Etelä-Afrikassakin oli monissa risteyksissä kauppiaita myymässä sanomalehtiä ja kaikenlaista muuta ajankohtaista. Täällä risteysvalikoimat ovat vielä monimuotoisemmat.
Viimeaikoina auton ikkunasta olisi voinut ostaa ainakin:
- vettä, limsaa, sipsejä (perunaa, kassawaa ja jamssia), jäätelöä ja erilaisia pähkinöitä.
- viinilaseja, posliinimukeja, kattiloita ja paistinpannuja, kauhoja ja lastoja, posliinikulhoja
- Tansanian karttoja, seinätauluja joissa on esim kaikki ruumiinosat englanniksi, eri maiden lippuja, eurooppalaisten jalkapalloseurojen lippuja
- pehmoeläimiä, pastellivärisiä nokkahuiluja (4 eri väriä), rumpuja, erilaisia soivia muovileluja
- lukulaseja, aurinkolaseja, lippalakkeja
- autolehtiä, naistenlehtiä, sanakirjoja, uskonnollisia kirjoja ja bisneskirjoja
- ratinsuojuksia, automerkkejä tarroina ja kangasmerkkeinä, istuimenpäällisiä
- tennissukkia, t-paitoja, pikeepaitoja
- kännykkäautolatureita, muistitikkuja, puheaikaa
Paras yksittäinen tuote oli ehkä tänään näkemäni muoviapina joka pyöritti käsivarsiaan banaanit käsissä ja soitti instrumentaaliversiota Ace of Base -hitistä "All that she wants". Joihinkin näihin tavaroihin liittyy myyjien rooliasut, esimerkiksi posliinimukien myyjällä on kokkivaatteet päällä. Liekö tulleet kokkihatutkin samassa krääsäkontissa.
Kaiken mitä ei ikkunasta saa ostettua saisi sitten kyllä ostettua kadunvarresta jos vaan pysähtyisi. Huonekaluja, autonrenkaita ja muita varaosia, hiiligrillejä, tietysti taidetta, vaatteita, kenkiä, keinokarvahattuja... tervetuloa vaan shoppailemaan!
torstai 23. helmikuuta 2012
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
No on täällä mukavaakin
Toisin kuin edellisestä kirjoituksesta voisi päätellä, on täällä ihan mukavaakin. Jopa töissä. Tansanialaiset ovat sydämellisiä ja helposti lähestyttäviä, joskin suunnitelmallisuudessa on joskus pientä säätämistä... mutta kenelläpä ei.
Irene viihtyy koulussa, kaverit ovat joskus hölmöjä mutta sitäkin sattuu muuallakin. Tämän viikon Irene on luokkaretkellä maanantaista perjantaihin, ohjelmassa telttailua, pienelle vuorelle patikointia, safari kansallispuistossa ja afrikkalaiseen kulttuuriin tutustumista. Ei hassumpaa!
Meidän muuttokuorma tuli, kirjat, levyt, vaatteet ja ennen kaikkea AUTO! Ja viime viikolla se saatiin jopa rekisteriin eikä asiaa hoitanut heppu edes huijannut meitä paljoa, kustannukset jäivät kohtuullisiksi. Pepen hierontapöytä saapui myös, ja hoitohuone on kunnossa.
Nyt on vuoden kuumin aika, eikä se ole niin kamalaa kuin kuvittelin. Kosteaa on, ja pikku hiki on herkästi pinnassa mutta siihen tottuu. Jos pystyy olemaan ulkona ja ei suorassa auringonpaisteessa, keli on oikein mukava. Yleensä aina tuulee pikkuisen, aurinko paistaa ja meri kimmeltää. Jos pitää olla sisätiloissa joissa ei ilma liiku, meinaa hikittää aika tavalla. Jotenkin on helpottavaa nähdä, että hiki se on paikallisillakin. Monet kuljettavat mukanaan perinteistä kangasnenäliinaa jolla sitten pyyhitään kokouksissa hikeä naamalta ja niskasta.
Dar es Salaam (Rauhan Satama) on tosi vihreä kaupunki, ja enimmäkseen täällä on mukava olla ja kulkea. Ihmiset moikkailevat kadulla ja kaikki mielellään kokeilevat osaanko swahilinkielisiä tervehdyksiä. Englannilla pärjää onneksi täällä Darissa aika hyvin ainakin jokapäiväisissä askareissa.
