Matemwe Beach ja Mnemba

Pääsiäisenä mentiin Sansibarille, tällä kertaa Jukan suosituksesta kohteena Matemwe Beach Village, ja sukeltaminen ja snorklaaminen Mnemba-atollilla.
http://www.matemwebeach.net/

 Matemwe Beach Village on paikallisen kylän vieressä eikä eristä vieraitaan kylän elämästä. Näin ollen kyläläisillä ja vierailla on paljon tilaisuuksia tarkkailla toisiaan.

Kylän elämää rytmittää nousuvesi ja laskuvesi, laskuveden aikaan ranta oli täynnä elämää. Lapset leikkivät matalikossa ja aikuiset tekivät töitä.

Kylän naiset "viljelevät" merilevää, pohjaan viritettyihin naruihin tarttuu merilevää jota sitten kerätään parin viikon välein pois. Kuivatettu merilevä kuulemma myydään Kiinaan lääkkeiden raaka-aineeksi.

30-asteisessa vedessä ei palele vaikka siellä kulkisi vaatteet päällä. Kastuminen ei ketään huolettanut, rantamatalassa käveltiin ja istuttiin ihan tyynesti työvaatteissa.

Tältä se tuore levä näyttää.

Merisiilejäkin löytyy, joten paljain jaloin kävely vaatii varovaisuutta. Merisiilen piikeistä tulee kenkkuja reikiä jalkaan. Me oltiin vedessä uimakengät jalassa.

Pepe katseli meille jahtia, jo kelpaisi pursiseuran rantaan tällaisella saapua.

 Auringonnousun aikaan oli rannalla tarjolla kahvit. Noustiin varhaiskahville ja aamun valoja katselemaan.

Kalastajat lähtivät aamun ensi valossa liikkeelle.

Roskia rannalta keräävä poika katseli lähteviä veneitä kaihoisasti.

Ruokalistalla oli illallisella aina vain kaksi alkuruoka- ja kaksi pääruokavaihtoehtoa josta valita. Sansibarilla ei aina saa kaikkia raaka-aineita, ja pienen majatalon on helpompi pitää laatu yllä kun lista on suppeampi. Ruoka oli erinomaista. Tässä mustekalaa.

Rannalla oli muutamia katoksia joihin pääsi varjoon pötköttämään. Yhdessä katoksista oli pieni pöytä ja kaksi tuolia, sinne pääsi kuun valoon illallista syömään yksi pari kerrallaan jos älysi pyytää. Ja mepä pyydettiin, oli mukavaa. Pepe syötti rantaravuille sämpylää...

Riippumatossakin oli usein joku lukemassa.

Aamulla aikaisin henkilökunta toi patjat rantapedeille.

Sukellusreissu oli kunnon dhow-veneellä, samassa kyydissä sekä sukeltajat ja snorklaajat. Yhteensä meitä oli 17 asiakasta ja miehistöä varmaan kymmenkunta henkeä, ja hyvin mahduttiin.

Muikea sukeltaja valmistautuu. Reissulla oli kaksi sukellusta ja myös snorklaajille kahdessa eri paikassa sessio, välissä tarjoiltiin hedelmiä, leipää ja keksejä sekä teetä. Hieno kokemus erityisesti minulle, alkoi heti houkutella mennä uudelleen. Seuraavalle Pepen sukellusreissulle lähdetään Irenen kanssa snorklaamaan mukaan, tosin ensin harjoitellaan altaassa ja jahtarilla jotta on varmasti maskin ja snorkkelin kanssa mukava olo.

Majatalossa oli kiva löhöilyalue, ja värit koordinoitu joka paikassa. Paikassa oli myös kohtuullisen iso uima-allas ja lasten allas, sekä kaksi kissaa ja kaksi koiraa leikkikavereina niille jotka sellaista kaipasivat. Lapsiperheitä oli pääsiäistä viettämässä myös ja hyvin näyttivät viihtyvän. Saataisikohan me tänne Suomesta seuraa.... hmmm?

