Mukava päivä

Saimme vieraat innostumaan juoksutapahtumista ja päätimme lähteä kaikki kokemaan suuren urheilujuhlan tuntua lauantaiaamun juoksuun. Pepen kanssa lähdimme kympille joka alkoi kello 6, muu joukkue valitsi 5 km Fun Run -juoksun joka alkoi "vasta" kello 7. Ylösnousu siis 04:15 meidän joukkueelle, matkalla otettiin työkaveri Laurens kyytiin.

Juoksun lähtö ja "kisakeskus" oli tällä kertaa ison ostoskeskuksen parkkipaikka. Hyvä valinta, parkkipaikkoja riitti ja kun juoksut ovat täällä niin aikaisin, kaikki on kello 9 jo ohi, ja piha tyhjenee lauantaiostoksille tulevia varten. Emme taaskaan olleet ilmoittautuneet etukäteen, joten ensin piti jonottaa numerolaput, R 30/henki (3 euroa) kympille sekä väliaikaiset lisenssit, R 20/henki. Ensi vuodeksi liitymme johonkin juoksukerhoon ja ostamme vuosilisenssin.

Jonoissa nähtiin myös Teemu ja Katriina, jotka olivat reippaina menossa 21 km juoksuun. Teemu on päättänyt mennä Comrades-juoksuun ensi vuonna, 89 km. Urheiluvälinevalmistajat hoi! Tässäpä oiva sponsorointikohde.

10 ja 21 km juoksut alkoivat yhtä aikaa ja samalla reitillä, jossain kohtaa puolimaratonlaiset sitten erkanivat omalle reitilleen. 6:30 tuli kännykkään viesti 5 km joukkueelta. "Täällä ollaan, maksut maksettu, ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua!" Kuten tavallista juoksimme kaikki omaan tahtiimme eli lähdön ja maalin välillä ei juuri nähdä. Juoksu tuntui taas alkuun aika vaikealta mutta helpottui loppua kohden. Kun olin itse lönkötellyt 3 km, ohitseni pyyhkäisi puolimaratonin kärki jotka siis olivat samassa ajassa juosseet jonkun matkaa yli 10 km. Hirvittävän nopeita tyyppejä näin harrastajajuoksijan näkökulmasta.

Toinen juoksun "ei-niin-kohokohta" oli yhdessä ylämäessä, jossa ohitseni juoksi nainen joka työnsi samalla lastenrattaita ja vieläpä LAULOI lapselleen samalla. Diskattava tuollaiset! Grr. Juttelin myös eteläafrikkalaisen kävelijän kanssa jonka etunimi oli Helge, ja sukujuuret kuulemma Puolasta ja Norjasta. Monilla juoksijoilla on paitaan brodeerattu oma nimi, ja niistä irtoaa jutunjuurta.

Maalissa odottelivat Pepe ja Laurens, jälkimmäinen oli tyytyväinen alitettuaan ensimmäistä kertaa tunnin rajan kympillä. Mentiin aamukahville odottelemaan viitosen juoksijoita jotka pian tulivatkin. Kaikki olivat tyytyväisiä suorituksiinsa, Irene taivalsi 5 km Minnan kanssa jota kuulemma piti välillä vähän odotella... 48 minuuttia meni heiltä matkaan, Tomi ja Pete olivat nopeampia.

Aamiaisen jälkeen kotiin suihkuun, jonka jälkeen äiskät lähtivät Johannesburgiin galleriakäynnille ja vähän shoppailemaan. Oli aivan luokattoman kivaa! Suomalaisten tyttökavereiden kanssa lonnimista täällä aina kaipaan. Varsinaisesti matkan tarkoitus oli noutaa kehystettynä galleriasta muutaman viikon takainen hankinta, mutta toki siinä samalla piti vähän pyöriä putiikeissa ja käydä lounaalla. Sillä välin miehet ja nuoriso kävivät urheilukaupassa ostamassa Tomillekin street surfer -skeittilaudan sekä vähän urheiluvaatteita. Tyytyväisiä olivat hekin iltapäiväänsä.

Illalla grillailtiin, juoksukaverimme Laurens vaimoineen sekä Irenen opettaja Michelle liittyivät seuraan. Kivaa että ystäväpiiriin on tullut paikallisiakin, näiden ihmisten kanssa on aina mukavaa. Istuttiin pihalla, ukkonen jyrisi välillä, syötiin, juotiin ja naurettiin. Meni myöhään, oli kivaa.

Seuraavaksi kuvia jos nettiyhteys suo.