Paikallistumista - Going native

Olen alkanut tarkkailla perheessämme näkyviä paikallistumisen merkkejä.

Tervehtimiskulttuuri on mennyt selkärankaan... jopa täällä asuvien suomalaisten kanssa tulee aloitettua puhelut "Terve, mitä kuuluu? -Hyvää kiitos, entäs sinne?" -tyyppisesti, ja paikallisten kanssa tietysti tehdään se "Hello how are you? - Good, and you?" aina ja kaikkialla kaupan kassoja myöten.

Liikenteessä ei olla yhtä hulluja kuin hulluimmat paikalliset, mutta tiettyä rapsakkuutta on kaistanvaihtoihin ja sivukadulta liikenteeseen liittymiseen tullut. Liittyyköhän se taannoinen kaasupolkimen vaijerin katkeaminen tähän? Brumm.

Olen huomannut jo käyttäväni englanniksi sanaa "now" merkityksessä "ihan kohta". Vieläköhän sitä osaa puhua ei-eteläafrikkalaista englantia?

Maissipuuro pap ei vielä ole muuttunut osaksi ruokalistaamme, mutta lihan syönti on kyllä lisääntynyt. Vastaavasti perunoita ei ole keitetty sitten ties milloin, varmaankaan viimeisten Papan graavilohien jälkeen.

Osataankohan me sitten vuoden päästä enää olla keskisuomalaisiksi?

Lasketaan päiviä

It's the final Countdown, dididiidii, didididdiddiddiiiiii...

Irene laskee päiviä Suomeen lähtöön ja Etelä-Afrikka laskee päiviä futiksen MM-kisoihin. Työpaikan ympäristössä kuljeskelee ihmisiä keltaisissa t-paidoissa, mainostaulut ovat täynnä futisteemaa, ja juuri muusta ei puhutakaan kuin siitä kenellä on liput mihinkin matsiin.

Meillä on liput avajaisiin, muistakaapa katsoa telkkarista näkyykö ketään Suomi-paidat päällä. Etelä-Afrikan joukkueen nimi on muuten Bafana Bafana, ei hajuakaan miksi mutta näin on. Joten Bafanaa on kannatettava.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa hinautettua autoa. Kaasupoljin meni yhtäkkiä pohjaan ja nopeus alkoi hyytyä, olin juuri menossa moottoritielle mutta onneksi jäin ramppiin ja onneksi siinä oli piennarta sen verran että en jäänyt tielle. Hinausauton tulemiseen meni tunti soitosta. Luvatun kyydin saamiseen korjaamosta töihin olisi mennyt varmaan pidempään mutta 45 minuutin kohdalla kyllästyin odottamaan ja Pepe tuli heittämään. Saapi nähdä koska auton saa korjaamosta pois...

Hyvää kesää! Meillä on talvi.

Syksyä

Talvi tai ainakin syksy on tullut Pretoriaan, säät vaihtelevat kovasti. Eilen oltiin katsomassa Davis Cup -ottelua Suomi-Etelä-Afrikka ja sää oli hieno ja aurinkoinen. Yöllä oli VALTAVA ukkosmyrsky johon heräsivät Pretoriassa kaikki paitsi Irene... Aamulla oli harmaata ja vettä tihuutti, nyt on taivas taas sininen ja aurinko paistaa. Sitten kun tulee kunnolla talvi täällä ei sada ollenkaan ja on kamalan kuivaa ja pölyistä.

Tiedoksi huolestuneille: Terrablanchen murha, niin valitettava kuin olikin, ei näy täällä meidän arjessamme mitenkään. Mitään kansannousua ei missään tullut. Valkoinen äärioikeisto on vähän jotain yritellyt mutta ei siitäkään onneksi mitään näkyvää ole seurannut. Ihan yhtä paljon tai vähän turvallista täällä on kuin ennenkin.

Pepe juoksi ekan maratoninsa vapunpäivänä niin kuin oli suunnitellut. Aika ei ollut ihan tavoitteen mukainen kun polvet alkoivat kiukutella, mutta maaliin pääsi kuitenkin. Minä kävelyhölkkäsin puolimaratonin joka oli alkuvuoden jatkuvan sairastelun jälkeen ihan hyvä suoritus.

Irenen uimatreenit on nyt tältä kaudelta ohi, elokuussa koulun alettua jatkuu taas. Kova into on vielä päällä, vesipeto odottaa nyt innokkaasti Suomeen pääsyä. Toivottavasti siellä pääsee uimahalliin jos vedet ovat muuten liian kylmiä.

Tanssia on edelleen sekä opiskeltu että opetettu, tango on kivaa aina vaan ja edelleen. Viikonloppuna pidettiin "jango"-sessio paikallisille modern jive -harrastajille, eli tango+jive. Hauskaa sekasoppaa siitäkin tuli.

Osuin Suomeen työmatkalle juuri tuhkapilven alle ja sain keuhkoputkentulehduksen samalla, olin ylimääräisen viikon siis Helsingissä mutta hotellissa sairastamassa joten pahoittelut kaikille siitä etten ollut yhteyksissä, ei oikein riittänyt energiaa.

Irene lähtee Suomeen lomalle kesäkuun alkupäivinä, Pepe tulee juhannuksen alla ja minä heinäkuuksi. Heinäkuussa meidät löytää Jyskän-kodistamme kun Ilona lomailee muualla. Hyvää syksyä - tai alkukesää -riippuen missä luette.