Ensimmäinen kerta Mikumissa

 Irene lähti pääsiäislomaksi Suomeen, ja irlantilaiset työtutut olivat käymässä joten mentiin viikonloppuna käymään Mikumin kansallispuistoon. Mikumi on Darista katsoen lähin puisto, 4 tunnin ajomatkan päässä.

Otettiin paikalliselta pieneltä matkanjärjestäjältä paketti, johon kuului matkat Darista Mikumiin ja takaisin, kaikki ruoat, kaksi yöpymistä sekä kaksi puolen päivän ja yksi koko päivän safaria. Maksoi 300 dollaria per henki, ihan kohtuullinen. Kanuth Adventure Toursin toimitusjohtaja Kanuth itse ajoi autoa ja toimi safarioppaana, oli ihan hyvä opas.

Nähtiin tällä kertaa paljon leijonia, tämän puun alla makaili uninen yhdeksän leijonan lauma. Kanuth ajoi jeepin reippaasti 10 metrin päähän, melkein tuntui ettei ihan niin lähellä olisi tarvinnut olla. Onneksi jellonia nukutti kamalasti, eivät jaksaneet kiinnostua.

Tästä ja monista muista puista näki melko tarkkaan minkä korkuinen on kirahvi. Kirahveja oli tosi paljon, kerralla nähtiin enimmillään varmaan yli 40, jokainen parturoimassa alapuolelta omaa puutaan.

Tällä kertaa kuvasin puunkäkkyröitä, toki myös eläimiä mutta maisemat kiehtoivat melkein enemmän. Rauhoittava maisema.

Yövyimme puiston ulkopuolella TanSwiss-hotellissa. Ihan ok paikka ja suht hyvä ruoka, mutta sisustus oli aika erikoinen, liekö ollut yhdistelmä tansanialaista ja sveitsiläistä sisustusmakua... erityisesti ne kullanväriset pitsikukkaverhot ja television päällä olleet reikäommelliinat olivat hassuja. Mutta siistiä oli ja hyvät sängyt, eipä siellä niin paljon sisustus haitannut.

Puu(x2) . t: Irene :)

Vieraat sanoivat etteivät ole missään safarilla nähneet niin paljon eläimiä, ja kieltämättä melkein runsaudenpula oli. Porukkaa ei ollut hirveästi, kiva ettei tarvinnut taistella jeeppilaumassa näkymistä. Viimeisen aamun safari jätettiin väliin, koska puiston porttihenkilökunta oli kotona nukkumassa eikä ollut 45 minuutin odottelun jälkeen vielä saapunut... tyypillistä Tansaniaa, valitettavasti. Mutta ei harmittanut, aiemmat safarit olivat ihan riittäviä.

Mitä ei risteyksestä löydy, ei tarvita!

Etelä-Afrikassakin oli monissa risteyksissä kauppiaita myymässä sanomalehtiä ja kaikenlaista muuta ajankohtaista. Täällä risteysvalikoimat ovat vielä monimuotoisemmat.

Viimeaikoina auton ikkunasta olisi voinut ostaa ainakin:

- vettä, limsaa, sipsejä (perunaa, kassawaa ja jamssia), jäätelöä ja erilaisia pähkinöitä.
- viinilaseja, posliinimukeja, kattiloita ja paistinpannuja, kauhoja ja lastoja, posliinikulhoja
- Tansanian karttoja, seinätauluja joissa on esim kaikki ruumiinosat englanniksi, eri maiden lippuja, eurooppalaisten jalkapalloseurojen lippuja
- pehmoeläimiä, pastellivärisiä nokkahuiluja (4 eri väriä), rumpuja, erilaisia soivia muovileluja
- lukulaseja, aurinkolaseja, lippalakkeja
- autolehtiä, naistenlehtiä, sanakirjoja, uskonnollisia kirjoja ja bisneskirjoja
- ratinsuojuksia, automerkkejä tarroina ja kangasmerkkeinä, istuimenpäällisiä
- tennissukkia, t-paitoja, pikeepaitoja
- kännykkäautolatureita, muistitikkuja, puheaikaa

Paras yksittäinen tuote oli ehkä tänään näkemäni muoviapina joka pyöritti käsivarsiaan banaanit käsissä ja soitti instrumentaaliversiota Ace of Base -hitistä "All that she wants". Joihinkin näihin tavaroihin liittyy myyjien rooliasut, esimerkiksi posliinimukien myyjällä on kokkivaatteet päällä. Liekö tulleet kokkihatutkin samassa krääsäkontissa.

