tiistai 5. lokakuuta 2010

Hermanus, täältä tullaan!

Ensi viikon lopussa alkaa Irenen koulussa kevätlomaviikko. Lähdemme Hermanukseen jossa olimme syyslomallakin maaliskuussa. Sitä odotellessa pari kuvaa edelliseltä reissulta...

Hermanuksen lähelläkin on pingviiniyhdyskunta. Ei yhtä hienosti laitettu kuin se joka on Boulders Beachillä, mutta pingviinit on ihan yhtä hauskan näköisiä.

Rankka reissu se edellinenkin oli, Leokin nukahti vaikka oli vasta kiipeämässä sohvalle. Parempi nukahtamaan kuin Pepe!

Pilvisiäkin päiviä oli, Irene ja Mummi katselemassa merelle.


Tadaa! Taustalla näkyy Hermanuksen kylää sekä vuori joka vuokraamastamme talosta katsoen näytti olevan ihan vieressä. Ei sitten kipaistu käymään huipulla vaikka puhetta oli, mutta ehkäpä tällä kertaa?

Tälläkin kertaa saamme Suomesta seuraa Hermanukseen ja kovasti teitä jo odotellaan!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Sekalaisia kuvakuulumisia

Kevät on taas tullut, jakarandat eivät vielä kuki mutta kaikenlaiset muut puut jo. Tämä kasvaa porttimme vieressä.


Kansallinen "Casual Day" keräsi taas rahaa vammaisorganisaatioille, ja Merakassa oli taas vuotuinen kakkuhuutokauppa. Tällä kertaa meidän perhe ei leiponut kakkua koska minun piti olla tuona päivänä Maputossa, Mosambikissa... mutta sielläpä olikin mellakoita joten en mennytkään.


Käytiin neitien kanssa vähän shoppailemassa yksi viikonloppu. Mukavaa kun on jo muotitietoista ostosseuraa! Huolestuttavaa sen sijaan on se, että Irenen päällä on MINUN villatakkini... eikä kengännumerossakaan ole enää kuin puoli numeroa eroa. Yhdet tennaritkin menetin jo.

Piipahdettiin taas Grahamstownissa. Kuvassa tangokissa Trinity, seurallinen ja viehättävä yksilö joka tykkää kuunnella tangomusiikkia silmät sirrillään ja heiluttaa hännällä tahtia. Velipoika Neo on taas hieman vauhkompi tyyppi joka välillä kiipeää puihin piiloon ja välillä yrittää kampata portaissa, eikä tietenkään suostunut kuvattavaksi.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Veden säästöä

Kuuntelen autossa yleensä paikallista uutisradiota, SAfm. Perjantaina töistä lähtiessäni kuuntelin kun joku ministeri kertoi tärkeästä conferenssista jossa pohditaan veden säästämistä ja puhtaiden vesialueiden suojelua Etelä-Afrikassa.

Parkkipaikalla olikin mielenkiintoista katsella sprinklerijärjestelyä tästä näkökulmasta. Voi olla että 30% vedestä osui johonkin kasvillisuuteen.

Seuraavassa viherlämpäreessä sama juttu, jos mahdollista vielä suurpiirteisemmin asennetut sprinklerit. Täällä ei ole satanut kuukausiin, joten voihan se olla että asfaltinkin kastelu palvelee jotain tarkoitusperää...

Ja näin menee jokena kasteluvesi viemäriin. Toivottavasti puutarhurit olivat töissä perjantaina vielä kello 17 jälkeen, tai ehkäpä automatiikka kytki vedet sitten pois päältä.

Näin meillä Afrikassa.

torstai 26. elokuuta 2010

Yleislakko

Etelä-Afrikassa on julkisen alan työntekijöiden yleislakko. Monet koulut ovat kiinni koska opettajat ovat lakossa, puhtaanapito ei toimi senkään vertaa kuin yleensä, tai julkinen liikenne, tai kunnallispalvelut. Koulujen kiinniolo juuri nyt on ylioppilasluokkien kannalta kriittinen asia, sillä kouluvuosi loppuu täällä joulukuun alkuun ja ylioppilaskirjoitukset koko ikäluokalle ovat edessä loka-marraskuussa.

Pahinta on kuitenkin se että terveydenhuoltohenkilökuntakin on lakossa, huolimatta oikeuden päätöksestä jossa rajoitetaan heidän lakko-oikeuttaan. HIV-lääkkeiden jako vaarantuu ja ihmisiä on todistettavasti kuollut siksi että eivät ole päässeet hoitoon. Armeijan väkeä on kutsuttu sekä hätätöihin sairaaloihin, että pitämään turvallisuutta yllä - hoitohenkilökuntakaan ei ole yksimielisesti halunnut lakkoilla, ja yhtä töihin pyrkinyttä sairaanhoitajaa oli jo puukotettu. Useissa paikoissa hoitohenkilökuntaa on myös uhkailtu joko itseen, kotiin tai perheeseen kohdistuvilla seurauksilla jos menevät lakon aikana töihin.

