Lentelin maanantain aamukuuden koneella Kilimanjaron kentälle. Koneessa meinasi mennä tarjottu jogurtti väärään kurkkuun, kun koneen viihdejärjestelmästä alkoi tulla kauhuelokuvaa. Päitä putoili, ihmiset sairastuivat, muuttuivat zombieiksi ja hyökkivät toisten ihmisten kimppuun. Yhdysvaltain armeija urheasti taisteli. Ei ollut kuulokkeita tai muutakaan valinnanvaraa, elokuva näkyi ja kuului kaikille.
Oli ihan pakko huomauttaa lentoemännälle, että onkohan tämä nyt ihan koko perheen elokuva, kun koneessa oli kuitenkin kouluikäisiä lapsiakin. Lentoemo kiirehti korjaamaan tilannetta, ja hetken kuluttua näyttöruudut kääntyivätkin piiloon - mutta ääniraita jatkoi. Aarrgh huusivat ihmiset, slurps sanoi zombie haukatessaan ihmista kurkusta ja bang bank kävivät amerikkalaissotilaiden pyssyt.
Tätä jatkui viitisen minuuttia ja useampaakin ihmistä alkoi jo naurattaa, ne märät maiskutusäänet ja korisevat kauhunhuudot kuulostivat aika absurdeilta ilman sitä kuvaa. Lopulta lentoemäntä keksi, että elokuvan saa pois päältä vain jos näytöt ovat alhaalla, pisti ne sekunniksi alas ja filmin poikki. Loppupäivän mieleeni tuli elokuvan äänimaailma ja alkoi hihityttää.
Takaisin tullessa oli sitten toisenlainen kone eikä elokuvaa - pettymys! Onneksi matkakumppanini Minna itselleen tyypillisesti päätyi juttelemaan vieressään istuvan tansanialaisen herran kanssa, joka välttämättä halusi viedä meidät VIP-terminaaliin VIP-autolla joka tuli häntä koneen ovelle vastaan. Tämä oli tietenkin sekä pidempi että hitaampi tapa päästä kentältä ulos, mutta nähtiinpä upeat plyyssisohvat ja VIP-terminaalin huolitellut emännät. Eikä olisi tarvinnut kävellä koneesta 30 metriä terminaaliin, paitsi että ehdin jo kävellä rahvaan terminaalin ovelle ennen kuin Minna huusi minut takaisin koneen luokse.
Herra kertoi olevansa paikallinen kansanedustaja, eikä me tietenkään tunnistettu häntä kun hän sanoi olevansa Charles Makongoro. Kotona sitten google kertoi, että kyseessä oli Charles Makongoro Nyerere eli Tansanian perustajapresidentin poika. Mielenkiintoisia elämyksiä taas.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti