Maisemia Pilanesbergissä

Uudenvuodenaattona mentiin aikaisin nukkumaan - tai niin luultiin kunnes herättiin yhdentoista maissa VALTAVAAN ukkosmyrskyyn koko joukko. Seurauksena raketit paukkuivat koko loppuviikon, taisi jäädä kaikilta Pretorialaisilta raketit ampumatta...

Uudenvuodenpäivänä sitten herättiin viideltä aamulla ja lähdettiin päiväretkelle Pilanesbergiin. Meiltä kotoa on sinne liikenteestä riippuen +-2 tunnin matka. Puistossa voi yöpyä niin kuin ekalla kerralla tehtiinkin, mutta nyt lähdettiin vaan päiväretkelle. Mukaan pakattiin kylmälaukkuun brunssi sekä paljon (jäädytettyä) juotavaa sekä vähän hedelmiä välipaloiksi.

Suurten ja vaarallisten eläimien lisäksi Pilanesbergissä asuu paljon lintuja. Tämä on nimeltään Punainen piispa (siis ainakin englanniksi Red Bishop, mahdollista suomalaista nimeä emme tiedä). Suojaväri on kehnonlainen mutta kaunis.

Muutamille eläinten juomapaikoille on pystytetty tähystyskojuja, joiden kurkistusaukoista voi tähystellä eläimiä niitä häiritsemättä. Sarvikuonopariskunta ilahdutti meitä läsnäolollaan pitkään.

Myös kahvila-matkamuistomyymälä on pystytetty yhden juomapaikan viereen. Kahvitauon aikana nähtiin pahkasikoja, seeproja sekä muutamaa lajia antilooppeja.

Taas opittiin uutta: pahkasiat tykkäävät syödä uutta orasta pidemmän ruohon sijaan. Jotta ei tulisi niska kipeäksi (?) ne menevät polvilleen nyhtämään lyhyttä ruohoa.

Välillä satoi, välillä oli kuuma. Patojärvet ovat kauniita sateellakin.

Eteläisessä Afrikassa seepraa on olemassa kahta alalajia, josta toisella (vuoriseepra) on puhtaan mustavalkoiset raidat ja valkoinen vatsa. Pilanesbergissä asuvat seeprat ovat aroseeproja, joilla on valkoisen raidan keskellä himmeä ruskea raita. Kolmas seepralaji, grevynseepra, elää Etiopiassa, Somaliassa ja Keniassa ja on erittäin uhanalainen.

Pahkasiat ovat kaikessa rumuudessaan jotenkin kiehtovia. Tämä perhe kirmaili tien vieressä. Aika laihoja olivat pahkapossujen pyllyt, ei kummoisia kinkkuja saisi....

Piknik-paikkoja on laitettu puistoon ihan kiitettävästi. Sekä piknik-paikat että erilliset tähystyspaikat ovat aidattuja, niillä siis ei törmää eläimiin. Muualla puistossa ei autosta saa nousta, eläimet ovat oikeasti villieläimiä ja esimerkiksi virtahevon ja veden, tai norsun ja sen poikasen väliin ei olisi kiva joutua vahingossa.

Vaikka ei näkisi eläimiäkään, maisemat ovat aina vaan hienoja.

Yli 30-päinen apinalauma tuli tiellä vastaan. Johtajauros piti meitä vähän silmällä.
Voisin mennä Pilanesbergiin aina vaan uudestaan. Eikä siellä ole edes malariariskiä, säästyy lääkkeiltä ja niiden sivuvaikutuksilta. Krugerin kansallispuisto on paljon isompi ja kuulemma myös upea, mutta kauempana ja malaria-alueella. Varmasti sinnekin vielä mennään, mutta tässä "lähi"puistossakin on vielä paljon katsomista.