Kevättä ja kuvia

Kevät on saapunut Pretoriaan! Puutarhuri oli vaihtanut pipon kangashattuun joten se on nyt virallista. Viime viikolla oli jo päivän ylin lämpötila siinä 30 astetta, mutta se ei Phineasta vielä vakuuttanut. Nyt on ilmeisesti sitten riittävän lämmintä.

Aamulla oli vielä pari viikkoa sitten sen verran viileää, että Irenen minulle virkkaama kaulaliina oli kiva laittaa väriläiskäksi kaulaan. Ihanat värit!

Pieniä ja isompiakin vieraita on käynyt, pienin ja suloisin on ollut Taika, 2kk. Lahden uutta tulokasta odotellessa oli kiva palautella mieleen miten pieniä ne onkaan ihan tuoreina. Taikallakin on odotettavissa hyvä monikulttuurinen tulevaisuus kun isä puhuu suomea, äiti zulua ja täällä Etelä-Afrikassa oppii varmaan ainakin englantia ja afrikaansia lisäksi.


Portinpielen puu on taas vaikuttavimmassa kevätasussaan. Kesällä siinä on sitten ihan tavalliset tummanvihreät lehdet ja ei kukkia, mutta nyt se on dramaattisen hieno.


Terassikeli on alkanut, ravintolassa syödessä istutaan jo usein ulkona. Kuvassa Helena sekä yhdelle naisten lounaalle äitinsä kanssa mukaan saapunut nuoriherra jolla oli vientiä, syliteltiin vuoron perään.

Juoksentelu on jatkunut ja luonnollisesti siihen pitää olla sopivat lelut. Ostin lentokentältä kotimatkalla Suunnon ja GPS-palikan, nyt tietää kadulla juostessakin paljonko on menty ja millä vauhdilla.

Juoksutapahtumia on joka viikonloppu jos haluaa mennä, ja melko ahkerasti on käyty. Kuva on Women's Month -juoksusta, johon saivat osallistua naiset ja naisenmieliset tai jotain sellaista...

...niinpä siellä näkyi tällaisia mielenkiintoisesti pukeutuneita urhoja seassa. Juoksun järjesti paikallisen yliopiston juoksukerho joten täytyihän sitä opiskelijapoikien huvitella. Nämä verkkosukkajuoksijat tuntuivat suosivan olutta urheilujuomana.

Menneenä lauantaina oli juoksu paikallisella yksityislentokentällä jossa sai juosta kiitoratoja pitkin ja poikin. Pepe kävi kavereiden kanssa juoksemassa, minä jäin pölynuhaisen Irenen kanssa kotiin, viritettiin läppäri juoksumaton eteen ja katsottiin Taru sormusten herrasta -elokuvaa samalla kun juoksin matolla 17 km. Sitten muun juoksuporukan kanssa yhteinen aamiainen meillä, herrat saapuivat sopivasti kun olin omaa juoksuani lopettelemassa.

Juoksusta on tullut myös kiva sosiaalinen harrastus, juoksutapahtumissa on hauskaa fiilistä ja niissä on kivempi juosta se viikonlopun pitkä lenkki kuin yksin kadulla. Aikaisin vaan pitää nousta, juoksu alkaa yleensä kello 7 aamulla. Kahden viikon päästä on työpaikan juoksukerhon järjestämä juoksu, ja kolmen viikon päässä on tämän syksyn pääjuoksutavoite eli puolimaratoni. Juoksemme sen City2City -ultramaraton-tapahtumassa jossa päämatkana on 56 km Pretoriasta Johannesburgiin. Meille riittää se 21 km tässä vaiheessa.