Kansainvälistä seikkailua

Joskus ala-asteella pohdin mistä kukaan tietää että on oikeasti olemassa, tai että mikään ympärillä on oikeasti olemassa. Entä jos olenkin olemassa vain jonkun mielikuvituksessa? Jos tämä kaikki onkin vain realistista unta? Entä jos olenkin ”koe-eläin” ja kaikki mitä minulle tapahtuu on jonkun ulkopuolisen ohjaamaa jotta nähdään miten reagoin? (Ilmeisesti tätä viimeksi mainittua ovat muutkin miettineet, aiheesta on tehty elokuvakin jonka nimeä en nyt muista...)

Nykyään tätä tulee vähemmän mietittyä... ehkä on enemmän tekemistä. Samantyyppinen epätodellisuuden tunne iskee kuitenkin aina silloin tällöin täällä touhutessa. ”Tää olis nyt kansainvälinen seikkailija ja tää ajelis nyt vasemmalla puolella tietä jossain Etelä-Afrikan maaseudulla.” ”Tää vetäis nyt kansainvälistä projektia jossa koitettais ratkaista isoja ongelmia ja parantaa ihmisten elämää.” Heei, ihan oikeesti!

Vastapainoksi on päiviä jolloin taas kokee olevansa suomalainen maalaistollo suuressa maailmassa, kuten eilen kun myöhästyin liikenneruuhkan takia lentokoneesta... todellisuudessa siis myöhästyin siksi että olin maalainen enkä lähtenyt riittävän ajoissa, joka taas johtui monesta asiasta.

Tollouskokemus vahvistui illalla lennon laskeuduttua kun en enää muistanut mihin kerrokseen olin aamulla hätäpäissäni pysäköinyt. No, onneksi parkkihallin vartija totesi tyynesti että mennäänpäs etsimään, katsoi lipustani mistä ovesta olin tullut sisään ja kävelytti minut sinne. Lohduttipa vielä että tämä on jokapäiväistä, joka päivä joku istuu parkkihallissa matkalaukun päällä itkemässä että auto on kadonnut. Minun epätoivoni ei onneksi ollut ihan vielä niin suurta.

Toisina päivinä eletään tavallista elämää, syödään aamulla puuroa, käydään kaupassa ja töissä ja koulussa, tehdään illalla läksyjä, käydään uimahallissa tai kuntosalilla eikä pohdita sen syvällisempiä. Onneksi. Ei sitä aina jaksa olla tohkeissaan.