkaa muistuttaa arkea. Aluksi voimassa oleva jatkuva eksoottisuuden tunne on haihtunut, se "hui, me ollaan Tansaniassa, jännää!". Ollaanhan me, ja kaikkea uutta tulee edelleen vastaan mutta jotenkin tähän alkaa olla tottunut.

On löytynyt se tietty peruskuvio, kaupat joissa käydään, ravintolat joissa syödään, pieni joukko suomalaisia joille voi soittaa kun kaipaa apua, neuvoja tai vaan seuraa. Koulu sujuu Irenellä, töissäkin jo jokunen asia etenee, ja Pepe on löytänyt paikallisia avustajia hommien hoitamiseen. Koulupukukin tuntuu jo aika normaalilta.

Jatkuva melkein-vatsataudin tila on hellittänyt. Ei meillä kellään mitään isompia ongelmia ole ollut, mutta aluksi oli sellainen jännittävä fiilis aina kun piti mennä vessaan. Vatsa möyrysi ja pulputti. Yhtenä päivänä en uskaltanut lähteä toimistoon kun tuntui että pitäisi olla lähellä kotivessaa, mutta ei siitäkään mitään varsinaista tautia tullut.

Silmätulehduksen sain, menin lääkäriin ja se meni ohi. Irene ja Pepe säästyivät siltä, mutta kuulemma se on täällä aika yleistä koululaistenkin keskuudessa.

Nyt tuntuu jo ihan normaalilta, ilmeisesti vatsat ovat tottuneet paikalliseen bakteerikantaan. Sitä työlupaa ei ole edelleenkään, eli melkein kaikki irtain maallinen omaisuutemme uinuu edelleen Ruususen unta Etelä-Afrikassa. No, edellisessä muutossa saatiin jouluksi tavarat kotiin, ehkäpä nyt sitten jo aikaisemmin. Työlupa on edelleen tulossa ensi viikolla.

Lämpötila nousee pikku hiljaa. Iltaisin ja aamuisin on mukavaa, päivällä välillä hieman turhan lämmintä mutta täällä meidän niemimaalla on aika mukavaa kun täällä tuulee yleensä vähän. Jahtiklubin jäseniksi on päästy ja nousuvedessä käydään uimassa ainakin muutaman kerran viikossa.

Olisi tosi kiva saada ne omat astiat, vaatteet yms, mutta elämää tämä on tälleenkin. Ja ihan mukavaa. Tänään mennään yhden suomalaispariskunnan kanssa syömään, Jukka on samalla firmalla töissä mutta eri projektissa ja vaimonsa Soni on luvannut opettaa Irenelle vähän kalligrafiaa.

Kaikki hyvin!

Netti kotona oli taas pari päivää poikki, kun kiintiö tuli täyteen ja paketin päivittämisessä suurempaan meni hetki.

No, ekaksi sanottava että kaikki hyvin vaikkei meistä mitään ole kuulunut, ja ennen kaikkea emme olleet tänään uponneella matkustajalautalla Sansibarin ja Pemban välillä. Kuulemma lautta oli pakattu ylitäyteen, ja osa matkustajista oli viisaasti kieltäytynyt menemästä kyytiin kun näki miten täynnä se oli. Pelastustoimet ovat käynnissä, ja vesi on lämmintä mutta ikävä kyllä kaikki eivät ole selvinneet. Kurja juttu.

Meille ei kuulu ihmeitä, töitä ja koulua, arjen puuhia. Työlupaa ei vieläkään ole joten tavaroita ei ole Etelä-Afrikasta lähetetty, ensi viikolla, tai sitten seuraavalla ensi viikolla, tai sitä seuraavalla ensi viikolla...

Irenellä alkaa olla koulussa kavereita. Eilen juteltiin kahdestaan pitkät pätkät koulun sosiaalisista kuvioista ja siitä kuinka sielläkin on ne pellet, muodikkaat, nörtit ja muut jengit - sekä sitten ne ihan tavalliset jengien väliin jäävät joita ei nämä systeemit niin kiinnosta. Irene on siellä tavallisten joukossa, ja koulu menee mukavasti.