Ensi viikolla mennään kollega-Jukan kanssa kielikurssille, jotta päästään vähän paremmin juttelemaan silloinkin kun mennään Darin ulkopuolelle. Täälläkin on kyllä tullut tilanteita, joissa tilaisuuden esiintyjistä osa päättääkin puhua swahilia... olisi hyvä edes ymmärtää vähän paremmin.
Aurinkoisia terveisiä täältä!
Irene viihtyy koulussa, kaverit ovat joskus hölmöjä mutta sitäkin sattuu muuallakin. Tämän viikon Irene on luokkaretkellä maanantaista perjantaihin, ohjelmassa telttailua, pienelle vuorelle patikointia, safari kansallispuistossa ja afrikkalaiseen kulttuuriin tutustumista. Ei hassumpaa!
Meidän muuttokuorma tuli, kirjat, levyt, vaatteet ja ennen kaikkea AUTO! Ja viime viikolla se saatiin jopa rekisteriin eikä asiaa hoitanut heppu edes huijannut meitä paljoa, kustannukset jäivät kohtuullisiksi. Pepen hierontapöytä saapui myös, ja hoitohuone on kunnossa.
Nyt on vuoden kuumin aika, eikä se ole niin kamalaa kuin kuvittelin. Kosteaa on, ja pikku hiki on herkästi pinnassa mutta siihen tottuu. Jos pystyy olemaan ulkona ja ei suorassa auringonpaisteessa, keli on oikein mukava. Yleensä aina tuulee pikkuisen, aurinko paistaa ja meri kimmeltää. Jos pitää olla sisätiloissa joissa ei ilma liiku, meinaa hikittää aika tavalla. Jotenkin on helpottavaa nähdä, että hiki se on paikallisillakin. Monet kuljettavat mukanaan perinteistä kangasnenäliinaa jolla sitten pyyhitään kokouksissa hikeä naamalta ja niskasta.
Dar es Salaam (Rauhan Satama) on tosi vihreä kaupunki, ja enimmäkseen täällä on mukava olla ja kulkea. Ihmiset moikkailevat kadulla ja kaikki mielellään kokeilevat osaanko swahilinkielisiä tervehdyksiä. Englannilla pärjää onneksi täällä Darissa aika hyvin ainakin jokapäiväisissä askareissa.
Ensi viikolla mennään kollega-Jukan kanssa kielikurssille, jotta päästään vähän paremmin juttelemaan silloinkin kun mennään Darin ulkopuolelle. Täälläkin on kyllä tullut tilanteita, joissa tilaisuuden esiintyjistä osa päättääkin puhua swahilia... olisi hyvä edes ymmärtää vähän paremmin.
Aurinkoisia terveisiä täältä!
perjantai 10. helmikuuta 2012
Tehokasta ajankäyttöä
Tänään kello 11 oli sovittu palaveri erään tansanialaisen valtionorganisaation kanssa. Tarkoituksena oli kouluttaa suhteellisen isoa joukkoa ihmisiä siitä miten projektisuunnittelumme tapahtuu, jotta saadaan yhdessä laitettua suunnitelmia kasaan ja oikeaan muotoon. Eilen kello 15 tuli sähköpostitse kokousvalmisteluviesti, jossa lähetettiin meille 200 sivua tekstiä esitiedoksi ja vahvistettiin palaveri. Kommentoin siihen että emme ehkä ehdi lukea kaikkea läpi ennen kokousta, mutta että varmaan joku läsnäolijoista voi ottaa sieltä esiin olennaisia asioita jos on tarpeen.
Tänään klo 10 tuli siihen vielä kuittaus ettei tarkoituskaan ollut kaikkea lukea, ja että tavataan kello 11 sovitussa paikassa erään korkeakoulun tiloissa. Olimme paikalla suomalaiseen tapaan kello 10.50, ja menimme kokoustilan luokse. Siellä olikin toinen tilaisuus, joten aloimme soitella yhteyshenkilöillemme kysyäksemme missä kokoushuoneessa tavataan. Toisen ("henkilö A") puhelimeen ei saanut yhteyttä ja toinen ("henkilö B") ei vastannut, tekstasi olevansa kokouksessa.
Selvittelimme sitten asiaa paikanpäällä ja meidät ohjattiin rehtorin sihteerin luokse. Hän soitteli vähän aikaa ja sanoi sitten että sellaista kokousta ei koulun tiloihin ole varattu. Heti sen jälkeen tulikin sitten tekstari ja sen jälkeen soitto B:ltä: kokous oli päätetty siirtää toisen tärkeän palaverin vuoksi, ja eikö A. ollutkaan ilmoittanut meille?