Kaiken mitä ei ikkunasta saa ostettua saisi sitten kyllä ostettua kadunvarresta jos vaan pysähtyisi. Huonekaluja, autonrenkaita ja muita varaosia, hiiligrillejä, tietysti taidetta, vaatteita, kenkiä, keinokarvahattuja... tervetuloa vaan shoppailemaan!

No on täällä mukavaakin

Toisin kuin edellisestä kirjoituksesta voisi päätellä, on täällä ihan mukavaakin. Jopa töissä. Tansanialaiset ovat sydämellisiä ja helposti lähestyttäviä, joskin suunnitelmallisuudessa on joskus pientä säätämistä... mutta kenelläpä ei.

Irene viihtyy koulussa, kaverit ovat joskus hölmöjä mutta sitäkin sattuu muuallakin. Tämän viikon Irene on luokkaretkellä maanantaista perjantaihin, ohjelmassa telttailua, pienelle vuorelle patikointia, safari kansallispuistossa ja afrikkalaiseen kulttuuriin tutustumista. Ei hassumpaa!

Meidän muuttokuorma tuli, kirjat, levyt, vaatteet ja ennen kaikkea AUTO! Ja viime viikolla se saatiin jopa rekisteriin eikä asiaa hoitanut heppu edes huijannut meitä paljoa, kustannukset jäivät kohtuullisiksi. Pepen hierontapöytä saapui myös, ja hoitohuone on kunnossa.

Nyt on vuoden kuumin aika, eikä se ole niin kamalaa kuin kuvittelin. Kosteaa on, ja pikku hiki on herkästi pinnassa mutta siihen tottuu. Jos pystyy olemaan ulkona ja ei suorassa auringonpaisteessa, keli on oikein mukava. Yleensä aina tuulee pikkuisen, aurinko paistaa ja meri kimmeltää. Jos pitää olla sisätiloissa joissa ei ilma liiku, meinaa hikittää aika tavalla. Jotenkin on helpottavaa nähdä, että hiki se on paikallisillakin. Monet kuljettavat mukanaan perinteistä kangasnenäliinaa jolla sitten pyyhitään kokouksissa hikeä naamalta ja niskasta.

Dar es Salaam (Rauhan Satama) on tosi vihreä kaupunki, ja enimmäkseen täällä on mukava olla ja kulkea. Ihmiset moikkailevat kadulla ja kaikki mielellään kokeilevat osaanko swahilinkielisiä tervehdyksiä. Englannilla pärjää onneksi täällä Darissa aika hyvin ainakin jokapäiväisissä askareissa.

Ensi viikolla mennään kollega-Jukan kanssa kielikurssille, jotta päästään vähän paremmin juttelemaan silloinkin kun mennään Darin ulkopuolelle. Täälläkin on kyllä tullut tilanteita, joissa tilaisuuden esiintyjistä osa päättääkin puhua swahilia... olisi hyvä edes ymmärtää vähän paremmin.

Aurinkoisia terveisiä täältä!

Tehokasta ajankäyttöä

Tänään kello 11 oli sovittu palaveri erään tansanialaisen valtionorganisaation kanssa. Tarkoituksena oli kouluttaa suhteellisen isoa joukkoa ihmisiä siitä miten projektisuunnittelumme tapahtuu, jotta saadaan yhdessä laitettua suunnitelmia kasaan ja oikeaan muotoon. Eilen kello 15 tuli sähköpostitse kokousvalmisteluviesti, jossa lähetettiin meille 200 sivua tekstiä esitiedoksi ja vahvistettiin palaveri. Kommentoin siihen että emme ehkä ehdi lukea kaikkea läpi ennen kokousta, mutta että varmaan joku läsnäolijoista voi ottaa sieltä esiin olennaisia asioita jos on tarpeen.