Päivityskommentti

Siltä varalta että jää huomaamatta, uusi postaus "Vierailijoita" meni tammikuulle koska olin aloittanut sen kuvien latauksella silloin...

Vielä täällä ollaan...

Joo, täällä ollaan ja kaikki kunnossa. Nyt on pitkästä aikaa taas sellainen jakso että ei ole vieraita.

Mummi ja Pappa lähtivät Suomeen reilu viikko sitten ja Sardiinien joukkue viime lauantaina. Nyt on autiota ja tyhjää.

Alkuvuodesta on vähän sairasteltu, Irenen kanssa meillä molemmilla on ollut keuhkoputkentulehdus ja minulla lisäksi vielä joku outo vatsatauti Etiopian matkan peruilta. Lääkekuurien jälkeen kaikki on nyt kunnossa. Juoksuohjelma kärsi sairastelusta ja siirsin oman maratontavoitteeni vuoden jälkipuoliskolle. Pepe on hyvässä vauhdissa ja juoksee ekan maratoninsa vappuna jos ei ihmeitä tapahdu.

Irene on koulun uimajoukkueessa kehittynyt huimasti, enää en pysy vaparissa perässä. Juoksussa vielä jotenkin. Irene osaa jopa perhosta! Hui. Minä en.
Pepen kanssa on jatkettu argentiinalaista tangoa ja se on edelleen huippukivaa.

Afrikan keikkamme on nyt yli puolen välin, aika tuntuu juuri nyt kuluvan kamalan nopeasti. Parin kuukauden päästä Irene lähtee Suomeen kesälomalle ja kesäloman jälkeen alkaa viimeinen vuotemme täällä. Minulla on toukokuun loppuun asti töissä aika kiirettä, ja kesäkuussa alkaa täällä jalkapallon MM-kisat ja kukaan ei tiedä mitä silloin liikenteen tms kanssa tapahtuu. Ainakin sisäisten lentojen hinnat moninkertaistuvat, ja voi olla että kokoukset vaan suosiolla siirretään elokuulle....

Yritin saada tähän kuvaa mukaan mutta 15 minuutin latauksellakaan ei onnistunut. Ehkäpä sitten ensi kerralla.

Vain Afrikassa

Kuuntelin radiouutisia tänään töihin ajaessani. "Avolavapakettiauto pyörähti ympäri tiellä xxx eilen illalla, 21 henkeä loukkaantui. Ilmeisesti auto kuljetti työntekijöitä rakennustyömaalta kotiin". Kuvan autossa ei sentään ole kuin 5 henkeä lavalla, mutta tiellä on nähty näitä 20 hengen kuljetuksiakin. Käytännössä silloin vähintään osa porukasta seisoo lavalla.

Ja ei, ei se ole laillista täälläkään, mutta kun julkinen liikenne ei oikein toimi niin poliisi ei asiaan näytä puuttuvan. Sellaista työsuojelua.

Tämä tuli sähköpostissa yhdeltä kollegalta. Luonnonsuojelualueen lähettyvillä sijaitsevan talon terassille oli tullut hippo nokosille. Perheen kissalla on ihmettelemistä.

Muita viime aikojen ihmetyksen aiheita: Etelä-Afrikan presidentti meni juuri viidennen kerran naimisiin. Vaimoista yksi on ottanut eron ja yksi kuollut, joten nyt vaimoja on kolme. Lisäksi presidentillä on yksi kihlattu josta on jo myötäjäiset maksettu, joten vielä ainakin yhdet häät tulossa. Tämä on herättänyt kohtuullisesti keskustelua ja ihmetystä paikallisissakin, moniavioisuutta eivät zulujen lisäksi taida muut heimot enää harjoittaa.

Mukavaa perjantaita sinne kylmään Suomeen! Täällä on ollut nyt aamuisin vain 19 astetta ja puutarhurilla on vakaasti pipo päässä.

Vierailijoita

Sitä odotellessa että saisin aikaiseksi laittaa kuvia viimeiseksi lähteneistä vieraista, julkaistaan nyt vähän viime vuoden puolella olleita. (olin poikkeuksellisesti ollut fiksu ja ladannut tämä kuvat kerran töissä valmiiksi bloggeriin...)

Vuokko oli meillä joulun alla ja hienosti meni kaikki lentomatkoja myöten. Antti ja Anneli tulivat joulukuussa kahdeksi viikoksi.

Antti ja Anneli olivat osittain yhtä aikaa Vuokon kanssa ja vähän aikaa Vuokon lähdön jälkeen. Anneli ei sitten kuitenkaan ottanut käärmettä lemmikiksi....

...eikä vienyt tätä kokkipoikaakaan kotiin. Antti väitti ettei matkalaukkuun mahdu.

"Apua! Kamalan pitkä kieli!" Eikä kirahvikaan lähtenyt mukaan vaikka ois ollut niin kätevää.

Pepe, Vuokko, Antti ja Anneli kävivät porukalla Pilanesbergissä, minä ja Irene jäätiin sillä kertaa kotiin.

Krokotiilifarmilla...

Ja vakiokohteemme leijonapuisto. Tällä kertaa ketään ei taidettu purra (toisin kuin Sardiinien vierailun aikana: Leo on nyt leijonanpureman ylpeä omistaja)

Pilanesbergissä, majoitus oli tälläkin kertaa hyvä, Kwa Maritane.