Kotona ollaan jätetty lämminvesivaraaja kokonaan pois päältä. On niin lämmin, että viileä suihku on ihan ok. Joskus aamuisin unisena tuntuu että se on vähän liian viileää, mutta ei se oikeasti kovin kylmää ole.

Arkirutiini on nyt muodostunut sellaiseksi, että Irene viedään kouluun siinä varttia yli 7, ja siitä suoraan Pepe vie minut töihin. Kotiin lähtiessä kävelen 200 metriä toiseen toimistotaloon jossa on työssä toinen suomalainen konsultti ja pääsen hänen kyydissään kotiin. Irene on haettu sitä ennen. Välillä joku tulee meille kylään tai Irene menee kaverin luokse josta sitten haetaan myöhemmin. Illalla käydään ulkona syömässä tai syödään jotain simppeliä kotona, pastaa tms. Irene vie eväät kouluun ja aika kevyesti mekin päivällä syödään joten illalla sitten enemmän. Odotetaan jo että keittiötavarat tulisivat jotta voisi kokata itse.

Suomi-koulu alkoi toissapäivänä, se on joka torstai-ilta. Siellä opetetaan Suomen kieltä ja kielioppia, ja kai myös Suomen historiaa yms tietoutta. Irene on isojen ryhmän vanhin ja ikähaitari ryhmässä on 7-12 joten opettajalle riittää haastetta.

Tänään mennään yhdelle suomalaisperheelle kylään, ja muitakin tulee. Kivaa!

Eidkö vai eikö?

Outo tilanne suomalaisiin tai vaikka eteläafrikkalaisiinkin kalenterihin tottuneena: milloin on Eid? Eid el Fitr on siis Ramadanin eli muslimien pyhän kuukauden ja paastonajan päätösjuhla, vuoden tärkein juhla, kuin joulu. Tansanian kalenterissa Eidille on varattu kaksi pyhäpäivää. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että islamin kalenteri seuraa kuun kiertoa, mistä johtuu muun muassa se, että Ramadan on joka vuosi hieman eri aikaan. Useimmissa maissa juhlapyhät ja kalenteri lasketaan etukäteen, onhan kuun kierto ja muidenkin taivaankappaleiden liikkeet aika hyvin jo tiedossa. Tämä kuitenkin on kuulemma asia josta uskonoppineet kiistelevät, ja joidenkin koulukuntien mielestä Eid on sitten kun taivaalla silmillä katsottuna näkyy uuden kuun sirppi. Ei ennen.

Tansania kuuluu tähän vanhakantaisempaan koulukuntaan, ja kalentereissa lukee "tentative Eid el Fitr". Juhla siis tiedetään suunnilleen mutta ei ihan tarkkaan. Tänä vuonna se oli alustavasti merkitty tiistaille ja keskiviikolle. Maanantailta siirrettiin yksi kokous pois siltä varalta että se olisikin jo silloin. Eilen illalla sitten jännättiin, onko tänään vapaapäivä vai pitääkö mennä töihin ja kouluun. Tieto tuli illalla: kuuta ei näkynyt ja Eid on keskiviikkona ja torstaina.

Eid muistuttaa joulua myös siten, että lapset saavat lahjoja. Ajatelkaapa normaalin lapsiperheen joulunodotussäpinää lisättynä sillä, että edellisenä päivänäkään ei vielä varmasti tiedä onko joulu huomenna vai ylihuomenna!

Tänään oli sitten liikenteessä hiljaista. Ne jotka esimerkiksi halusivat lähteä Eidinä jonnekin matkalle, ovat tietenkin matkansa varanneet ja lähtivät joka tapauksessa. Koulunkin portilla oli hiljaisempaa.

Tansanian väestöstä on muslimeja hieman alle puolet, ja kalenterissa on vapaapäivinä sekä muslimien että kristittyjen pääpyhät.

Ensimmäinen kuukausi

Istuskelemme Irenen kanssa kattoterassilla, on lauantai ja aikaa miettiä ja raportoida teillekin kaikille mitä kuuluu. Minä olen ollut täällä nyt melkein kuukauden, Irene ja Pepe kolme viikkoa. Meillä on laina-auto käytössä, kiitos suomalaisten tuttujen jotka menivät Suomeen saamaan vauvaa. Työlupa on koko ajan tulossa ensi viikolla. Ensi viikolla se on sitten taas tulosaa ensi viikolla.