Tänään klo 10 tuli siihen vielä kuittaus ettei tarkoituskaan ollut kaikkea lukea, ja että tavataan kello 11 sovitussa paikassa erään korkeakoulun tiloissa. Olimme paikalla suomalaiseen tapaan kello 10.50, ja menimme kokoustilan luokse. Siellä olikin toinen tilaisuus, joten aloimme soitella yhteyshenkilöillemme kysyäksemme missä kokoushuoneessa tavataan. Toisen ("henkilö A") puhelimeen ei saanut yhteyttä ja toinen ("henkilö B") ei vastannut, tekstasi olevansa kokouksessa.

Selvittelimme sitten asiaa paikanpäällä ja meidät ohjattiin rehtorin sihteerin luokse. Hän soitteli vähän aikaa ja sanoi sitten että sellaista kokousta ei koulun tiloihin ole varattu. Heti sen jälkeen tulikin sitten tekstari ja sen jälkeen soitto B:ltä: kokous oli päätetty siirtää toisen tärkeän palaverin vuoksi, ja eikö A. ollutkaan ilmoittanut meille?

Otettiin sitten taksi ja todettiin että mennään lounaalle ja sen jälkeen meidän kotitoimistoon kirjoittamaan rästihommia. Kun ruoat oli tilattu, tuli tekstiviesti B:ltä: "voitteko tulla tänne?" vastasimme että vähän hankalaa kun ehdittiin jo lähteä keskustasta pois.

Hetken päästä sitten tuli soitto: kokous peruttiin, koska organisaation johtoryhmä oli yhtäkkiä oivaltanut että maanantaina (tänään on perjantai) on tulossa konsultteja joiden kanssa pitäisi kaksi päivää työskennellä toiseen projektin asiaan liittyen. Jottei jäisi viime tinkaan, päättivätkin pitää valmistelupalaverin siihen liittyen.

Valmistelupalaverissa oli tullut esiin kiireellisiä kysymyksiä, jotka piti välittömästi selvittää minun kanssani joten voisinko mitenkään tulla käymään? Olin siinä kohtaa syönyt lounaani, joten lupasin tulla ja olla paikalla 30 min kuluttua. Hässäköin itseni taksiin ja kiidin paikalle.

Ja odotin 45 min... Koska B oli mennyt käymään pankissa. Hänen palattuaan käytiin läpi kiireelliset kysymykset. Puolet olivat sellaisia joihin vastaukset löytyvät projektidokumentistamme, jonka valmisteluun organisaatio oli osallistunut, ja joka kaikkien heidän periaatteessa oli pitänyt lukea. Toinen puoli oli niitä kysymyksiä joiden takia maanantain palaveri järjestetään, jotta ne asiat saataisiin sovittua.

Sitten mukava tunti liikenneruuhkassa ja kotiin. Tuottoisa päivä!

Niin että kun on tullut kyselyitä että miksei blogiin tule päivityksiä, niin siksi että minä teen niin kiireisenä Tärkeitä Asioita etten kerkee.

Ruahan kansallispuistossa

Käytiin joulukuussa viettämässä pitkä viikonloppu Ruahan kansallispuistossa, Iringan lähellä täällä Tansaniassa. Mukana oli myös työkaverini Jukka joka on ottanut suurimman osan näistä kuvista. Irene kuvasi myös paljon, ja minä muutaman. Pepe katseli vaan silmillä.

Tämmöisellä me kiidettiin ilmojen halki. Iso osa Tansanian sisäisistä lennoista tapahtuu tämmösillä potkurikoneilla.

Ei tarvinnut kysyä erikseen että pääsiskö ohjaamoon katsomaan, sen kuin kurkki pilottien olan yli mittareita. Tiivis tunnelma oli koneessa, joka rivillä 2+1 paikkaa ja erittäin kapea kulkuväylä välissä. Odotettiin koko ajan että koska se tax free myynti alkaa, muttei näkynyt. Kentältä saatiin kyllä evääksi muovipussissa jokaiselle vesipullo, sipsipussi ja pari keksiä.

