Buenos Aires osa 2

Lisää kuvia, tunnelmia ja mielikuvia Buenos Airesista, sekalaisessa järjestyksessä.


Pepe tilasi tässä ravintolassa pienen oluen. Kuvassa näkyvä tulos oli 6,5 dl olutta. Iso olisi ollut se litran pullo. Litra olutta oli ihan näppärä koko silloin kun vaikka Riitan kanssa kolmistaan käytiin syömässä, mutta yhdelle aika paljon ruokajuomaksi.... mutta tulipa koettua sekin kerran. Pepe luuli tilaavansa ison tuopin mutta saikin sen ison pullon. Toki kuumassa ilmastossa tarttee paljon juomista...

Joulun aika oli tänä vuonna melko pilvistä ja vähän sateistakin Buenos Airesissa. Paikalliset kommentoivat miten kamalan kylmä kesä on ollut, ja toppatakkejakin näkyi kadulla. Meidän mielestä ne kylmät päivät (20-25 astetta) olivat oikein mukavia. 30 asteen päiviäkin oli, ja siinä kosteassa ilmassa se tuntui todella hikiseltä. Tämä Pretorian kuiva lämpö on paljon mukavampaa.
Kuvassa myös eteläamerikkalaisia sähkötöitä.

Majatalon kissoja tuli tietysti dokumentoitua vähän enemmänkin, erityisesti Irenelle. Yläkuvan kellertävä kissa oli rohkeampi ja pyöri enemmän näkösällä, mutta alakuvan harmaa kissa oli kovempi juttelemaan alkuun päästyään. "Miau miau mau MIAU mau mau mouu miau miau mau mou."

Buenos Airesin vanhin metrolinja on 1900-luvun alusta, ja sen kyllä huomasi. Ihan hyvin se kulki, mutta vaunujen liukuovet esim. avattiin ihan käsin vetämällä kun automatiikkaa ei ollut.

Jotenkin jännä metrosysteemi kun kaikki linjat ovat ihan erinäköisiä ja erilaisilla vaunuilla. Ilmeisesti ne on rakennettu pikku hiljaa ja kussakin linjassa on säilytetty rakennusaikainen teknologia, tai ainakin vaunut.

Hevospelilläkin olisi päässyt, mutta niin turisteiksi ei tällä kertaa ryhdytty. Sieviä vaunuja kuitenkin.


Reissumme parhaita anteja oli Riitan tarjoama paikallisapu, yksityistunnit ja seuranpito. Hassua että pitää mennä Buenos Airesiin tutustumaan paremmin toiseen keskisuomalaiseen tanssinharrastajaan... mutta hyvä näinkin. Riitan kodin terassilla vietettiin jouluaattoakin Buenos Airesin tähtitaivaan alla. Erilainen mutta ihana jouluaatto sekin.

Pepe ja Riitta treenaa. Minä onnistuin saamaan flunssan reissumme loppupäivinä, joten ihan viimeisillä tunneilla istuin osan aikaa ja tein muistiinpanoja, ja Pepe sai hyödyntää molempia naisopejamme urakalla. Riitan lisäksi otimme tunteja Maya Gaillardilta. Maya on yksi majatalon ryhmätuntien opettajista, ja jotenkin hänen opetustapansa kolahti meihin oikein positiivisesti.

Kauniita vanhoja rakennuksia oli sekaisin omituisten ja rumien kanssa, ja kaikkia ei valitettavasti oltu entisöity yhtä kauniisti.
Mielenkiintoinen tapa pysäköidä... mitenhän tuo keskimmäinen tuolta lähtee?

Lounaalla tanssitreenien jälkeen majatalon läheisessä ravintolassa nimeltään Pipi Cucu, Riitta otti kuvan.

Buenos Aires osa 1

Kuvien lataaminen on tällä kertaa hitaampaa kuin mikään koskaan ikinä, mutta yritetään. Olimme siis Pepen kanssa tangolomalla Buenos Airesissa sillä välin kun Irene oli Suomi-lomalla.

Kaupunki oli kiva, käveltiin paljon sekä luonnollisesti ravattiin tanssikenkä- ja vaatekaupoissa.

Suomalainen tanssituristi kiittää selkeästi merkittyä tietä tanssilavalle:


Ja sieltähän se lava löytyi. Tapanintansseissa tarkeni ja minua haki jopa muutkin kuin Pepe!


