keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Pimeää

Eilen oli tähän mennessä suurin kokemamme ukkosmyrsky. Valtavia monisakaraisia salamoita taivaan täydeltä, sadevettä jokena kadulla ja tontillammekin, ja sitten tietenkin sähköt poikki.

Minä olin palaamassa työmatkalta East Londonista, ja vähän aikaa näytti siltä että kone ei lähde ollenkaan kun oli niin huono keli Johannesburgissa. Lähdettiin kuitenkin, mutta aika kuoppaista menoa oli.

Pepe tuli kentälle vastaan (saatuaan autotallin auki... nosto-ovi toimii tietenkin sähköisesti), ja kun päästiin kotiin siellä Irene, Martha ja Marthan lapset Percy ja Karen leikkivät sokkoa olohuoneessa. Löydettiin sitten kynttilöitä ja vietettiin loppuilta "romanttisesti" kynttilänvalossa ja mentiin aikaisin nukkumaan. Onneksi on kaasugrilli, saatiin uunissa olleet kanat kypsennettyä loppuun.

Yöllä kolmelta heräsin siihen kun makuuhuoneen valot rävähtivät päälle. Sähköyhtiön pojat olivat löytäneet vian. Tämä oli ensimmäinen sähkökatko muuttomme jälkeen, vuosi sitten niitä oli kuulemma tiuhaan mutta silloin ongelma oli sähköntuotannossa. Hyvä muistutus siitä, että taskulamppu, paristoja ja kynttilöitä pitää olla käsillä. Onneksi täällä ei näillä keleillä palella vaikka olisikin sähköt poissa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huih olkoon, olipas teillä aika muistorikas päivä ja yö!

Irtosiko kukat puista ja pensaista?
Mitäs Irene arveli illalla nukkumaan menosta kynttilöiden sammuessa, vai olitteko pienenä kolmen hengen joukkueena isossa sängyssä..

Meillä on nyt niin kaunista ja huurteista, puut ihan pörhöllään, ulkona käveleminenkin tuntuu jo mukavalta kun on valoisia päiviä.

Terveisiä sanoo Pulla

Vilijonkka kirjoitti...

Ja täällä ei sada, nyt kolmeen kuukauteen ei pisaraakaan, paitsi eilen kun olivat kuulemman avittaneet kemikaaleilla.

Ukkosmyrskyt ovat musta hienoja, muttenpä haluaisi lentää moisen halki. Hyvä kun pääsit turvallisesti kotiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hui - kuullostaapa jännältä - taidetaan pakata pikku taskulamppu mukaan :-)

- Minna