Lomakuvia Kaliforniasta

Tässä hieman pikakatsausta joululomaan.

Leivottiin pipareita, itse tehtiin taikinakin Paraisten piparkakkuohjeella. Hyvää ja mausteista taikinaa tuli. Ei ollut kaulinta mutta viinipullo toimi ihan hyvin. Ei myöskään ollut piparimuotteja (paitsi dinosaurusten muotoisia) mutta veitsellä tehtiin vapaamuotoisia ja juomalaisilla pyöreitä. Ja joka ikinen koristeltiin. Myös talosta tuli hieno.

Paikallisten pienpanimoiden oluidet olivat hyviä.

Pepen kanssa vietettiin yksi päivä autossa, ajettiin katsomaan jättimäisiä punapuita vähän pohjoisempaan.

Takaisin tullessa ajettiin pätkä rannikkotietä ja ihailtiin maisemia. Tie oli kyllä niin kiharaa että tuntui että omat perävalot näkyy kohta.

 Yksi päivä käytettiin Napa Valleyssa viinitilakierroksella. Hieno paikka oli Castello di Amorosa, jonka linnaympäristössä oli myös lapsille ihailtavaa.

Tilan kaupasta olisi viinin lisäksi saanut vaikka mitä, muun muassa Napa-saippuaa. Saakohan sillä pestä muita ruumiinosia?

Hienoja retkeilymaastoja oli ihan majapaikan vieressä sekä vähän kauempana. Tosi kivaa päästä luontoon käppäilemään, vieläpä siten ettei hiki virtaa koko ajan.

Irene pääsi isosiskohommiin taas pitkästä aikaa.

Amerikkalaista elämänmenoa on ihan muuten vaan jännä katsella. Drive-in espressobaariin oli pitkä jono Garbervillessa jonka läpi ajoimme matkalla punapuumetsään.

Joissain luonnontiedemuseoissa käytiin myös porukalla San Franciscossa.

Ja tässä kohtaa huomaan että osa kuvista on vielä kameran muistikortilla, osa 2 lienee siis tulossa myöhemmin.

2014!

Lomilta palattu ja huomenna alkaa arki. Oltiin joulun vietossa Kaliforniassa ja teki hyvää pitää kunnon loma, kolmisen viikkoa. Tässä projektissa on käynyt samoin kuin edellisessäkin, ekana vuonna ei syystä tai toisesta tullut pidettyä ihan täysiä lomia ja nyt niitä pitää tasoitella. Projekteissa on myös yleensä se sääntö että viimeisen kolmen kuukauden aikana ei saa pitää ainakaan pitkiä ulkomaan lomia, joten viimeisen vuoden kesälomat pitää käyttää vuoden aikana pikku hiljaa. Tämä on varmaan ihan hyvä juttu, loppua kohden tuntuu että lomia kaipaakin vähän enemmän.

Nyt on reilu puolitoista vuotta projektia ja Tansaniassa asumista jäljellä ellei tule mitään muutoksia matkan varrella, ja tuntuu että lähtölaskenta alkaa jo. Projektissa pitää alkaa miettiä mitä ehtii saada järkevästi aikaan ja mitä ei, ja ehkä suunnata joitain resursseja uudelleen.

Irene muuttaa kesällä Suomeen lukioon, ja ylimääräisten tavaroiden siivoilu ja poistaminen alkaa. Myös meidän osalta, sitten kun Suomeen tullaan tätä kaikkea sälää ei varmasti tuoda mukana, mutta toisaalta joitain esineitä kyllä halutaan pitää mukana muistoina. Varmaan on helpompi alkaa luopua tavaroista pikku hiljaa kuin yrittää tehdä sitä taas sitten loppukiireissä.

Aikaerosta toipuminen on vielä vähän kesken, ja Pepen kanssa saatiin molemmat flunssakin matkalla. Kaliforniassa oli ihanan viileää, täällä on nyt taas yhtäkkiä kuuma! Vuoden kuumin aika lienee nyt, ja helpottaa oikeastaan sitten vasta kun sateet alkavat maaliskuulla. Toki on ihanaa kun aurinko paistaa ja taivas on sininen. Kunhan tämä köhä helpottaa pitää alkaa taas uida uima-altaasta ja nauttia ilmastosta. Se helpottaa muita arjen ärsytyksiä kun nauttii täällä olon hyvistäkin puolista.