Metrolla oli helppo kulkea, tosin asemalla Peru Pepe kysyi että joko me mentiin liian pitkälle?


Asuimme Caseron Porteno -guesthousen suojissa. Puutarhan ja kahden päivystävän kissan

lisäksi majatalon erikoisuuksiin kuuluu tanssisali ja huoneen hintaan kuuluvat päivittäiset tangotunnit. Tuli jopa ihan omin päin treenailtua kun salia sai käyttää ilmaiseksi.

Pienenä yllätyksenä havaitsimme että tangokaupat avasivat ovensa aikaisintaan kello 11 aamupäivällä, mutta useat avasivat vasta kello 14 iltapäivällä. Tämä tietysti selittyi sillä, että milongat eli tangotanssit alkoivat aikaisintaan kello 23 ja kuulemma useimmat menevät tansseihin vasta siinä yhden aikaan yöllä. Ei kai sitä sitten olla aamukahdeksalta kenkäkaupan rivassa kiinni, toisin kuin me reippaat turistit.

Outoa oli myös se, että monilla tangokaupoilla ei ollut minkäänlaista kylttiä kadulla, näyteikkunasta nyt puhumattakaan. Piti tietää tarkka osoite, sekä mitä summeria painaa, ja osata vielä vikistä ovipuhelimeen jotain vakuuttavan kuuloista kenkien ostosta jotta pääsi edes sisään. Tämän ylläolevan kauniin oven takana oli Soy Porteno -kenkäkauppa.

Huomasimme, että Finlanders-yhtyeellä on sivubisnes Buenos Airesissa.


Cabanas Las Lilas -ravintolassa oli riittävän isot pihvit. Ja hyvää!

Nyt riitti lataaminen tällä kertaa. Ehkäpä lähipäivinä lisää.

Pitkästä aikaa

Kiireiseen loppuvuoteemme mahtui Irenen koulun näytelmäprojekti, Vuokon sekä Antin ja Annelin vierailut, työkiireitä sekä valmistautumista vuodenvaihteen ulkomaanmatkoihin. Irene oli joulun Suomessa ja Pepe ja Kristiina Argentiinassa, Buenos Airesissa.

Kotiin on reissuilta palattu ja Mummi ja Pappa ovat liittyneet joukkoon.

Valokuvia ja muuta tulossa pikku hiljaa...

Kapissa lomailemassa

Kävimme Irenen syyslomaviikolla lomailemassa Kapkaupungissa. Kerrankin oli minullakin ihan oikeasti lomapäiviä ettei tarvinnut tehdä seassa töitä.

Majailimme Oceanassa ja olimme siihen oikein tyytyväisiä. Kohtuuhintainen, lähellä rantaa ja ravintoloita, siisti ja kiva. Uima-altaat olivat aika kylmiä mutta sisulla uitiin silti.



Scratch Patch oli hauska paikka, "Aladinin luola" täynnä hiottuja puolijalokivia joista sai etsiä hienoimmat mukaan - toki maksua vastaan. Aika pussillinen tuli mukaan, ja todettiin että Mummi tykkäisi tästä paikasta myös.


Ajeltiin pitkin Kapin niemimaata, hienoja maisemia vaikka olikin pilvistä. Ylläoleva on Boulders Beach jossa asuu myös pingviinejä.


Afrikanpingviinit ovat pieniä hassun näköisiä tyyppejä, alle puolimetrisiä. Luonnollisesti eivät kamalasti pelänneet ihmisiä, mutta oli meidät kuitenkin erilaisilla rakennelmilla erotettu toisistamme. Ihmiset kävelivät korotetuilla "laitureilla" alueen halki ja pingut puuhasivat omiaan.Pohdimme Irenen kanssa että miten ne saa opetettua pingviineille numerot jotta ne erottaa noista ruukkukodeista omansa? Ja että onko siellä iltamyöhällä pinguilla kinaa: "TÄMÄ on numero 87, SINÄ asut numerossa 97!"

Boulder tarkoittaa isoa kivenlohkaretta.

Pöytävuorellakin käytiin, mutta osuimme sinne pilvisenä hetkenä. Vaikka näköalaa kaupunkiin ei ollutkaan, silti käynti oli mielenkiintoinen ja tunnelma unenomainen.