Otettiin sitten taksi ja todettiin että mennään lounaalle ja sen jälkeen meidän kotitoimistoon kirjoittamaan rästihommia. Kun ruoat oli tilattu, tuli tekstiviesti B:ltä: "voitteko tulla tänne?" vastasimme että vähän hankalaa kun ehdittiin jo lähteä keskustasta pois.
Hetken päästä sitten tuli soitto: kokous peruttiin, koska organisaation johtoryhmä oli yhtäkkiä oivaltanut että maanantaina (tänään on perjantai) on tulossa konsultteja joiden kanssa pitäisi kaksi päivää työskennellä toiseen projektin asiaan liittyen. Jottei jäisi viime tinkaan, päättivätkin pitää valmistelupalaverin siihen liittyen.
Valmistelupalaverissa oli tullut esiin kiireellisiä kysymyksiä, jotka piti välittömästi selvittää minun kanssani joten voisinko mitenkään tulla käymään? Olin siinä kohtaa syönyt lounaani, joten lupasin tulla ja olla paikalla 30 min kuluttua. Hässäköin itseni taksiin ja kiidin paikalle.
Ja odotin 45 min... Koska B oli mennyt käymään pankissa. Hänen palattuaan käytiin läpi kiireelliset kysymykset. Puolet olivat sellaisia joihin vastaukset löytyvät projektidokumentistamme, jonka valmisteluun organisaatio oli osallistunut, ja joka kaikkien heidän periaatteessa oli pitänyt lukea. Toinen puoli oli niitä kysymyksiä joiden takia maanantain palaveri järjestetään, jotta ne asiat saataisiin sovittua.
Sitten mukava tunti liikenneruuhkassa ja kotiin. Tuottoisa päivä!
Niin että kun on tullut kyselyitä että miksei blogiin tule päivityksiä, niin siksi että minä teen niin kiireisenä Tärkeitä Asioita etten kerkee.
Tänään klo 10 tuli siihen vielä kuittaus ettei tarkoituskaan ollut kaikkea lukea, ja että tavataan kello 11 sovitussa paikassa erään korkeakoulun tiloissa. Olimme paikalla suomalaiseen tapaan kello 10.50, ja menimme kokoustilan luokse. Siellä olikin toinen tilaisuus, joten aloimme soitella yhteyshenkilöillemme kysyäksemme missä kokoushuoneessa tavataan. Toisen ("henkilö A") puhelimeen ei saanut yhteyttä ja toinen ("henkilö B") ei vastannut, tekstasi olevansa kokouksessa.
Selvittelimme sitten asiaa paikanpäällä ja meidät ohjattiin rehtorin sihteerin luokse. Hän soitteli vähän aikaa ja sanoi sitten että sellaista kokousta ei koulun tiloihin ole varattu. Heti sen jälkeen tulikin sitten tekstari ja sen jälkeen soitto B:ltä: kokous oli päätetty siirtää toisen tärkeän palaverin vuoksi, ja eikö A. ollutkaan ilmoittanut meille?
Otettiin sitten taksi ja todettiin että mennään lounaalle ja sen jälkeen meidän kotitoimistoon kirjoittamaan rästihommia. Kun ruoat oli tilattu, tuli tekstiviesti B:ltä: "voitteko tulla tänne?" vastasimme että vähän hankalaa kun ehdittiin jo lähteä keskustasta pois.
Hetken päästä sitten tuli soitto: kokous peruttiin, koska organisaation johtoryhmä oli yhtäkkiä oivaltanut että maanantaina (tänään on perjantai) on tulossa konsultteja joiden kanssa pitäisi kaksi päivää työskennellä toiseen projektin asiaan liittyen. Jottei jäisi viime tinkaan, päättivätkin pitää valmistelupalaverin siihen liittyen.
Valmistelupalaverissa oli tullut esiin kiireellisiä kysymyksiä, jotka piti välittömästi selvittää minun kanssani joten voisinko mitenkään tulla käymään? Olin siinä kohtaa syönyt lounaani, joten lupasin tulla ja olla paikalla 30 min kuluttua. Hässäköin itseni taksiin ja kiidin paikalle.
