Hämmästyttää kummastuttaa

Joihinkin asioihin tottuu ja oppii, joistain yllättyy joka kerran, joitain ei enää hämmästele mutta huomaa aina. Erilaisia asioita Etelä-Afrikassa:

Naiset tulevat töihin asiallisessa jakkupuvussa - joka yhdistetään joko huippukorkeisiin nirunarujuhlakenkiin, tai varvassandaaleihin. Vanhemmat rouvat valittavat talvemmalla että on kylmä, mutta ovat edelleen ilman sukkia ja sandaaleissa. Pipo ja sandaalit on ihan käypäinen yhdistelmä.

"-Hello, how are you? -I'm fine, and you? - I'm fine..."
Tämä keskustelu käydään jokaisen puhelinkeskustelun aluksi (ennen kuin sanotaan kuka soittaa), joka päivä työpaikan portinvartijan kanssa, jokaisen työkaverin kanssa jota ei vielä sinä päivänä ole nähty, ruokalan tädin kanssa, siivoojan kanssa.... Mutta miksipä ei? Ei sitä niin kiire ole.

Kaduilla tulee vastaan uusia Mersuja, Ferrareita, Rolls Roycejakin on nähty... sekä sitten skorro skorroja jotka pysyvät kasassa ilmastointiteipillä. Ihan totta, tänään työpaikan parkkipaikalla on auto jossa toinen etuvalo on teipattu paikalleen. BMW on täkäläisessä kielenkäytössä Black Man's Wheels, sillä voi todistaa päässeensä elämässä eteenpäin. (Mustien neitosten mielestä se tarkoittaa kuulemma Be My Wife....)

Jokainen vastaantulija tervehtii väristä riippumatta. Aamulenkillä moikataan muut lenkkeilijät, yövartijat, kadunlakaisijat, töihin kiiruhtavat rakennusmiehet, kotiapulaiset ja koiranulkoiluttajat. Tosin päätellen siitä miten ilahtuneesti osa vastaantulijoista vastaa tervehdykseen, voi olla että mustaa miestä eivät kaikki valkoiset naiset tervehdi.

Koulussa opittu yleissivistys on Suomessa itsestäänselvyys, sen olemassa oloa ei huomaa, mutta täällä huomaa välillä sen puutteen. Monikaan täkäläinen ei tiedä tavallisten paikallisten puiden nimiä kysyttäessä. Taksikuski ei usko että pohjoisella pallonpuoliskolla on silloin kesä kun täällä on talvi. Raskaaksi tulemisen mekanismit ovat salaperäisiä, ainakin ennen kuin osuu kohdalle.

Hyvin todennäköisesti seuraava maan presidentti on henkilö, joka on korruptiosyytteiden kohteena, jonka raha-asioiden hoitaja, yhtiökumppani ja paras ystävä on samoihin asioihin liittyen jo vankilassa, joka on esittänyt HIV-tartunnan ehkäisykeinoksi suihkussakäyntiä, ja joka juuri on ottamassa itselleen kolmatta vaimoa... siis yhtä aikaa kolmatta. Kaikkiaan jo viidettä, mutta yksi on ottanut eron ja yksi kuollut. Jos Suomessa on joskus tuntunut että politiikassa on käsittämättömiä piirteitä, niin täällä saa asteikkoon vähän lisää pituutta ja leveyttä. Mutta tylsää ei ole.

Aikakäsitys on välillä... öö... joustava. Eteläafrikkalainen työparini käytti järjestämässämme tilaisuudessa puheenvuoron, jossa hän totesi että aikaa on jäljellä vielä tunti, kolme esitystä on jäljellä, joten esitysten kesto olisi hyvä rajata 20 minuuttiin, paitsi tietysti jos tuntuu että se ei riitä, jolloin voi käyttää pidempään. Ja sitten keskustellaan jokaisen puheenvuoron päätteeksi. Miten niin tässä olisi jokin ongelma? Ja mitä tuo suomalainen tuolla viittilöi ja osoittelee kelloa?

Määräajatkin joustavat, tai siis eivät virallisesti mutta kuitenkin. Jos jonkun asiakirjan pitäisi olla valmis perjantaina, niin onhan se aika hyvin jos se on valmis seuraavana tiistaina. Ja kai me voidaan vielä päivittää meidän hakemusta vaikka arviointikokous onkin jo ollut? Kun tällä ois kuitenkin kiire.

Silloin tällöin vastaan tulee ihmisiä joiden kanssa asiat sujuvat. Irenen opettaja lähettää keskellä päivää tekstiviestin kertoakseen että päivä on mennyt hienosti ja englanti alkaa sujua, vaikka aamulla olikin vähän mieli musta. Toinen työkaveri hoitaa asiat itsenäisesti, oma-aloitteisesti eikä edes masennu vaikka joskus pitääkin vähän tehdä korjausliikkeitä. Huoltoasemalla henkilökunta tankkaa, pesee ikkunan, katsoo öljyt, vie maksun kassalle ja tuo vaihtorahat ja hymyilee. Aidosti.