Pilvet roikkuivat vuorien päällä muuallakin.

Kuva otettu Chapman's Peakin näköalatasanteelta. Näköalatie oli osittain suljettu, mutta eteläpuolelta pääsi ajamaan näköalatasanteelle.

Matalalla olevat pilvet tekivät satumetsiä muuallekin reittimme varrelle.

Matkan kruunasi lounas Wembley Road Housessa Athlonen lähiössä, loistavaa paikallista currya ja muuta ruokaa. Nurkan takana olevasta konditoriasta sai hakea jälkkärin. Ei varsinaisesti johtavia turistikohteita mutta suosittelemme ehdottomasti. Paikasta löytyi jopa puutarha jossa oli pöytiä ja tuoleja. Alueella 40 vuotta asunut paikallisoppaammekaan ei tiennyt puutarhan olemassa olosta.

Käytiin toki myös Robben Islandilla, Two Oceans Aquariumissa sekä ajelemassa ja palloilemassa pitkin kaupunkia ja niemimaata. Oli kivaa!

Mukava päivä

Saimme vieraat innostumaan juoksutapahtumista ja päätimme lähteä kaikki kokemaan suuren urheilujuhlan tuntua lauantaiaamun juoksuun. Pepen kanssa lähdimme kympille joka alkoi kello 6, muu joukkue valitsi 5 km Fun Run -juoksun joka alkoi "vasta" kello 7. Ylösnousu siis 04:15 meidän joukkueelle, matkalla otettiin työkaveri Laurens kyytiin.

Juoksun lähtö ja "kisakeskus" oli tällä kertaa ison ostoskeskuksen parkkipaikka. Hyvä valinta, parkkipaikkoja riitti ja kun juoksut ovat täällä niin aikaisin, kaikki on kello 9 jo ohi, ja piha tyhjenee lauantaiostoksille tulevia varten. Emme taaskaan olleet ilmoittautuneet etukäteen, joten ensin piti jonottaa numerolaput, R 30/henki (3 euroa) kympille sekä väliaikaiset lisenssit, R 20/henki. Ensi vuodeksi liitymme johonkin juoksukerhoon ja ostamme vuosilisenssin.

Jonoissa nähtiin myös Teemu ja Katriina, jotka olivat reippaina menossa 21 km juoksuun. Teemu on päättänyt mennä Comrades-juoksuun ensi vuonna, 89 km. Urheiluvälinevalmistajat hoi! Tässäpä oiva sponsorointikohde.

10 ja 21 km juoksut alkoivat yhtä aikaa ja samalla reitillä, jossain kohtaa puolimaratonlaiset sitten erkanivat omalle reitilleen. 6:30 tuli kännykkään viesti 5 km joukkueelta. "Täällä ollaan, maksut maksettu, ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua!" Kuten tavallista juoksimme kaikki omaan tahtiimme eli lähdön ja maalin välillä ei juuri nähdä. Juoksu tuntui taas alkuun aika vaikealta mutta helpottui loppua kohden. Kun olin itse lönkötellyt 3 km, ohitseni pyyhkäisi puolimaratonin kärki jotka siis olivat samassa ajassa juosseet jonkun matkaa yli 10 km. Hirvittävän nopeita tyyppejä näin harrastajajuoksijan näkökulmasta.

Toinen juoksun "ei-niin-kohokohta" oli yhdessä ylämäessä, jossa ohitseni juoksi nainen joka työnsi samalla lastenrattaita ja vieläpä LAULOI lapselleen samalla. Diskattava tuollaiset! Grr. Juttelin myös eteläafrikkalaisen kävelijän kanssa jonka etunimi oli Helge, ja sukujuuret kuulemma Puolasta ja Norjasta. Monilla juoksijoilla on paitaan brodeerattu oma nimi, ja niistä irtoaa jutunjuurta.

Maalissa odottelivat Pepe ja Laurens, jälkimmäinen oli tyytyväinen alitettuaan ensimmäistä kertaa tunnin rajan kympillä. Mentiin aamukahville odottelemaan viitosen juoksijoita jotka pian tulivatkin. Kaikki olivat tyytyväisiä suorituksiinsa, Irene taivalsi 5 km Minnan kanssa jota kuulemma piti välillä vähän odotella... 48 minuuttia meni heiltä matkaan, Tomi ja Pete olivat nopeampia.

