Täällä on mahdollista vastaanottaa postia vain postilokeroon. Fyysistä osoitettakin kysellään välillä, mutta postia ei kotiin kanneta. Tietyssä postissa on vain tietty määrä lokeroita ja lisää ei tule, joten päätin olla ajoiossa liikkeellä ennen kuin koko uusien ulkomaalaisten lauma keksii myös hakea lokeroa. Jos lokerot ovat täynnä, pääsee jonotuslistalle ja lokeroita vapautuu sitten kun joku muuttaa tai ei maksa lokeron maksua ajoissa.
Menin sitten postitoimistoon saatuani paikallisilta sisäpiirin tietoa siitä missä se on, mitään kylttiä ei tietenkään kadulle ole näkyvissä. Kokeneena afrikkalaisena mukanani oli läjä erilaisia papereita, vuokrasopimus, suosituskirje työnantajalta, passi ja kopioita passista, jne. Hymytön rouva tili takana katseli minua ja papereitani epäluuloisesti ja antoi melko innottomasti lokeronhakulomakkeen täytettäväksi.
Palautin lomakkeen täytettynä tiskille, ja rouva veti hihasta ässän.
-"Kaksi valokuvaa"
Voitonriemuisena kaivoin kaksi mustavalkoista passikuvaa kansioistani. Olisiko siis mahdollista saada jokin asia hoidettua yhdellä käynnillä?
- "Nämä ovat liian suuria"
- Siis mitä, passikuvatko??
- "Pitää olla postimerkin kokoisia kuvia"
Tässä kohtaa postin yrmeää rouvaa meinasi jo väkisin hymyilyttää. Siitä sai mgunzu (valkoinen) lippulappuineen. Pokka kuitenkin piti, kun hän näytti minulle lomaketta jossa tosiaan oli valokuvalle postimerkin kokoinen tila.
- "Tulkaa huomenna uudestaan".
Systeemi 1 - Mgunzu 0.
Siitäpä sitten toimistolle, jossa ystävällinen assistenttimme Sabra skannasi valokuvani ja printtasi oikean kokoisia kuvia. Annoin Sabralle tarvittavan määrän rahaa ja sovimme että hän kävisi jättämässä lomakkeet ja kuvat postiin. Mutta eihän se niin tietenkään käy... Rouvan pitää tulla itse käymään, koska kaksi muutakin lappua pitää allekirjoittaa. Ei, ei niitä voi antaa mukaan allekirjoitettavaksi.
Systeemi 2 - Mgunzu 0
Tänään oli sitten vuorossa erä 3. Pamppailevin sydämin menin taas postiin oikeankokoisten valokuvieni kanssa. Toinen yrmeä rouva vastaanotti lappuseni ja valokuvani, etsi käsinkirjoitetun listan jossa oli vapaita postilokeroita, veti yhden yli ja antoi minulle kaksi avainta sekä kortin johon oli liimattu toinen oikeankokoisista valokuvistani.
Systeemi 2 - Mgunzu 1
Näin ollen meille voi nyt lähettää postia osoitteeseen PO Box 23441, Oysterbay, Dar es Salaam.
Hauska yksityiskohta: itse asiassa tuota Oysterbay-kohtaa ei tarvittaisi välttämättä ollenkaan, sillä koko Dar es Salaamin postilokerot on numeroitu juoksevasti. Yli 5-numeroisia postilokeroita ei ainakaan Sabra tiennyt olevan, mistä voi päätellä että parin miljoonan kaupungissa on alle satatuhatta postilokeroa. Tämä pitää siis sisällään myös yritysten postilokerot.
Kun postia ei voi vastaanottaa kuin lokeroon, ilmeisesti monet käyttävät työpaikkaansa postiosoitteenaan, jakavat postilokeroita, tai muuta sellaista. Mietin lieneekö jossain kukoistavia bisneksiä jotka vuokraavat postilokeron osia niille joilla ei ole varaa omaan... Tämähän on toki kiellettyä, mutta en usko että se tarkoittaa etteikö sitä voisi tapahtua. Voi myös olla että olen ymmärtänyt jotain tästä systeemistä väärin, jos joku kokeneempi lukee tätä saa korjata.
torstai 4. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mahtavuutta tuo systeemin oppiminen. Minä en vieläkään ole oppinut, kun eilenkin luulin voivani ostaa prepaid sim-kortin - ilman passia. Hölmöksihän sitä itsensä tunsi.
Olen ihan afrikkatunnelmissa, sillä luen juri Mma Ramotswen viimeisimpiä seikkailuja...
Sinnikkyttä ja iloisia päiviä koko perheellenne!
Hienointa on se kun luulee oppineensa systeemin, mutta systeemi pääsee kuitenkin yllättämään. Kyllä se tästä.
Lähetä kommentti