Kuulin jouluna että eteläafrikkalainen työparini Thiru oli ollut vakavassa auto-onnettomuudessa ja nyt eilen ja tänään olen lukenut läpi hänen miehensä päivityksiä aiheesta. Onneksi hengenvaaraa ei enää ole, mutta näyttää todennäköiseltä että hän halvaantuu rinnasta alaspäin. Tätä on nyt pitänyt itkeskellä vähän, ja samalla olla kiitollinen siitä ettei käynyt pahemmin. Thiru on omana vahvana itsenään jo suunnittelemassa elämää eteenpäin uusista lähtökohdista.

Onnellista uutta vuotta kaikille! Iloitaan siitä mitä meillä on, tänäkin vuonna.

Yksityiskohtia

 Viikonloppuna käytiin eteläafrikkalaisen ystävän kanssa Sansibarilla. Takaisin tullessa piti maksaa uusi lentokenttävero sekä turvallisuusmaksu. En tiedä miten turvallisuus lisääntyy, mutta monessa muussa maassa luulen että 5 euron käteismaksun periminen jokaiselta matkustajalta saattaisi kaikkine kuluineen olla tappiollista. Täällä sitten ehkä ei.

Täkäläiset mielellään koristelevat autojaan ja muita kulkupelejä vaihtelevin tavoin. Tässä oli jo vähän uutuusarvoa. Joku oli päättänyt vaihtaa Toyotan mallinimeksi "Let dem tok" eli kai niinkuin että "puhukoot muut". Mikäpä siinä.

Juttelin toisen täällä asuvan suomalaisen bloginpitäjän kanssa tästä "mistähän kirjoittaisi" -ongelmasta. Ei niin etteikö olisi jaettavaa, mutta ne tuntuvat menevän kolmeen kategoriaan:

"Täällä on niin kurjaa. Torakat ja korruptio ja sähkökatkot ja huonot tiet ja rikollisuus."

Viimeisen viikon on mieleni tehnyt kirjoittaa jotain siitä, että on se nyt kumma kun maan tiedekomissiossa ei ole mahdollista viettää yhtään työpäivää siten, että koko päivän olisi sähköä, vettä, nettiä ja vessapaperia. Puhumattakaan siitä että keskimääräisen päivän aikana jokainen näistä loppuu jossain vaiheessa. Ja maanantaiaamuna ei ikinä ole näistä mitään. Valivali.

Mutta sitten taas kun työolosuhteeni ovat kuitenkin paremmat kuin 99,9 prosentilla tansanialaisista, niin onhan se vähän noloa valittaa. Ja kun kehitysmaassa ollaan niin olishan se kai liikaa vaadittu. Joten ei kai näistä viitsi kirjoittaa.

"Täällä on niin hienoa. Aurinko ja palmut ja meri ja mangot ja luonto ja villieläimet ja drinksut auringonlaskun aikaan."

Oltiin siis Sansibarilla ja oli mukavaa päästä irti arjesta viikonlopun ajaksi. Hiekkaranta oli hieno ja majapaikka kiva. Ja sitten tulee se tunne että jos nyt sit taas tästäkin kirjoitan, niin tuleeko siitä sellainen kuva että täällä me vaan lomaillaan ja vielä kehutaan sillä. Niettä.

"Kato, jännä kyltti. Ja auto. Ja värikäs asu. Ja outo jogurttipurkki."

Tämän postauksen kuvat kuuluu tähän osastoon. Kaikenlaista pientä tulee vastaan josta voisi laittaa kuvan tai mainita. Osa unohtuu ennen kuin tänne asti ehtii, mutta tämä on kai sitten se "turvallinen", joskin aika sekava tapa blogata.

Huomenna lennän työmatkalle Suomeen ja menen viikon verran tansanialaisten yliopistoihmisten kanssa tukka putkella kokouksesta toiseen. Vapaa-aikaa ei ole joten taaskaan en ehdi ottaa keneenkään yhteyttä... mutta ollaanpa samassa maassa ja loskassa hetki.

Vessajuttuja

...vaan älkääpä huoliko, tällä kertaa ei kakkajuttuja.