Muuttokuormamme odottaa Etelä-Afrikassa sitä työlupaa. Pankkitiliä ei voi avata kun ei ole työlupaa, joten luottokortilla ja runsailla käteisnostoilla sumplitaan. Meillä on kuitenkin hommat erittäin hyvin, on asunto, postilokero, nettiyhteys toimii kotona, ja pursiseuran jäsenyyskin virallistuu puolentoista viikon päästä. Onneksi käytiin jo heinäkuussa katsomassa asuntoa, ja onneksi muutenkin sain hyviä neuvoja toimia nopeasti näiden tiettyjen juttujen kanssa.

Sieltä käsin ei ehkä avaudu miksi pursiseura on välttämättömyystekijöiden joukossa... Suurin syy on se, että siellä on ainoa lähikulmilla oleva puhdas ja turvallinen uimaranta jonne voi mennä lasten kanssa, jättää autonavaimen kenkään sillä välin kun ui, ja ostaavettä ja limpparia baarista. Täkäläisessä infrassa, teissä, liikenteessä, ihimisten toiminnassa yms jokapäiväisessä on ainakin näin aluksi sen verran potutuksen ja stressin aiheita, että jotain vastapainoa tarvitsee. Lämpimässä nousuvededssä plutaillessa joka kerran tulee sitten se tunne, että on tämä sittenkin aika hieno paikka.

Jäsenet saavat viedä vieraita pursiseuralle, joten näette sitten kun tulette käymään. Siellä järjestetään myös purjehduskursseja, joten Irene ryhtyy varmaan optimistijollailemaan kunhan uusia alkeiskursseja alkaa.

Äiti kysyi puhelimessa mikä täällä on erilaista kuin Etelä-Afrikassa. Kaikki! Noin suunnilleen. Pretoriassa ollessa ei asuttu kehitysmaassa, sitä puolta näin kyllä työmatkoilla ja muilla reissuilla, mutta muuten arki oli varsin sujuvaa kun alkujärjestelyt oli hoidettu. Täällä tiet ovat meidän naapuruston ulkopuolella suurelta osin huonoja, ja ruuhkia on paljon. Mitään vähänkään poikkeuksellisempaa ostosta ei tuosta vaan käydä lähiostarista ostamassa, vaan kysellään kavereilta mistä ehkä mahdollisesti löytyis, pohditaan pitäisikö teettää fundilla vai ostaa, etsitään ostospaikkaa nimettömältä kadulta joka on toinen oikealle Masai Motorsin jälkeen, siellä missä se irlantilainen pubi ennen oli... Eipä tule turhia shoppailtua kun kaikki on hirmu operaation takana.

Seuraavalle Etelä-Afrikan käynnille on jo keräilty pientä ostoslistaa. Muuten, jos joku on tänne suuntaan tulossa ja laukkuun mahtuisi ihan pikkuinen parisängyn petauspatja nipin saa tuoda...

Mausteet ja hedelmät esimerkiksi ovat edullisia. Salaattia sen sijaan ei tahdo oikein kunnollista löytyä, täällä taitaa olla vähän liian lämmin sille. Ketsuppia taas on seitsemäätoista lajia, samoin muroja, säilykkeitä vaikka mitä... Mutta ne taas ovat suhteessa aika kalliita. Etsin lenkkareita vähän aikaa kun yhdet jäivät vahingossa Suomeen ja toiset ovat kuormassa tulossa. Edullisia barbi- muovista tehtyjä jäljitelmiä oli kyllä, kohtuullisen metsästyksen jälkeen sitten löytyi aitojakin jotka taas maksoivat paljon. Ei paljon jääty pronaatiotukia miettimään, kun oli oikeankokoiset tavallisen kunnolliset lenkkarit niin ne ostettiin.

Tuoksutkin ovat erilaisia. Työpaikan vessassa tuoksuu makeanhedelmäinen puhdistusaine, täällä ei havuntuoksuja harrasteta. Hiki haisee aika usein. Taksikuskeilla on aina puhdas paita, mutta välttämättä pesulle ei ole päästy ihan juuri. Kaveri kertoi että kotiavulle piti järjestää pesupiste ensimmäiseksi hajuhaittojen takia. Kaikilla ei ole täälläkään suihkua, eikä juoksevaa vettäkään.