Ja odotin 45 min... Koska B oli mennyt käymään pankissa. Hänen palattuaan käytiin läpi kiireelliset kysymykset. Puolet olivat sellaisia joihin vastaukset löytyvät projektidokumentistamme, jonka valmisteluun organisaatio oli osallistunut, ja joka kaikkien heidän periaatteessa oli pitänyt lukea. Toinen puoli oli niitä kysymyksiä joiden takia maanantain palaveri järjestetään, jotta ne asiat saataisiin sovittua.
Sitten mukava tunti liikenneruuhkassa ja kotiin. Tuottoisa päivä!
Niin että kun on tullut kyselyitä että miksei blogiin tule päivityksiä, niin siksi että minä teen niin kiireisenä Tärkeitä Asioita etten kerkee.
perjantai 6. tammikuuta 2012
Ruahan kansallispuistossa
Käytiin joulukuussa viettämässä pitkä viikonloppu Ruahan kansallispuistossa, Iringan lähellä täällä Tansaniassa. Mukana oli myös työkaverini Jukka joka on ottanut suurimman osan näistä kuvista. Irene kuvasi myös paljon, ja minä muutaman. Pepe katseli vaan silmillä.
Tämmöisellä me kiidettiin ilmojen halki. Iso osa Tansanian sisäisistä lennoista tapahtuu tämmösillä potkurikoneilla.
Ei tarvinnut kysyä erikseen että pääsiskö ohjaamoon katsomaan, sen kuin kurkki pilottien olan yli mittareita. Tiivis tunnelma oli koneessa, joka rivillä 2+1 paikkaa ja erittäin kapea kulkuväylä välissä. Odotettiin koko ajan että koska se tax free myynti alkaa, muttei näkynyt. Kentältä saatiin kyllä evääksi muovipussissa jokaiselle vesipullo, sipsipussi ja pari keksiä.
Iringan laitakaupunkia, ajoimme kaupungin läpi kentältä lähtiessä. Ihan ydinkeskustan läpi ei tosin menty, siellä on joitain vähän isompiakin rakennuksia.
Aika tyypillinen näky tämä asumus.
Perillä majapaikassa, ravintolan yläkerrassa näköalaterassilla. Majoituttiin Ruahan ulkopuolella, paikassa nimeltä Ruaha Hilltop Lodge. Mukava paikka joskaan ei mikään luksus, ja paljon edullisempi kuin sisäpuolen lodget. Irene otti meistä tämän kuvan.
Heti nähtiin villieläimiäkin, tällainen hirmulisko vaani ravintolassa. Illalla näillä oli kova homma syödä kärpäsiä ja muita pörrääjiä lamppujen ympäriltä.
En tiedä mikä tämän piikkipallon nimi on, mutta niitä nähtiin maastossakin. Majataloon oli poimittu niitä koristeiksi.
Terassilta näkyi kauas, myös kansallispuiston ylle. Vaikkei tuolla mitään isompia eläimiä näkynytkään, maisema oli tosi kaunis ja jotenkin rauhoittava.
Kun saavuimme perille perjantaina lounasaikaan, henkilökunnan kanssa keskusteltiin siitä että matkan varrella oli näyttänyt aika kuivalta. He sanoivat ettei moneen kuukauteen ole satanut yhtään ja toivoivat että sade pian alkaisi. Terassilta käsin näimmekin pian miten sade saapui...
Henkilökunta jopa kiitti meitä siitä että toimme sateen tullessamme! Mikäpä siinä, ei kestä kiittää. Kukaan ei sanonut että "aina sataa" vaikka vettä tulikin sitten kerralla aika paljon, sade ilahdutti kaikkia.
Paparazzi tallensi Jukan chattaamassa kännykällä, tai mitä lie tehnyt.
Pojat katsomassa maisemia. Jotenkin sitä kyllä jaksoikin katsella, sään ja valon vaihtelu teki siitä kiehtovan, sekä se että näki todella kauas.
Majapaikka oli kukkulan rinteellä, ja kun me olimme jo varjossa, vastakkaisilla kukkuloilla paistoi vielä ilta-aurinko.
Aamulla taas oli todella hienon näköinen usva. Usvapilvi oli enimmäkseen jo hälvennyt kun ajelimme kansallispuiston puolelle safarille. Sana "safari" on muuten swahilia ja tarkoittaa matkaa. Safari njema! on Hyvää matkaa!
Tällainen pikku lisko nähtiin siellä hiiviskelemässä. En osaa sanoa tarkkaan miten iso se oli mutta reilusti yli metrin mittainen.