Asiaa on paheksuttu tietenkin mediassa, mutta jotenkin tämä herättää paljon vähemmän intohimoja kuin olisin odottanut. HIV-lääkkeiden jakelu ei aina normaalistikaan pelaa, ja väkeä kuolee sairaaloissa hoitovirheisiinkin, ehkä siksi ero ei tunnu niin dramaattiselta. Kun homma ei toimi normaalistikaan, niin nyt se vaan toimii vielä huonommin.

Ja meidän hyväosaisten elämässä tämä ei tietenkään tunnu mitenkään. Yksityiskoulu on auki, yksityislääkärille pääsee, omalla autolla kuljetaan, vartiointiliike palvelee poliisia paremmin normaalistikin. Roskiksia ei ole tyhjennetty mutta se on niin epäsäännöllistä muutenkin ettei siinäkään ole mitään eroa. Ei voi välttyä ajatukselta, että jos poliittinen eliitti olisi julkisten palveluiden varassa niin kuin muu kansa, asia saattaisi hoitua ripeämmin.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kevättä ja eläimiä

Pihapuumme kutojalintu Jacob rakentaa taas pesiä morsiamilleen. Pallopesien eli perheiden määrä on yhtä kunnianhimoinen kuin presidentillisellä kaimallaan. Kunhan vaimokkeet ovat asettautuneet taloksi, tyhjäksi jääneet pesät revitään tikuiksi hirveällä tohinalla, ettei vaan niihin asetu kilpailija.

Töissä teputteli liskonen työhuoneeseeni vievällä käytävällä. Naapurihuoneen tutkija sanoi sen jo käyneen useasti hänen huoneessaan.

Ja kas, eipä aikaakaan kun arkistokaapin alahyllyltä tyhjän muovikassin takaa alkoi kuulua rapinaa... arvatkaa kuka?

Minulla on lemmikki! Äsken se tepsutteli työtuolini takaa seinänviertä pitki tsekkaamaan olisiko toisessa nurkassa mitään kivaa. Siinä kohdassa nostin kyllä jo käsilaukkuni pöydälle, luulen että olisi ollut molemminpuolisesti ikävä yllätys löytää liskonen kotona laukusta.

Aika pulskassa kunnossa se on, liekö täällä sisällä hyönteisiä riittävästi? Tai sitten se elää eväiden murusilla, leivänmuruja ja kahvia on varmasti tarpeeksi tämän paikan lattioilla.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Jalkapallon MM-kisat Etelä-Afrikassa

Olimme jalkapallon MM-kisojen avajaisottelussa kesäkuussa. Tässä jotain kuvia ja tunnelmia....


Soccer City -stadionin suunnittelijoiden inspiraationa on ollut afrikkalainen keittopata.

Joukkueemme valmiina otteluun vuvuzelojen ja muun rekvisiitan kanssa. Kaksi muuta ovat tango-opemme Bert ja Brigitte.

Kyllä, oli korvatulpat. Sekä lipputarrat ja tarra-tatuoinnit. Ja villapaidat. Oli kylmä!

Piippuhyllyltä oli hienot näkymät. Keltainen on Bafana Bafanan kannattajien väri. Katsomon vihreät läntit ovat meksikolaisia.

Avajaisseremoniat oli kiva nähdä paikan päällä, isolta skriiniltä näki sitten yksityiskohtia ja saattoi mm lukea presidentti Jacob Zuman puheen tekstit, muuten ei olisi saanut selvää. Ei hän tosin mitään kovin sykähdyttävää sanonut.

Avajaisseremonioiden jälkeen päästiin tositoimiin. Laduumaaaaaaa!!! (tarkoittaa ukkosen jyrähdystä ja piti huutaa aina kun tuli erityisen hyvä tykki).

Peliä on tosiaan erilaista seurata stadionilta kuin telkkarista. Aina ei kuullut vihellyksiä torvien törinän vuoksi, naisten vessat lakkasivat puoliajalla toimimasta, stadionille meno ja tulo kesti 3 tuntia suuntaansa... mutta hienoa oli! Eikä Bafana edes hävinnyt!

tiistai 10. elokuuta 2010

3. vuosi alkaa

Kesälomilta on palattu ja yhtäkkiä Afrikan reissumme on jo yli kahden kolmasosan rajapyykin... aika on mennyt nopeasti. Alkamassa siis viimeinen talvi Etelä-Afrikassa, tai siis kesää kohtihan täällä mennään.

Alkuvuoden tapahtumista on paljon valokuvia ja tapahtumia tänne laittamatta, joten jälkijunassa mutta tulossa. Terveisiä Suomeen kaikille, taaskaan ei ehditty kaikkia ystäviä nähdä kun kesäloma jotenkin vaan hujahti.

Eilen oli muuten kansallinen vapaapäivä: naisten päivä. Koskas saataisiin se Suomessa pyhäpäiväksi?