Iringan laitakaupunkia, ajoimme kaupungin läpi kentältä lähtiessä. Ihan ydinkeskustan läpi ei tosin menty, siellä on joitain vähän isompiakin rakennuksia.

Aika tyypillinen näky tämä asumus.

Perillä majapaikassa, ravintolan yläkerrassa näköalaterassilla. Majoituttiin Ruahan ulkopuolella, paikassa nimeltä Ruaha Hilltop Lodge. Mukava paikka joskaan ei mikään luksus, ja paljon edullisempi kuin sisäpuolen lodget. Irene otti meistä tämän kuvan.

Heti nähtiin villieläimiäkin, tällainen hirmulisko vaani ravintolassa. Illalla näillä oli kova homma syödä kärpäsiä ja muita pörrääjiä lamppujen ympäriltä.

En tiedä mikä tämän piikkipallon nimi on, mutta niitä nähtiin maastossakin. Majataloon oli poimittu niitä koristeiksi.

Terassilta näkyi kauas, myös kansallispuiston ylle. Vaikkei tuolla mitään isompia eläimiä näkynytkään, maisema oli tosi kaunis ja jotenkin rauhoittava.

Kun saavuimme perille perjantaina lounasaikaan, henkilökunnan kanssa keskusteltiin siitä että matkan varrella oli näyttänyt aika kuivalta. He sanoivat ettei moneen kuukauteen ole satanut yhtään ja toivoivat että sade pian alkaisi. Terassilta käsin näimmekin pian miten sade saapui...

Henkilökunta jopa kiitti meitä siitä että toimme sateen tullessamme! Mikäpä siinä, ei kestä kiittää. Kukaan ei sanonut että "aina sataa" vaikka vettä tulikin sitten kerralla aika paljon, sade ilahdutti kaikkia.

Paparazzi tallensi Jukan chattaamassa kännykällä, tai mitä lie tehnyt.

Pojat katsomassa maisemia. Jotenkin sitä kyllä jaksoikin katsella, sään ja valon vaihtelu teki siitä kiehtovan, sekä se että näki todella kauas.

Majapaikka oli kukkulan rinteellä, ja kun me olimme jo varjossa, vastakkaisilla kukkuloilla paistoi vielä ilta-aurinko.

Aamulla taas oli todella hienon näköinen usva. Usvapilvi oli enimmäkseen jo hälvennyt kun ajelimme kansallispuiston puolelle safarille. Sana "safari" on muuten swahilia ja tarkoittaa matkaa. Safari njema! on Hyvää matkaa!

Tällainen pikku lisko nähtiin siellä hiiviskelemässä. En osaa sanoa tarkkaan miten iso se oli mutta reilusti yli metrin mittainen.

Puusta roikkuvat pallurat ovat kutojalinnun pesiä. Vähän erinäköisiä olivat kuin ne joita Etelä-Afrikassa asuessamme ilmestyi portin pielen puuhun.

Kun kerran oli satanut, niin sitten oli liejuakin, ja jeepistämme taisi hajota neliveto. Sitten jäätiin jumiin. Toinen safariauto auttoi sitten ja pääsimme liejusta pois. 

Lähellä jumittumispaikkaamme oli kirahvinkuoret. Kuulemma sitä syömässä oli ollut 20 leijonan lauma, oli riittänyt purtavaa vähän isommalle porukallekin.

Safarilla nähtiin myös Pohjoisamerikkalaisia Meluhummereita.

Pensaan alta löytyi väsynyt leijonaneito päikkäreiltä. Heräsi kun saavuimme paikalle ja katseli meitä närkästyneenä, mutta sitten kävi uudelleen nukkumaan. Onkohan ollut masu täynnä kirahvia?

Puiston suurin ja varmaan myöskin vanhin puu oli tämä valtava baobab eli apinanleipäpuu. Aika pieni olo oli sen juurella. Pepe oli sitä mieltä että tuohon ei olisi ihan tavallinen moottorisaha riittänyt.