Puusta roikkuvat pallurat ovat kutojalinnun pesiä. Vähän erinäköisiä olivat kuin ne joita Etelä-Afrikassa asuessamme ilmestyi portin pielen puuhun.
Kun kerran oli satanut, niin sitten oli liejuakin, ja jeepistämme taisi hajota neliveto. Sitten jäätiin jumiin. Toinen safariauto auttoi sitten ja pääsimme liejusta pois.
Lähellä jumittumispaikkaamme oli kirahvinkuoret. Kuulemma sitä syömässä oli ollut 20 leijonan lauma, oli riittänyt purtavaa vähän isommalle porukallekin.
Safarilla nähtiin myös Pohjoisamerikkalaisia Meluhummereita.
Pensaan alta löytyi väsynyt leijonaneito päikkäreiltä. Heräsi kun saavuimme paikalle ja katseli meitä närkästyneenä, mutta sitten kävi uudelleen nukkumaan. Onkohan ollut masu täynnä kirahvia?
Puiston suurin ja varmaan myöskin vanhin puu oli tämä valtava baobab eli apinanleipäpuu. Aika pieni olo oli sen juurella. Pepe oli sitä mieltä että tuohon ei olisi ihan tavallinen moottorisaha riittänyt.
Näitä hurmaavan värisiä liskoja nähtiin sekä majapaikan ympärillä että puistossa monta kertaa. Tämä värikäs on tietenkin uros, joka neitoja hurmatakseen teki aina välillä miehekkäitä punnerruksia. Daamit olivat sitten vähän vaatimattomamman harmaita.
Saammeko esitellä: seepra edestä, seepra takaa.
...ja molemmat sivut. Hyvin avuliaasti poseerasivat nämä raitahousut joka puolelta.
Ollessamme jo poispäin menossa näimme vielä virtahepoäidin lapsensa kanssa iltakävelyllä. Suurimman osan päivää virtahevot ovat vedessä, ja lähtevät liikkeelle ruohoa syömään vasta kun alkaa hämärtää. Nyt ilmeisesti kun oli pilvinen päivä lähtivät vähän aikaisemmin. Jos olisivat päättäneet ylittää sillan, meille olisi tullut kiire.
Aamiaisen jälkeen lähdettiin sitten matkaan kohti Iringaa. Olimme tilanneet kuljetukset myös majatalosta. Kuinka ollakaan, jäähdyttimestä vuoti vettä ja moottori keitti. Pari kertaa. Lopulta majatalon omistaja tuli Irinasta vastaan, jätti mekaanikon katselemaan tilannetta ja vei meidät Iringaan.
No, ylimääräisen tauon aikana oli aikaa ottaa valokuvia.
Takaisin Tansaniassa
Lomilla on oltu, minä tulin jo maanantaiaamuna ja Pepe ja Irene tulevat huomisaamuna, tai oikeastaan aamuyönä. Lensimme Istanbulin kautta Turkish Airilla tällä kertaa, ja bonuksena siinä tulee takaisin tullessa yksi yö Istanbulissa. Hotelli pitää tosin itse maksaa, mutta Turkish oli niin paljon edullisempi kuin muut että se silti tuli ainakin näin joulun ympäristössä paljon halvemmaksi.
Minä käppäilin Istanbulin katuja uudenvuodenpäivänä ja Pepe ja Irene tekivät sitä tänään. Kaunis kaupunkin, olisi kiva mennä sinne uudestaan vähän pitemmäksi aikaa. Lento Istanbulista Dar es Salaamiin on suora ja kestää 7 tuntia, vähemmän siis kuin jos menisi Keski-Euroopan kautta. Oikein hyvä yhteys, uudet koneet ja hyvä palvelu koneessa. Suosittelemme.
Töissä on nyt hiljaista, monet ovat vielä lomalla. Meillä on paras suunnittelusykli käynnissä, joten tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi vaikkei puhelin soikaan.
Facebookiin laitoin jo kuvia joulukuun Ruahan safarista, laitan niitä seuraavaksi tännekin ja kerron siitä reissusta lisää. Voikaahan hyvin Pohjolan talvessa ja missä muualla tätä luettekin.
Minä käppäilin Istanbulin katuja uudenvuodenpäivänä ja Pepe ja Irene tekivät sitä tänään. Kaunis kaupunkin, olisi kiva mennä sinne uudestaan vähän pitemmäksi aikaa. Lento Istanbulista Dar es Salaamiin on suora ja kestää 7 tuntia, vähemmän siis kuin jos menisi Keski-Euroopan kautta. Oikein hyvä yhteys, uudet koneet ja hyvä palvelu koneessa. Suosittelemme.