Aamiaisen jälkeen kotiin suihkuun, jonka jälkeen äiskät lähtivät Johannesburgiin galleriakäynnille ja vähän shoppailemaan. Oli aivan luokattoman kivaa! Suomalaisten tyttökavereiden kanssa lonnimista täällä aina kaipaan. Varsinaisesti matkan tarkoitus oli noutaa kehystettynä galleriasta muutaman viikon takainen hankinta, mutta toki siinä samalla piti vähän pyöriä putiikeissa ja käydä lounaalla. Sillä välin miehet ja nuoriso kävivät urheilukaupassa ostamassa Tomillekin street surfer -skeittilaudan sekä vähän urheiluvaatteita. Tyytyväisiä olivat hekin iltapäiväänsä.

Illalla grillailtiin, juoksukaverimme Laurens vaimoineen sekä Irenen opettaja Michelle liittyivät seuraan. Kivaa että ystäväpiiriin on tullut paikallisiakin, näiden ihmisten kanssa on aina mukavaa. Istuttiin pihalla, ukkonen jyrisi välillä, syötiin, juotiin ja naurettiin. Meni myöhään, oli kivaa.

Seuraavaksi kuvia jos nettiyhteys suo.

The National Slow Internet Month

Täällä on kaikenlaisia teemakuukausia, -viikkoja ja -päiviä. On naisten kuukausi, nuorten kuukausi, näköviikkoa, kuuloviikkoa, AIDS-kuukautta, rintasyöpäpäiviä, kaikenlaisia hyviä teemoja.

Näitä toisia teemaviikkoja ja -kuukausia on myös, mutta niitä ei vaan julkisteta. Kansallinen hitaan internetin kuukausi (tai pari) on juhlistanut Etelä-Afrikkaan meriteitse saapunutta suurta yhteyskaapelia, joka tulee kuulemma mullistamaan yhteydet sekä nopeuden että hinnan osalta. Joskus. Käytännössä sekä kännykkäyhteydet että nettiyhteydet ovat olleet tavallistakin heikompia jo pari kuukautta.

Transfer stopped (err = 502).
Siirretään dataa osoitteesta...
Sivusto www......com ei vastaa, tarkista että tietokoneesi on kytketty internettiin.
Yhteyttä ei voida luoda.
Palvelin .... vastaa liian hitaasti, aikakatkaisu.
Grrr.

Muita viime aikojen teemoja ovat olleet
- Toimimattoman jätehuollon viikot
- Vesi- ja sähkölaitoksen lottolaskutuksen viikot, tarkista oma voittosi laskusta!
- Liikennevalot pois päältä ruuhka-aikoihin -teemakuukausi
- Julkisen liikenteen "Ajetaan kuin mielipuolet ja tööttäillään päälle"-vuosi
- Kaikkien autoilijoiden "En näytä vilkkua ikinä" -asennekasvatusvuosikymmen

Henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin työyhteisössäni esiintynyt minikampanja aiheesta "kyllä työt voi jättää tekemättä, se outo suomalainen tekee ne kuitenkin". Tämä onneksi on ollut henkilömäärältään suppean joukon linja.

Lupaan kuitenkin sitten hetikohtajoskus (afrikaksi now now) laittaa kuvia ja kirjoittaa lisää kunhan edes nämä nettiin ja työntekoon liittyvät teemat alkavat hellittää.

Osoitteeseen Blogger.com ei saada yhteyttä. Tallentaminen ja julkaiseminen saattaa epäonnistua. Yritetään uudelleen...

Spedejä

Joskus pitää katsella youtubesta suomalaisia videoita, ihan vaan kulttuuripinnan säilyttämiseksi. Jostain syystä useampi ihminen muisti Speden rautakauppasketsin tuosta TV:n ostotarinasta, joten pakko oli käydä katsomassa uudelleen. Muutama helmi löytyikin.

Loistava kuvaus afrikkalaisesta asenteesta todistuksiin ja lomakkeisiin (it even has subtitles in English in case one of my non-Finnish friends peeks in here):



Ja itse rautakauppasketsi (also subtitles in English). Afrikkalainen palvelukulttuuri on yleensä iloisempaa ja enemmän sähläystä, mutta tehokkuus on välillä samaa luokkaa.



Helmiä molemmat!