Näitä hurmaavan värisiä liskoja nähtiin sekä majapaikan ympärillä että puistossa monta kertaa. Tämä värikäs on tietenkin uros, joka neitoja hurmatakseen teki aina välillä miehekkäitä punnerruksia. Daamit olivat sitten vähän vaatimattomamman harmaita.

Saammeko esitellä: seepra edestä, seepra takaa.

...ja molemmat sivut. Hyvin avuliaasti poseerasivat nämä raitahousut joka puolelta.

Baobabit ovat sitkeitä. Näimme sellaisenkin puun jonka kuori oli syöty koko matkalta rungon ympäriltä noin metrin korkeudesta, ja silti se oli elossa. Tätäkään ei pieni reikä rungossa näytä kovasti haittaavan.

 Pääsin käymään VIP-vessassa. Ero tavalliseen oli ilmeisesti se, että tässä oli pytty ja tavallinen olisi ollut sitä reikä maassa- mallia. Meillä töissäkin on osa naisten vessoista pytyllisiä ja osa kyykkymallia.

Ollessamme jo poispäin menossa näimme vielä virtahepoäidin lapsensa kanssa iltakävelyllä. Suurimman osan päivää virtahevot ovat vedessä, ja lähtevät liikkeelle ruohoa syömään vasta kun alkaa hämärtää. Nyt ilmeisesti kun oli pilvinen päivä lähtivät vähän aikaisemmin. Jos olisivat päättäneet ylittää sillan, meille olisi tullut kiire.

Kirahvikin ylitti tietä varsin leppoisasti...

 Illalla oli mukava sitten hetki huokaista ravintolan terassilla illallista odottaessa. Majatalossa laitettiin generaattori päälle joka ilta kello 19 ja sähköä oli tarjolla kymmeneen asti. Sillä välillä sai syödä illallisen, ladata kännykkää ja tehdä iltatoimet.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin sitten matkaan kohti Iringaa. Olimme tilanneet kuljetukset myös majatalosta. Kuinka ollakaan, jäähdyttimestä vuoti vettä ja moottori keitti. Pari kertaa. Lopulta majatalon omistaja tuli Irinasta vastaan, jätti mekaanikon katselemaan tilannetta ja vei meidät Iringaan.

 No, ylimääräisen tauon aikana oli aikaa ottaa valokuvia.

Loppuvaiheessa meni jo vähän kokeellisemmaksi tämä kuvaus... Kiva reissu oli, varmaan mennään Ruahaan uudelleenkin. Saataiskohan me ketään seuraksi Suomesta?

Takaisin Tansaniassa

Lomilla on oltu, minä tulin jo maanantaiaamuna ja Pepe ja Irene tulevat huomisaamuna, tai oikeastaan aamuyönä. Lensimme Istanbulin kautta Turkish Airilla tällä kertaa, ja bonuksena siinä tulee takaisin tullessa yksi yö Istanbulissa. Hotelli pitää tosin itse maksaa, mutta Turkish oli niin paljon edullisempi kuin muut että se silti tuli ainakin näin joulun ympäristössä paljon halvemmaksi.

Minä käppäilin Istanbulin katuja uudenvuodenpäivänä ja Pepe ja Irene tekivät sitä tänään. Kaunis kaupunkin, olisi kiva mennä sinne uudestaan vähän pitemmäksi aikaa. Lento Istanbulista Dar es Salaamiin on suora ja kestää 7 tuntia, vähemmän siis kuin jos menisi Keski-Euroopan kautta. Oikein hyvä yhteys, uudet koneet ja hyvä palvelu koneessa. Suosittelemme.

Töissä on nyt hiljaista, monet ovat vielä lomalla. Meillä on paras suunnittelusykli käynnissä, joten tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi vaikkei puhelin soikaan.

Facebookiin laitoin jo kuvia joulukuun Ruahan safarista, laitan niitä seuraavaksi tännekin ja kerron siitä reissusta lisää. Voikaahan hyvin Pohjolan talvessa ja missä muualla tätä luettekin.