Töissä on nyt hiljaista, monet ovat vielä lomalla. Meillä on paras suunnittelusykli käynnissä, joten tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi vaikkei puhelin soikaan.
Facebookiin laitoin jo kuvia joulukuun Ruahan safarista, laitan niitä seuraavaksi tännekin ja kerron siitä reissusta lisää. Voikaahan hyvin Pohjolan talvessa ja missä muualla tätä luettekin.
torstai 15. joulukuuta 2011
Kohta lomalle
Aikaisin lauantaiaamuna lennämme Suomeen, ja sitä ennen pitäisi hoitaa vielä monta työasiaa ja pari yksityistäkin (kuten esim pakkaaminen). Muuttokuormamme saapuu Dariin, tai ainakin Darin sataman eteen, sillä välin kun olemme Suomessa. Todennäköisesti se puretaan ja tavarat tulevat tammikuun alussa kotiin.
Irene on ahkeroinut koulussa erilaisten projektien parissa. Viimeisimpänä tietotekniikan projekti, jossa piti käyttää tietotekniikkaa jostakin ongelmasta tiedottamiseen ja etsiä sille ratkaisuja. Käykääpä kurkkimassa! Hieno Prezi-työkalulla tehty esitys ongelmasta löytyy alta.
http://prezi.com/8n-af1vic4rc/key-codes-and-keycards/
Projektilla on myös nettisivu johon Irene kokoilee sitten ehdotuksia kun niitä tulee. Jos olette facebookissa, sieltäkin löytyy projektin FB sivu. Kommentoikaapa Irenelle millä logiikalla hotellin korttilukkojen pitäisi toimia!
Niille joita kiinnostaa mitä minun työprojektissani tapahtuu, kannattaa käydä katsomassa projektin nettisivuja tanzict.or.tz. Erityisesti työkaverini Jukka päivittää blogia ja ottaa valokuvia, mutta joskus minäkin. Sieltä on linkit projektin nettivalokuvakansioon, niitä saa käydä kurkkimassa. Blogi on englanniksi, jos joku juttu kiinnostaa muttei ymmärrä saa kysellä.
Heippa kaikille ja hyvää joulua jos sitä ennen ei tule kirjoiteltua!
Irene on ahkeroinut koulussa erilaisten projektien parissa. Viimeisimpänä tietotekniikan projekti, jossa piti käyttää tietotekniikkaa jostakin ongelmasta tiedottamiseen ja etsiä sille ratkaisuja. Käykääpä kurkkimassa! Hieno Prezi-työkalulla tehty esitys ongelmasta löytyy alta.
http://prezi.com/8n-af1vic4rc/key-codes-and-keycards/
Projektilla on myös nettisivu johon Irene kokoilee sitten ehdotuksia kun niitä tulee. Jos olette facebookissa, sieltäkin löytyy projektin FB sivu. Kommentoikaapa Irenelle millä logiikalla hotellin korttilukkojen pitäisi toimia!
Niille joita kiinnostaa mitä minun työprojektissani tapahtuu, kannattaa käydä katsomassa projektin nettisivuja tanzict.or.tz. Erityisesti työkaverini Jukka päivittää blogia ja ottaa valokuvia, mutta joskus minäkin. Sieltä on linkit projektin nettivalokuvakansioon, niitä saa käydä kurkkimassa. Blogi on englanniksi, jos joku juttu kiinnostaa muttei ymmärrä saa kysellä.
Heippa kaikille ja hyvää joulua jos sitä ennen ei tule kirjoiteltua!
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Viikonloppu
Mitä tehtiinkään tänä viikonloppuna? Pieni näytepala touhuistamme.
Perjantaina olin työkäynnillä Morogorossa, reilun 2 tunnin automatkan päässä Darista. Sieltä tultiin takaisin tietenkin myöhässä (kuinkas muutenkaan) joten illalliselle päästiin vasta kahdeksalta. Irene ja Pepe odottivat kotona nälissään. Me reissun päällä olleet (kollega-Jukka ja eteläafrikkalainen asiantuntijavieras Marlon) emme saaneet reissun päällä lounasta kun aikataulut pettivät (kuinkas muutenkaan) joten siinä vaiheessa kun ruoka tuli pöytään laskeutui hiljaisuus seurueen ylle. Nawabi Khanassa oli kuitenkin ruoka hyvää, kuten yleensäkin. Ruoan jälkeen kierittiinkin sitten kotiin ja melkein suoraan nukkumaan.
