keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Kaffilassa kuohuu

Merakassa oli kahvila, hiiuli hiiuli hoi
Kahvilassa oli tanttoja, hiiuli hiiuli hoi
Ja paist-paist siellä ja keit-keit täällä
siellä ruoka täällä kahvi
hiiuli hiiuli hoi

Tantat ei saaneet palkkoja, hiiuli hiiuli hoi
Kahvilaan pukkasi lakkoa, hiiuli hiiuli hoi
ruokaa ei siellä, kahvia ei täällä
nälkä siellä kiukku täällä
hiiuli hiiuli hoi

Kahvilan johto tarttui toimeen, hiiuli hiiuli hoi
henkilökunta sai kenkää peppuun, hiiuli hiiuli hoi
taaskaan ei ruokaa, taaskaan ei kahvii
ja tulevaisuuskin on aika epäselvä
hiiuli hiiuli hoi

Näin siis meillä opetellaan työnantajana toimimisen perusasioita. Odotamme jännityksellä miten kahvilanpitäjä meinaa saada kassakriisinsä kuntoon ja mistä aikoo löytää henkilökuntaa joka työskentelee ilman palkkaa. Lisäksi saattaapi olla että jopa täälläkin tuo on laiton irtisanominen.

Tähän päättyy nälkäinen raporttimme Pretoriasta tänään.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huumori on usein paikallaan,
mutta oliko sen paikka tässä, pistää miettimään…

Tosikkoko?

Kristiina kirjoitti...

Täällä näkee, kuulee ja kokee siinä määrin paljon pahempiakin juttuja, että ilman huumoria ei aina jaksa.

Paljon on myös niitä juttuja joista ei saa huumoria revittyä millään, ja joista monista en viitsi tänne edes kirjoittaa.

Kaikkeen ympärillä olevaan kurjuuteen ei voi vaikuttaa, omaan mieleensä ja siihen ahdistuksen ja kiukun määrään jota haluaa mukanaan kantaa voi. Onneksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hyvästä ja perustellusta vastauksestasi.

Täällä Suomessa tuntuu, että iva ja sarkasmi on niin pinnalla, tai sitten olen sille tällä hetkellä liian herkkä.

Kuten 20 vuotta Afrikassa pahoissa paikoissa toiminut sairaanhoitajatätini sanoi, jos ei pidä itsestään huolta ei ole työkykyinenkään. Sama pätee tietysti kaikkeen muuhunkin ihmisen toimintaan pienissä ja isoissa asioissa.

Tosikkoko? ilmeisesti :)