Kuvassa yliopiston henkilökunnalle tarkoitetun naistenvessan yksi koppi. Aikaisemmin suhtauduin vähän penseästi näihin, mutta pienen totuttelun jälkeen täytyy todeta että tämä on ihan toimiva konsepti. Löytyy vessapaperia (vasen yläkulma), pesu- ja vessanvetovettä oranssissa ämpärissä, kaikki oli puhdasta ja mihinkään, no paitsi vesikippoon, ei tarvitse koskea.

Vielä helpompaa olisi jos pitäisin hameita aina niin kuin paikalliset, mutta pitkien housujenkin kanssa olen oppinut toimimaan. Lisäbonuksena pysyy reisilihakset peruskunnossa kun monta kertaa päivässä käy vessassa kyykkimässä. Facebookissa jo pohdinkin olisiko näillä kansanterveydellistä merkitystä, pysyykö reidet ja polvet pidempään hyvässä kunnossa jos käy säännöllisesti vessassa kyykkimässä?

Kyykkyvessaan tottuneet kauhistuvat välillä pyttyvessoja, siinä kun joutuu koskemaan ainakin reisillään siihen pyttyyn missä kaikki muutkin ovat istuneet. Joku varmaan osaa kertoa kumpi oikeasti on hygieenisempi vaihtoehto, mutta ainakin pienempään hätään kyykkyvessa toimii kuin... kyykkyvessa.

"Meidänlaisemme ihmiset ovat tyylikkäitä"

Näin meitä valisti paikallinen kuivapesula. Jäi vähän määrittelemättä mitä tarkkaanottaen tuo "like us" tässä tarkoittaa. Toisesta kuvasta photoshopatut ihmiset? Minä en kyllä ole tyylikäs, tälläkään mittarilla, mutta saipa siitä taas hymyn huulille. Tansanialaiset mainokset ovat hauskoja.

Peter-päivitys

Peter kasvaa, pärisee, kääntyy selältä vatsalleen ja juttelee kovaa, tosin vain yhdellä tavulla. MämmämmämmämmämämämMÄÄMmämMÄÄ.

Äiti-Mary oli huolestunut kun joku naapuri oli huomauttanut siitä että Peterin rinnassa on pieni kuoppa ja arveli ettei se mahdu hengittämään ollenkaan! Mary soitti heti päivystävälle asiantuntijalle eli minulle kun sattui olemaan viikonloppu eikä hän ollut töissä ja ilmoitti että hän tulee Peterin kanssa käymään NYT.

Tässä videota Peteristä (ja vähän Pepestäkin). Ei se hirveän sairaalta vaikuttanut, mutta sovittiin että Pepe varaa lääkäriajan ja menevät käymään. Lääkäri klinikalla sanoi että ei hänen mielestään vaikuta sellaiselta että haittaisi mitään, mutta ehdotti että otettaisiin kuvat varmuuden vuoksi ja antoi lähetteen röntgeniin kun heillä ei sellaista ole.

Perjantaina oli sitten röntgen ja ensi viikolla vielä uusi lääkärikäynti, mutta kurkittiin jo röntgenlääkärin lausunto ja hänen mielestään kaikki oli normaalia. Eli ei varmaankaan mitään hätää. Terveisiä vaan.

Hotellielämää

Viime aikoina olen työmatkaillut pitkästä aikaa Tansaniassa, ja ihmetellyt muun muassa hotelleja.

Arushassa yhteistyökumppanimme teki pyynnöstämme meille hotellivarauksen paikkaan jonka pääasiallisin bisnes tuntui olevan ravintolan pyörittäminen, mutta hotellihuoneitakin oli muutama. Nimikin oli kiva: Hotel Pepe.

Hotel Pepen ruoka olikin oikein hyvä, ja suhteessa ravintolan hintoihin hotelliyön hinta oli varsin edullinen. Huone oli tosin sen verran pieni, että sängyn ympärille jäi kahdelta sivulta vain noin 30 cm tilaa, yhdessä reunassa mahtui juuri matkalaukkua aukeamaan. Sänky sinänsä oli kiva, mutta valitettavasti suunnilleen yhtä pitkä kuin leveäkin joten piti nukkua kulmittain. En tiedä mitä joku minua isompi mies olisi siinä tehnyt. Suihkussa oli melko pelottava sähköpikalämmitysvehje siinä suihkupään ja putken välissä, ja tietty johtohässäkkä näkyvillä. "Älä koske sähkölaitteisiin märkänä" kaikui mielessä kun sitä yritin sammuttaa. Se piti tietysti aina erikseen laittaa päälle ja sammuttaa ennen ja jälkeen suihkun. Turhaa sinänsä ettei se vesi silti ollut lämmintä.