Lauantaiaamuna olisi ollut oiva tilaisuus mennä töihin workshoppiin, mutta Jukka uhrautui eikä minun siis tarvinnut. Marlon halusi päästä rannalle, joten jahtari oli aamupäivän kohteena. Irene sai pienten mutkien kautta sinne kaverikseen Emman joka on samassa koulussa rinnakkaisluokalla. Emma tosin tuli myöhässä, koska odotti Ireneltä vahvistusta puhelimitse mutta unohti että hänen puhelimensa oli hiljaisella ja alkoi lakata kynsiään, tai jotain. Odotellessa Irene toimi Angry Birds -konsulttina Marlonille ja ratkaisi kuulemma pitkään vaivanneen tason.
Kun Emma vihdoin tuli, tytöt menivät uimaan ja Marlon nukahti rantatuoliin (meillä oli muitakin pitkiä päiviä kuluneella viikolla), mutta onneksi varjoon. Pepe oli siinä vaiheessa tullut snorklaamasta takaisin rantaan ja päätti ottaa auringolta suojaavan paitansa pois ja kävellä hetken rannalla. Arvatkaa oliko virhe? Tytöt tulivat uimasta ja lähdettiin joulumyyjäisiin lounaalle.
Läheisellä ostarilla oli joulumyyjäiset ja samaan aikaan toisella puolella tietä olevalla ranskalaisella koululla myös joku varainkeräyssysteemi. Pepe ja Marlon menivät Deliin lounasta odottamaan, minä tein pikaisen joululahjakierroksen ja Emma ja Irene pyörähtivät koulun puolella. Lounaan jälkeen kotiin, neidot tekemään jotain Irenen huoneeseen. Pepe nukahti sohvalle, Marlon vierashuoneeseen ja minä lueskelin rästimaileja ja etsin lähdeviitteitä yhteen konferenssiartikkeliin. Keitin kahvit ja Marlonin herättyä istuttiin keittiön pöydän ääressä pohtimassa miten yhteistyötä pitäisi jatkaa.
Tytöt päättivät että Emma jää yöksi. Tytöt kävivät pihalla naapurin tyttöjen kanssa. Emma työnsi Irenen altaaseen. Purettiin taskussa ollut kännykkä kuivumaan. Jukka kävi lainaamassa fillarin ketjuöljyä, ja vähän myöhemmin tuomassa varapuhelimensa Irenelle lainaan. Pepe heräsi ja havaitsi polttaneensa niskansa ja käsivartensa snorklatessaan koska oli ollut niin "kiire" ettei ollut ehtinyt laittaa aurinkovoidetta kuin jalkoihin. Pepe myös havaitsi polttaneensa selkänsä ja rintansa,koska oli päättänyt käppäillä rannalla ilman paitaa tai aurinkovoidetta. Pepe lähti kauppaan hakemaan kahvia ja aloe vera geeliä.
Sitten olikin illallisaika, Osakassa Teppanyakia. Nam. Muistakaa pyytää Teppanyaki-kokiksi Jackie jos käytte siellä. Kotona Marlon pakkasi ja painuttiin kaikki nukkumaan. Kolmelta aamuyöllä heräsin hyvästelemään Marlonin ja maksamaan hänen lentokenttätaksinsa. Viideltä aamulla Pepe lähti poikien kanssa kalaan pitkähihaisessa kerrastopaidassa.
Aamupäivä vellottiin kotona, tytöt puuhasivat omiaan ja minä viimeistelin omaa osaani artikkelista ja skypetin aiheesta kaverin kanssa Suomeen. Emma lähti kotiin, syötiin pastaa lounaaksi. Irene meni toisen suomalaisperheen kanssa teatteriin, minä kuntosalille juoksumatolle. Kun tulin salilta muutkin olivat tulleet. Läksyjä, netistä uutisia, facebookista kavereiden kuulumisia, iltapala ja nukkumaan.
