Mökkeilyä

Suomesta tuli viesti jossa käskettiin päivittämään blogia, ja kuvia kanssa! Viime viikot on ollut taas vieraita, ja sen kaiken mukavan seuran keskellä blogeilu on jäänyt vähemmälle. Venäläisen ja Paanasen perheet olivat meillä peräkkäin, ja nyt arki tuntuu taas vähän harmaalta.

Ennen vieraita Pepe piipahti Suomessa, ja sillä välin me Irenen kanssa käytiin mökkeilemässä ystävämme Michellen ja hänen vanhempiensa kanssa. Kuka olisi uskonut että Pretoriasta löytyy tällainen suomalaisen oloinen mökkimaisema?

Kyseessä on pieni luonnonpuisto jonka keskellä on pikku järvi jossa saa kalastaa. Mökkejä vuokrataan kalastustarkoituksiin varsin halvalla, me ei kyllä kalastettu vaan vain grillattiin ja istuttiin iltaa.


Puita olisi voinut olla vähän enemmän mutta muuten oli aika hyvä suomalainen kesämökkikeikkaimitaation. Niin joo ja sauna puuttui kyllä kanssa. Silti oli mukavaa. Tuonne voisi mennä viikonlopuksi ihan muuten vaan, saa nähdä ehditäänkö vielä ennen kuin täältä lähdetään.

Vessakuvia Kapista

Käytiin Irenen kanssa työmatkalla Kapkaupungissa yhdessä sillä välin kun Pepe oli Suomessa. Yksi vierailukohteista oli RLabs (www.rlabs.org) jonka vessanovien kuvat olivat hauskimmat pitkään aikaan.
Ehkä tämä on tulevaisuutemme... mutta nyt vielä nauratti.

Ulkoilmakonsertti

Tänä aamuna vein Irenen kouluun ja jäin kuuntelemaan aamupiiriin päivän tiedotteita, sekä tietysti soittoesitystä. Irene ja yksi luokkakaverinsa soittivat molemmat yhden kappaleen.
Irenen koulussa on kaikenlaisia koulun järjestämiä harrastuksia, ja lisäksi koulun kautta saa esimerkiksi soittotunteja. Soittotunnit tapahtuvat koulupäivän aikana, ja ne maksetaan erikseen. Irenellä on puolen tunnin pianotunti kerran viikossa, opettaja on oikein mukava ja Irenen pianonsoitto on kehittynyt kovasti.

Otin videollekin soittoa, kaikki eivät ilmeisesti ole saaneet videoita katsottua joten valokuva todisteeksi myös. Pienemmät oppilaat seurasivat soittoa lumoutuneena. Kuvaaja oli hidas joten video ei ala ihan kappaleen alusta.

Kaikki ongelmat ratkaistu!

Liikennevaloissa työskentelevillä kaupustelijoilla on aina vaikka mitä mielenkiintoista ja tarpeellista myynnissä. Viimeaikoina ainakin seuraavia on nähty: muovihenkareita, mustia jätesäkkejä, käsilaukkuja, kännykkälatureita, vaatteisiin kiinnitettäviä kangasmerkkejä, urheilusukkia, hedelmiä, aurinkolaseja, 400 Gigan (!!!) muistitikkuja, tietysti päivän sanomalehdet, jne.

Lisäksi liikennevaloissa on ihan rehellisiä kerjäläisiä, joilla näkyisi olevan jonkinlainen franchise käynnissä kun melkein kaikilla on kyltti jossa lukee "I would rather die of hunger than steal, crime does not pay". Kirjoitusvirheillä personoituna toki, mutta muuten viestin tehokkuus vähän kärsii toistosta. Toinen yleinen kerjuumoodi on roskien keruu autosta, eli pojat päivystävät liikennevaloissa, ottavat roskasäkkiinsä ylimääräiset roskat autosta ja siitä palkkiona myös rahaa tai vaikka ruokaa.

Kolmas ryhmä on mainosten jakajat, kaikenlaista ravintoloiden mainoksista remonttipalveluihin. Niitäkään ei yleensä tule otettua, mutta eilen Pepe bongasi voittamattoman tarjouksen:
Professori Ismail tarjoaa ratkaisun kirjaimellisesti kaikkiin ongelmiin, paitsi maailmanrauhaa ei ollut mukana mutta varmaan kysyttäessä pienestä lisämaksusta sekin hoituisi.
Nyt pitäisi vaan valita haluaisiko mielummin nähdä vihollisensa peilissä, puhua esi-isille, kostaa pahoille hengille, voittaa lotossa, jäädä eläkkeelle vai "poistaa kädestä mustan täplän joka vie aina kaikki rahasi". Tai ehkä jos maksaisi enemmän voisi valita useamman, ei se varmaan olisi ongelma.

