perjantai 15. marraskuuta 2013

Yksityiskohtia

 Viikonloppuna käytiin eteläafrikkalaisen ystävän kanssa Sansibarilla. Takaisin tullessa piti maksaa uusi lentokenttävero sekä turvallisuusmaksu. En tiedä miten turvallisuus lisääntyy, mutta monessa muussa maassa luulen että 5 euron käteismaksun periminen jokaiselta matkustajalta saattaisi kaikkine kuluineen olla tappiollista. Täällä sitten ehkä ei.



Täkäläiset mielellään koristelevat autojaan ja muita kulkupelejä vaihtelevin tavoin. Tässä oli jo vähän uutuusarvoa. Joku oli päättänyt vaihtaa Toyotan mallinimeksi "Let dem tok" eli kai niinkuin että "puhukoot muut". Mikäpä siinä.

Juttelin toisen täällä asuvan suomalaisen bloginpitäjän kanssa tästä "mistähän kirjoittaisi" -ongelmasta. Ei niin etteikö olisi jaettavaa, mutta ne tuntuvat menevän kolmeen kategoriaan:

"Täällä on niin kurjaa. Torakat ja korruptio ja sähkökatkot ja huonot tiet ja rikollisuus."

Viimeisen viikon on mieleni tehnyt kirjoittaa jotain siitä, että on se nyt kumma kun maan tiedekomissiossa ei ole mahdollista viettää yhtään työpäivää siten, että koko päivän olisi sähköä, vettä, nettiä ja vessapaperia. Puhumattakaan siitä että keskimääräisen päivän aikana jokainen näistä loppuu jossain vaiheessa. Ja maanantaiaamuna ei ikinä ole näistä mitään. Valivali.

Mutta sitten taas kun työolosuhteeni ovat kuitenkin paremmat kuin 99,9 prosentilla tansanialaisista, niin onhan se vähän noloa valittaa. Ja kun kehitysmaassa ollaan niin olishan se kai liikaa vaadittu. Joten ei kai näistä viitsi kirjoittaa.

"Täällä on niin hienoa. Aurinko ja palmut ja meri ja mangot ja luonto ja villieläimet ja drinksut auringonlaskun aikaan."

Oltiin siis Sansibarilla ja oli mukavaa päästä irti arjesta viikonlopun ajaksi. Hiekkaranta oli hieno ja majapaikka kiva. Ja sitten tulee se tunne että jos nyt sit taas tästäkin kirjoitan, niin tuleeko siitä sellainen kuva että täällä me vaan lomaillaan ja vielä kehutaan sillä. Niettä.

"Kato, jännä kyltti. Ja auto. Ja värikäs asu. Ja outo jogurttipurkki."

Tämän postauksen kuvat kuuluu tähän osastoon. Kaikenlaista pientä tulee vastaan josta voisi laittaa kuvan tai mainita. Osa unohtuu ennen kuin tänne asti ehtii, mutta tämä on kai sitten se "turvallinen", joskin aika sekava tapa blogata.

Huomenna lennän työmatkalle Suomeen ja menen viikon verran tansanialaisten yliopistoihmisten kanssa tukka putkella kokouksesta toiseen. Vapaa-aikaa ei ole joten taaskaan en ehdi ottaa keneenkään yhteyttä... mutta ollaanpa samassa maassa ja loskassa hetki.

2 kommenttia:

Vilijonkka kirjoitti...

Kaikki kolme aihepiiriä ovat tärkeitä! Minä ainakin olen kiinnostunut kuulemaan sekä työpäiviesi vastoinkäymisistä että huikeista lomapyrähdyksistä ja vielä kaiken lomassa mistä omituisista yogurttipurkeista. Näistähän se elämä muodostuu ihan kaikkialla, mutta koska kerralla voi asua vain yhdessä maassa ja koko elämä ei riitä koko maailman kokeilemiseen, on blogit loistava väline täydentää uteliaan tiedonnälkää. Että laita naputtaen vain.

On myös mukavaa palata itse omassa blogissa ajassa taaksepäin ja muistella, että noinko se oliki!

Anonyymi kirjoitti...

Aina kaikki pienetkin jutut on kivoja ja mielenkiintoisia, valokuva vaikka aamiaisesta :)
Esim: kissa nuoli paahtoleivästä rasvat päältä, kun hetkeksi laskin hänet viereiselle ikkunalaudalle odottamaan ulosvientiä, että olisin ehtinyt kahvin juoda. (Tapahtui meillä eilen)
terveisin Pulla