No, kaikenkaikkiaan ihan ok, puhdas ja siisti paikka ja hyvin nukutti, mutta aamiaisella meinasi pikkuisen alkaa harmittaa. Edellisenä iltana respa kertoi että pitää sanoa monelta haluamme aamiaista, ja sovimme olevamme aamiaisella kello 7. Kävelin ravintolaan 7:10, ja henkilökunta sanoi "oooOOooo" ja alkoi siivota edellisen illan jälkiä ja joku alkoi viritellä kaasuhellaa päälle.

Kun vedet oli keitetty ja termoksessa sivupöydälle tuotu, ja kuppejakin tuli, mentiin hakemaan kahvia. Pöydässä oli tietty Africafe-pikakahvipurkki, ja siitä kuppiin ja vettä päälle. Ihmeteltiin siinä työkaverin kanssa kun ei oikein liuennut ja pyydettiin tarjoilija paikalle. Kävi ilmi että pikakahvi oli loppu, joten he olivat reippaina täyttäneet pikakahvipurkin normaalilla kahvijauheella. Selitin sitten tarjoilijalle että ei se ihan näin toimi, vaan että pitäisi sitten tehdä kahvinkeittimellä kahvia. Jättivät kuitenkin purkin pöytään normaalilla tansanialaisella rasti ruutuun-mentaliteetilla, jottei päästäisi sanomaan ettei aamiaispöydässä ollut kahvia. Kyllä oli kahvia. Ei juomakelpoista tosin, mutta oli.

Siirryttiin sitten teehen. Tarjoilupöydässä oli yksi (1) pussi teetä. Huomautimme tästä, jolloin joku lähti hakemaan teetä. Kaupasta. Henkilökunta moitti minua kärsimättömyydestä kun sanoin että aamiaistarvikkeiden olisi kiva olla paikalla aamiaisen alussa eikä lopussa. 

Tästä viisastuneena pyysin seuraavassa paikassa varaamaan "hyvän hotellin" ja nyt ollaan sitten tätä kirjoittaessa 55 euroa yöltä maksavassa paikassa. (edellinen taisi olla noin 18 euroa yöltä) Huone on isompi ja suihkusta tuli kuumaa vettä. Odotan jännityksellä aamiaista, tosin illallisella ilmeni että heillä on vain pikakahvia joten ainakaan sen suhteen ei pitäisi sekaannuksia tulla.

Illallisella tarjoilija reippaasti suositteli kaiken olevan hyvää, tosin tilattaessa tuli hieman neuvostoliittolainen tunnelma kun kävi ilmi että yhtä ja toista listan antimista ei sitten kuitenkaan juuri tänään ollut saatavilla. Muun muassa pastaa ei ollut. Kanapastaa pyytänyt kollega etsi listalta uutta annosta ja tarjoilija kieppui ympäriinsä. Uusi tilaus oli katkarapuja ja tarjoilija kävi varmistamassa kokilta että niitä on. Ei ollut mutta pastaa oli löytynyt. Ei uskallettu kysyä että mistä se löytyi ja mikähän oli parasta ennen -päiväys.

Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää. Muuten, miksi missään maassa missään hotellissa ei vessan peili ole sellainen että siinä olisi riittävän hyvä valaistus ja sitä pääsisi riittävän lähelle että pystyisi vaikka meikkaamaan? Ei ole pelkästään afrikkalaisten hotellien ongelma. Ja kaikki töpselit on aina piilossa huonekalujen takana niin että pitää sisustaa koko kämppä uudelleen jos haluaa yhtä aikaa käyttää tietokonetta ja ladata kännykkää ja vielä päästä vessaan ilman että pitää kiivetä yöpöydän yli.

Täällä mielensäpahoittaja, Mbeya, Tansania. Hyvää yötä.