Jos rahapula vaivaa, tutki ensin kätesi ja sitten vaan soitto Professori Ismailille!

Valppaat vahdit

Kerroinkin jo aikaisemmin, että meidän ja naapuritalon välistä muuria kaatui kesäsateiden/tulvien vuoksi pätkä. Naapurin kaksi pienintä koiraa ovat jo tätä ennenkin käyneet välillä aamuvarhaisella tekemässä partioreissuja meidän pihalla, mutta nyt ne ovat laajentaneet reviiriään oikein kunnolla.Kummaa sakkia nämä, tuumaavat koirat, kun täällä ei pääse ikinä sisälle! Joutuu siis menemään kotiin yöksi ja sateella. Pieni valkoinen Sasha vierailee meidän pihalla pari kertaa päivässä kyselemässä rapsutuksia, mutta jackrusselterrieri (tms) Malo on päättänyt adoptoida meidät ihan kokonaan. Eihän sellainen perhe voi tulla toimeen jolla ei ole koiraa!


Nukkumapaikkakin on löytynyt, tässä voi ottaa pikku tirsat silloin kun ei ole kiireempää hommaa. Tästä on myös kätevä hyökätä uima-altaan reunalle hengenpelastustehtäviin, tai kolkuttamaan pation oveen jos joku on esim. tietokoneella sen sijaan että olisi ulkona rapsuttamassa koiraa.

Uintihetket olivat EM (Ennen Maloa) hieman rentouttavampia... yritetään tässä joku ilta Pepen johdolla katsoa saisiko sitä hieman opetettua siihen että voisi ottaa hieman rauhallisemminkin kun joku on uimassa.

Vaikka en varsinaisesti kovin koiraihminen olekaan, onhan siinä jotain hellyttävää kun toinen on niin kokovartaloinnoissaan jos joku vaikka heittelee tyhjää muovipulloa hänelle. JEE!

Saas nähdä näkyykö Malo uimavahtina -video...

Gourmet-lauantai

Lähipiirimme vahvimmat Junior MasterChef-kandidaatit Irene ja India päättivät loihtia meille gourmet-lauantain. Aamulla ensimmäiseksi neidit valitsivat reseptit (Irene omasta päästään, India keittokirjasta), tekivät ostoslistat ja sitten lähdettiin kalakauppaan, vihanneskauppaan ja Spariin.


Lounaaksi Irene teki intialaista kookoschilitomaattikanaa, India taas meksikolaista vihreäpaprikachilikanaa. Nam.


Päivälliseksi saatiin Irenen tekemää lohta hapankermayrttivalkosipulikastikkeessa, sekä Indian tekemää hake-kalaa vihreässä yrttikastikkeessa. Nam nam. (Hake on siis täällä myytävä valkolihainen kala jonka suomenkielistä nimeä en tiedä.)

Sateita

YK-delegaatti palasi kotiin uupuneena. Oli kivaa ja haastavaa, totesi vaan että "nyt mä tiedän mimmosta on olla töissä ja kolme päivää riitti". Paljon tuntui olevan hommia ja dokumenttien lukemista iltaisinkin jos halusi hoitaa homman kunnolla, ja Irenehän halusi. Hieno kokemus tuntui olleen ja julkista puhumistakin tuli harjoiteltua.

Pretoriassa on satanut ennätyspaljon. Normaalistihan täällä kesäisin on joko yksi 45 min ukkoskuuro iltapäivällä tai vähän pidempi ukkonen yöllä, mutta nyt on sadellut ihan solkenaan pitkin päiviä ja öitä, yli viikon.

Kotimme jälkiasennuksena tehty olohuoneen laajennus on tasakattoinen, ja veden poistoaukko on hieman ylempänä... ilmeisesti normaaliolosuhteissa lyhyiden sateiden jälkeen saapuva auringonpaiste haihduttaa veden pois nopeasti, mutta nyt ei. Lauantai-iltana se sitten alkoi: tip....... tip......... tip.... tip.... tip.... tip..tip.. tip tip tip tip tip tip... Kattopalkki pullotti uhkaavasti joten tehtiin siihen pieni reikä. Pienestä reiästä tulikin vähän isompi reikä, ja vettäkin tuli aika paljon.

Joten sitten taas soitellaan vuokraisännille. Samalla voivat ehkä katsoa milloin mahdollisesti korjattaisiin pihan takanurkasta joululoman aikana sortunut muurinpätkä... epäonnistuneen viemäröinnin takia meidän pihan takanurkka tulvii aina kovien sateiden aikaan, ja nyt kun sateita on ollut enemmän, vesi ilmeisesti vei mennessään maan muurin alta ja 4 metrin pätkä kaatui naapurin puolelle. Hupsis.

No, bonuksena naapurin pikkukoirat käyvät nyt partioimassa meidänkin pihalla joten vartiointi on ainakin paremmassa jamassa.