Vesijohtovettä ei voi juoda. Pullovettä saa kyllä isoissa tonkissa halvalla, mutta kaikkein halvimmat brändit maistuvat kemikaaleilta. Pepe tuo Suomessa käydessään meille varmaan vesisuodattimen, kuulemma Nerox-merkkinen on hyvä. Pepe piipahtaa siis Suomessa syyskuun lopussa.

Ilma alkaa täällä lämmetä kesää kohden mennessä, ja sen huomaa että talo lämpenee päivän aikana yhä enemmän. Naapuri vinkkasi että kattoterassille rakennettu katos vähentää yläkerran lämpenemistä, ja toki antaa täällä enemmän mahdollisuuksia käyttää sitä terassiakin eri säässä. Auringossa ei tee mieli istua. Hyttysiä ei vielä hirveästi ole mutta kesää kohti tulee lisää. Nyt on pärjätty hyttysmyrkyillä, mutta teetetään vielä varoiksi hyttysverkot sänkyihin. Ikkunoissa ja parvekkeiden ovissa on verkot valmiiksi asennettuina.

Irene viihtyy koulussa hyvin vaikka mukuttaakin siitä. Keittiönlaatikoista ei enää ole löytynyt papanoita. Kattoterassilla tuulee kivasti, meri on sininen ja juotiin kylmät tölkilliset limsaa. Kohta lähdetään pursiseuran biitsille uimaan. Kaikki hyvin siis.

Postia tuli!

Ja ensimmäisen meidän postilokeroon tulleen postilähetyksen lähetti..... Hillevi!
Kiitos postikortista, ei ole ihan tarkkaa tietoa kauanko sen tulo kesti kun tällä viikolla käytiin tänään eka kertaa katsomassa.

Ilmeisesti posti ei aina ole ainoa syypää siihen jos kirjeet tulevat perille hitaasti. Käytiin eilen pursiseuralla kyselemässä jäsenanomuksen etenemistä, ja neiti toimistossa kysyi emmekö ole saaneet kirjettä. Kulmat kurtussa hän sitten selasi lähtevän postin pinoa, ja löysi kirjeemme, päivätty 2.8. eli reilu kaksi viikkoa sitten. Säästyipä postimaksu.

Kuvia ja tunnelmia

Jogurttipurkin kyljessä on jotenkin ihan suomalaisen näköinen maisema, pikku taloja ja lehmä niityllä. Mango ei vaan sovi siihen kuvaan. Kivan vanhanaikaisen näköistä kuvakieltä välillä suomalaisen silmään.

Tämä lounas maksoi alle euron, paikassa nimeltä Holiday Out. Sitä vastapäätä oli joskus muinoin Holiday Inn. Se on jo vaihtanut paikkaa, mutta tämä pysyy eikä ihme. Hinta-laatusuhde on mainio.

Intian valtameri on täällä suurkaupungin kulmillakin kirkas, ja lämmin.

Käytöstä poistettujen veneiden puusta tehdään huonekaluja. Tässä kiva sohvaidea hotellista jossa asuimme ennen kuin pääsimme kotiin.

Nousuveden aikaan meressä on mukava uida. Kuva on pursiseuran rannalta, Irenen vieressä juoksee saman ikäinen suomalaistyttö Sera jonka kanssa kaveruus alkoi välittömästi.

Meidän asuinalueella on 10 asuntoa ja aika iso uima-allas.

Kattoterassilta näkyy merelle, tosin vastapäisten talojen ohi mutta kuitenkin. Toisaalta vastapäisten talojen puolella menee melko vilkas tie, meillä on hiljaista. Kiva alue kuitenkin ja hyvin hoidetun oloinen.

Elämä täällä on toki muutakin kuin rantaa ja auringonpaistetta, mutta keskitytään nyt näihin tällä kertaa. Omaan kotiin muuttaessa oli myös monta ärsytyksen aihetta kun "siivottu" asunto oli aika likainen, korjauksista huolimatta paikkoja repsottaa siellä täällä ja joku oli käynyt kakkimassa keittiön laatikoihin. Mutta merinäköala on silti kiva.