Perjantaina olin työkäynnillä Morogorossa, reilun 2 tunnin automatkan päässä Darista. Sieltä tultiin takaisin tietenkin myöhässä (kuinkas muutenkaan) joten illalliselle päästiin vasta kahdeksalta. Irene ja Pepe odottivat kotona nälissään. Me reissun päällä olleet (kollega-Jukka ja eteläafrikkalainen asiantuntijavieras Marlon) emme saaneet reissun päällä lounasta kun aikataulut pettivät (kuinkas muutenkaan) joten siinä vaiheessa kun ruoka tuli pöytään laskeutui hiljaisuus seurueen ylle. Nawabi Khanassa oli kuitenkin ruoka hyvää, kuten yleensäkin. Ruoan jälkeen kierittiinkin sitten kotiin ja melkein suoraan nukkumaan.
Lauantaiaamuna olisi ollut oiva tilaisuus mennä töihin workshoppiin, mutta Jukka uhrautui eikä minun siis tarvinnut. Marlon halusi päästä rannalle, joten jahtari oli aamupäivän kohteena. Irene sai pienten mutkien kautta sinne kaverikseen Emman joka on samassa koulussa rinnakkaisluokalla. Emma tosin tuli myöhässä, koska odotti Ireneltä vahvistusta puhelimitse mutta unohti että hänen puhelimensa oli hiljaisella ja alkoi lakata kynsiään, tai jotain. Odotellessa Irene toimi Angry Birds -konsulttina Marlonille ja ratkaisi kuulemma pitkään vaivanneen tason.
Kun Emma vihdoin tuli, tytöt menivät uimaan ja Marlon nukahti rantatuoliin (meillä oli muitakin pitkiä päiviä kuluneella viikolla), mutta onneksi varjoon. Pepe oli siinä vaiheessa tullut snorklaamasta takaisin rantaan ja päätti ottaa auringolta suojaavan paitansa pois ja kävellä hetken rannalla. Arvatkaa oliko virhe? Tytöt tulivat uimasta ja lähdettiin joulumyyjäisiin lounaalle.
Läheisellä ostarilla oli joulumyyjäiset ja samaan aikaan toisella puolella tietä olevalla ranskalaisella koululla myös joku varainkeräyssysteemi. Pepe ja Marlon menivät Deliin lounasta odottamaan, minä tein pikaisen joululahjakierroksen ja Emma ja Irene pyörähtivät koulun puolella. Lounaan jälkeen kotiin, neidot tekemään jotain Irenen huoneeseen. Pepe nukahti sohvalle, Marlon vierashuoneeseen ja minä lueskelin rästimaileja ja etsin lähdeviitteitä yhteen konferenssiartikkeliin. Keitin kahvit ja Marlonin herättyä istuttiin keittiön pöydän ääressä pohtimassa miten yhteistyötä pitäisi jatkaa.
Tytöt päättivät että Emma jää yöksi. Tytöt kävivät pihalla naapurin tyttöjen kanssa. Emma työnsi Irenen altaaseen. Purettiin taskussa ollut kännykkä kuivumaan. Jukka kävi lainaamassa fillarin ketjuöljyä, ja vähän myöhemmin tuomassa varapuhelimensa Irenelle lainaan. Pepe heräsi ja havaitsi polttaneensa niskansa ja käsivartensa snorklatessaan koska oli ollut niin "kiire" ettei ollut ehtinyt laittaa aurinkovoidetta kuin jalkoihin. Pepe myös havaitsi polttaneensa selkänsä ja rintansa,koska oli päättänyt käppäillä rannalla ilman paitaa tai aurinkovoidetta. Pepe lähti kauppaan hakemaan kahvia ja aloe vera geeliä.
Sitten olikin illallisaika, Osakassa Teppanyakia. Nam. Muistakaa pyytää Teppanyaki-kokiksi Jackie jos käytte siellä. Kotona Marlon pakkasi ja painuttiin kaikki nukkumaan. Kolmelta aamuyöllä heräsin hyvästelemään Marlonin ja maksamaan hänen lentokenttätaksinsa. Viideltä aamulla Pepe lähti poikien kanssa kalaan pitkähihaisessa kerrastopaidassa.
Aamupäivä vellottiin kotona, tytöt puuhasivat omiaan ja minä viimeistelin omaa osaani artikkelista ja skypetin aiheesta kaverin kanssa Suomeen. Emma lähti kotiin, syötiin pastaa lounaaksi. Irene meni toisen suomalaisperheen kanssa teatteriin, minä kuntosalille juoksumatolle. Kun tulin salilta muutkin olivat tulleet. Läksyjä, netistä uutisia, facebookista kavereiden kuulumisia, iltapala ja nukkumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
